äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meillähän lapset kyselivät raskauden lopulla tasaisesti, koska vauva syntyy ja pienimmät sisarukset ehkä hieman jännittivätkin sitä aikaa, kun vauva on vatsan tällä puolella. Nyt kun olemme olleet vauvan kanssa pari viikkoa kotona, on mielestäni hyvä aika hieman kertoa, miten sisarukset ottivat vauvan vastaan.

Käynnistyksen ansiosta lapset tiesivät hyvin, koska vauva syntyy. Oli helppo kertoa varsinkin kahdelle nuorimmalle, koska vauva tulee vatsasta pois ja koska mahdollisesti tulisimme vauvan kanssa kotiin. Käynnistystä edeltävänä iltana tunnelmat olivat jännittyneet. Kaikki odottivat malttamattomina vauvan syntymää.

Sisarukset eivät tulleet käymään potilashotelissa vaan näkivät vauvan vasta kun tulimme kotiin

Tämä osottautui meidän kohdalla oikeaksi valinnaksi, sillä mies sai rempattua kotona parin päivän ajan ja koska emme tienneet kuinka mustasukkainen taapero mahdollisesti olisi ja millainen tilanne olisi ollut, kun hänen olisi pitänyt lähteä hotellilta kotiin ilman minua ja vauvaa, tuntui tämä oikealta ratkaisulta.

Synnytyshän käynnistettiin maanantaina ja kotio pääsin keskiviikko iltana, joten en ollut edes kauan poissa. Lapset olivat hereille, kun tulimme vauvan kanssa kotio. Oli ihana tulla kotiin, kun ovella oli vastassa kaikki lapset ja ihan kaikki halusi nähdä vauvan. Nuorin oli suorastaan lumoutunut ja tahtoi vauvan heti syliin. Sen jälkeen vauva kiersikin sylistä syliin. Koska oli jo myöhä, laitoin lapset nukkumaan ja seuraavana päivänä pääsimme tutustumaan vauvaan paremmin.

Seuraavat päivät sujuivat paremmin kuin hyvin. Odotin paljon mustasukkaisuutta ja kiukkua ihan kaikesta, mutta kaikki menikin oikein hyvin. Ehkä se johtui siitä, että mies oli kotona ja pystyi hoitamaan osan hommista ja antamaan lapsille myös huomiota, jos itse olin vaikka juuri imettämässä.

Toi vauva on tyhmä!

Toisen viikon aikana tulikin hieman pieniä haasteita. Mies palasi reisuhommiin ja jäin lasten kanssa yksin. Nuorin poikamme ei oikein pitänyt siitä ja saattoi sanoa monta kertaa sen viikon aikana kuinka vauva on tyhmä. Hän myös sanoi, että vauva kuolee kohta. Se tuntui kamalalta, mutta koska hän ei edes ymmärtänyt mitä sanoi, en niin kiinnittänyt siihen paljoa huomiota. Keskustelimme siitä kuitenkin hieman.

Annoin pojalle huomiota vielä enemmän ja sanoin useamman kerran päivässä, kuinka hän on edelleen äidin kulta ja todella rakas. Olen pitänyt häntä normaalia enemmän sylissä, sillä selvästi hän nyt kaipaa sitä. Huomasin, että hän on alkanut nyt vasta sisäistämään, että vauva tuli jäädäkseen. Onneksi hän sanoo myös, että vauva on ihana ja hän silittää siskoa hellästi ja antaa suukkoja. Joka ilta pitää halata vauvaa kahdesti ja muistaa suukot.

Isommat sisarukset puolestaan ovat ottaneet vauvan mutkitta vastaan ja tahtovat pitää vauvaa paljon sylissä. He ovat innokkaana tuomassa tuttia, heijaamassa vaunuja ja milloin mitäkin. Vanhin poikammekin on nyt alkanut tottua ajatukseen, että vauva on todellakin tyttö. Viimeiseen asti hän nimittäin toivoi pikkuveljeä. Vanhin tyttäristämme tykkää välillä ottaa vauvan minulta, että saan vaikka syödä iltapalan rauhassa.

Arki on lähtenyt kivasti rullaamaan ja uskon, että tämä vielä vain paranee tästä, kunhan saadaan jotkut rytmit meidän päiviin.

Kommentit (4)

Me ollaan tehty kahdella viimeiselle kerralla just noin, että lapset ja Mikko ei oo tullut sairaalaan katsomaan vauvaa. Ja just tuon takia,että se pois lähtö olis kuitenkin vaikea. Ja toisaalta itsekkäästi oon sitä mieltä, että se on ihan kivakin olla ihan vaan sen vauvan kanssa ne pari päivää♡
Ihaba, että teillä on noin hyvin lähtenyt arki rullaamaan,tsemppiä mustis kohtauksien kanssa!!

Ihanaa, että kaikenikäisistä sisaruksista on noin paljon seuraa ja apua sekä vauvalle että äidille. Varsinkin jos isä kulkee reissutöissä ja pyörittelet päiviä monesti yksin. Kaikkea hyvää teidän perheelle 🙂

Kiitos.♥
On kyllä kiva kun ovat niin innokkaasti auttamassa, ainakin näin alkuun. :D♥

Kiitos tsempeistä, niitä varmasti tullaan tarvitsemaan.♥
Se on kyllä ihana viettää pari päivää ihan vain vauvan kanssa kahden, kun tietää, että kotona sitä meininkiä riittää. 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X