Just nyt ei tee mieli kirjoittaa mitään

Teksti Terhi

Olen kirjoittanut blogiani jo useamman vuoden. Se on ollut paikka, jonne olen purkanut omia ajatuksia ja jakanut lukijoille sen pienen palan meidän arkea. Olen ottanut riskin, kun jaan elämäämme muiden luettavaksi. Tiedostanut, että jossakin vaiheessa sitä arvostelua tulee ja että osa arvostelusta voi olla ikävää.

Olen tiedostanut, että oma kuori pitää kovettaa, jotta kaiken pystyy ottamaan vastaan, ilman että se menee ihon alle. Tiedostanut, että pitää osata suodattaa ne ikävät asiat jäämättä murehtimaan niitä.

Kuulumisia arjen keskeltä

Sitten tulee se piste, kun ei tee mieli kirjoittaa mitään!

Olen kyllä aina tiennyt, että iso perhe tulee aiheuttamaan monenlaista ihmettelyä niin hyvässä kuin pahassakin. Siksi mietinkin yhdessä vaiheessa haluanko edes jakaa siitä arjesta mitään kenellekään. Otin  kuitenkin riskin ja halusin raottaa ovea meidän arkeen, jossa pyöri useampi lapsi ja lisääkin oli toiveena.

Moni ei halua myöntää haluavansa useamman lapsen, juurikin sen arvostelun pelossa, mitä iso perhe voi aiheuttaa. Samalla tavalla varmaan kaikkea kuulee ne joilla ei ole lapsia ollenkaan, tai  on yksi lapsi. Joidenkin on vaikea ymmärtää, kuinka joku voi haluta monta lasta. Olenhan itsekin joskus ajatellut niin, mutta jokainen perhe tehköön omat valintansa.

Saan paljon positiivista kommenttia äitiydestäni ja rohkeudesta haluta monta lasta. Saan myös paljon viestejä mm sähköpostiin/instagramiin, joissa kysellään mitkä asiat ovat muuttuneet isomman perheen myötä, minkä kokoinen koti meillä on, koska palaan töihin, mitä mieltä sisarukset ovat isosta perheestä jne. Minusta on kiva kun niitä kysellään ja vastaan niihin mielelläni.

On myös niitä ikävämpään sävyyn kirjoitettuja tekstejä, kuten aionko hankkia lapsia loputtomiin vältelläkseni töitä tai onko minulla muuta elämää kuin lapset? Kuulemma myös pakotan mieheni hankkimaan lapsia ja ei kauan kun erotaan tai odotan seuraavaa lasta. Arkemme on ällöttävää ja kaunistelen asioita, sillä oikeasti ison perheen arki ei voi olla hienoa.

Entäs jos oikeasti nautin elämästäni juuri nyt ja arkemme on oikeasti enemmän kivaa kuin puuduttavaa. Entäs jos haluan laittaa niitä positiivisia juttuja enemmän, koska tahdon nähdä asiat positiivisemmin jatkuvan valittamisen sijaan. Ja mitä se kenellekään kuuluu montako lasta me saamme, kunhan kaikki hoidetaan hyvin.

Tällä hetkellä oma suodattimeni ei toimi ja kaikki menee ihon alle

Niinpä olen tehnyt päätöksen. Bloggaus jatkuu mutta pientä muutosta siihen on luvassa. Olen jopa miettinyt blogini nimen vaihtamista. Ainakaan isompien kasvokuvia ei ole enää tänne blogiin tulossa ja mietin kuinka paljon sitä raotettua ovea arkeemme aion laittaa pienemmälle.

Mistä viitsii kirjoittaa ilman, että minä olen vain vauvoja tehtaileva nainen, jolla ei ole muuta elämää kuin lapset. Elämäni mahtaa olla surkeaa ja olen täysin kyvytön työelämään. Odotan, että imetyksestä johtuva herkkyys helpottaa ja jos suodattimeni toimisivat silloin paremmin.

Kaikista ihmisistä ja heidän valinnoista ei tarvitse pitää. Se mikä on toisesta kivaa voi olla toisen painajainen. Silti voi olla ystävällinen ilmaistessaan asiansa tai pitäköön sen omana tietonaan. Palautetta saa aina antaa, myös negatiivista, mutta sen voi tehdä niin monella tavalla loukkaamatta toista.

Kiitos kaunis teille, joilta viestit ovat olleet asiallisia. Ihania kommentteja on tullut ja niistä tulee niin hyvä fiilis. Olen saanut tutustua moneen huikeaan tyyppiin siellä ruudun toisella puolella ja saanut kuulla monen teidän kokemuksia erilaisista asioista. Kiva kuulla, muiden isojen perheiden kokemuksia ja myös niiden pienempien.

Bloggaus ei todellakaan ole se helpoin harrastus/sivutyö, mutta vielä en ole valmis sitä lopettamaankaan.

Kommentit

46 kommenttia
Terhi

Se arvostelu on surullista ja ikävää jos sitä joutuu kuulemaan paljon. 🙁
Isosti tsemppiä sinne surutyön tekemiseen ja muiden kummasteluihin.♥ Koita olla välittämättä, vaikka tiedän ettei se helppoa olekaan. Halaus sinne.♥

Avatar

Onpa tylsä, että olet saanut tuollaisia kommentteja! Minusta on ollut ihana seurata arkeanne ja en voi kuin ihmetellä, miten saat itsesi riittämään arjessa. Itselle sinun päiviesi ja arjen kuulumiset tuo kiinnostavaa peilausta omaan arkeen. Itselläni on yksi lapsi ja käyn töissä, mutta on ihana lukea perheesi erilaisesta arjesta. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi <3

Terhi

Kiitos Kirmi ja kiva kuulla, että tykkäät seurata ja lukea meidän arjesta.♥
Kaikkea hyvää myös teidän perheelle ja ihanaa kesää.♥

Avatar

Kiitos kun olet kirjoittanut! En ole juurikaan kommentoinut, vaikka käyn aina lukemassa tekstisi. Pidän tavastasi kirjoittaa ja ajatuksistasi äitiydestä. Olen itse kolmen lapsen äiti ja kuuden lapsen äitiys on mielestäni upeaa ja arvostettavaa! Ne joilla on negatiivista sanottavaa taitavat antaa palautetta herkästi. Toivottavasti se ei jää ihon alle pitkäksi aikaa. Toivon, että jatkat tyylilläsi. Kaikkea hyvää koko perheelle! <3

Terhi

Kiitos Jonna ja kiva kun luet.♥
Toivon todella, että tämä helpottaa ja voin jatkaa taas suht normaalisti. Ainakaan isompien lasten kasvoja ei tule blogin puolella enää näkymään ja se tuntuu tällä hetkellä oikealta ratkaisulta.
Kiitos ja teidän perheelle sitä samaa.♥

Avatar

Perheblogeissa on sama ansa kerta toisensa jälkeen: odotukesta ja vauvasta on ensin helppo kirjoittaa, aiheita ei tarvitae pitkään miettiä eikä kaukaa hakea. Mutta pidemmän päälle…
Niistä vauvoistakin kasvaa ”ihmisiä” ja ”yksilöitä” , ihan omia tunnistettavia persooniaan. Koululaisen elämästä ei voikaan, eikä haluakaan, kirjoittaa samalla tavalla kuin ennen.

Sisustusbloggaaja kirjoittaa sohvasta ja matosta ja tulppaanikimpudta keväällä. Voi seurata blogia vuosikausia ilman, että edes tietäisin, miltä bloggaaja näyttää. En tiedä nimeä en ikää, en asuinpaikkakuntaa, enkä ina edes sukupuolta. Nuo asiat eivät ole siinä genressä niin merkityksellisiä.

Blogin rajaamisen tarve on inhimillinen. Se näyttää tosiaan olevan tässä perhege ressä myös enemmän sääntö kuin poikkeus. ”Takaisin veminen”, perääntyminen, ei vain ole niin helppoa. Moni kirjoittaja on siinä toki onnistunut, moni kompastunutkin. Mitä jäi jäljelle esimerkiksi eräästä tunnetusta perheblogista, josta bloggaaja halusi ensin sulkea ulkopuolelle ainoan lapsensa ja sitten parisuhteensa? No se sama, mikä jäisi jäljelle sisustusblogista, jossa bloggaaja ei enää haluaisinaan jakaa kuvia kodistaan.

Mutta mahdollisuuksia on!
Onhan sisustusta kodin ulkopuolellakin, samoin perheaiheita myös sen oman henkilökohtaisen perheen ulkopuolella.
Minusta on ollut erityisen kivaa lukea ison perheenne arjesta. En ole osannut ajatella siitä kirjoittamisen vaativan erityistä rohkeutta, sillä en itse osaa pitää kuuden lapsen perhettä mitenkään kummana. Vaikka itselläni on ”vain” kolme lasta, eikä lapsuuteni perheessäkään enempää, minun mielestäni tämän päivän yhteiskuntaan pitää mahtua jo ihan kaikenlaiset, lapsen edun mukaiset, perhemallit.

Kirjoita taas, kun siltä tuntuu. Kirjoita siitä, mikä tuntuu hyvältä.
Ja kun on aika lopettaa, tee se suoraan ja reilusti, pästyin. Ylöeänä siitä, mitä on tehty ja katumatta tai jossittelematta.

Tsemppiä!

Terhi

Kiitos ihanasta kommentistasi.♥

Kirjoitit todella hyvin. Lasten kasvaessa ne aiheet kyllä vähenee mistä kirjoittaa, mutta kyllä sitä aiheita löytyy muustakin jos niin haluaa. 🙂 Olen kirjoittanut paljon yhden tyttäremme lastenreumasta ja se on antanut monelle vertaistukea. Tyttären kasvaessa olen kysynyt aina luvat ja lukenut hänelle tekstin. Hänestä on ollut kiva, jos hänen kokemuksista voisi olla jollekin apua. Haluan jatkaa siitä kirjoittamista, mutta täytyy sanoa, että kynnys siihen on nyt suurempi.
Ilmeisemmin monista tuntuu kummalta, että jotkut saavat monta lasta, tai että arki voisi olla kivaa eikä pakkopullaa. Ja että ei monilapsisen perheen elämä ole täynnä vain lasten kanssa olemista, vaan on aikaa myös omille jutuille, jos sellaista vain haluaa järjestää. 🙂

Postauksia on luonnoksissa kyllä, katson kuinka niitä muokkaan. Ja aion jatkossakin kirjoittaa siltä mikä tuntuu hyvältä, nyt siinä vaan saattaa olla osassa suodatinta mukana, jos teksti tuntuu sitä vaativan.

Kiitos tsempeistä.♥

Avatar

Terhi

♥♥♥

Avatar

Voi ei… Nyt oli pakko kommentoida tänne blogin puolelle ekaa kertaa. Harmittaa kyllä suuresti sun saamat epäasialliset viestit? Ja senkin voin uskoa, että aina ei oo niin helppoa päästä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kaikkia pöhlöyksiä. Sun blogilla on vankka ja tärkeä paikka ja sillä on paljon lukijoita ja seuraajia! Mää oon jäänyt ihan koukkuun sen lukemiseen, kun oma vauva on niin saman ikäinen ja itselläkin on useampi lapsi! Helppo samaistua moneenkin juttuun ja aidosti kiva kuulla teidän kuulumisia, kun tunnetaan ruudun ulkopuolellakin. Toivottavasti inspiraatio kirjoittamiseen löytyy tavalla tai toisella. Mitään en tästä muuttaisi❤️ Halaus!

Terhi

Kiitos Jaana ja ihana kun jätit kommenttia.♥
Näiden imetyshormonien vuoksi nyt ei todella oma suodatin toimi yhtään ja ikävät tekstit jää vaivaamaan paljonkin. On kuitenkin niin tsemppaavaa, kun siellä ruudun toisella puolella on ihmisiä, jotka oikeasti välittävät ja viihtyvät blogini parissa. Lukijat ovat tämän homman suola ja teistä sitä virtaa saa.♥
Koitan pystyä pitämään blogin samanlaisena käyttäen kuitenkin hieman suodatinta. Ehkä se jää lopullisesti tai sitten se kestää hetken, aika näyttää. 🙂

Avatar

En ikinä kommentoi mihinkään blogiin yhtään mitään, mutta nyt on pakko kirjoittaa! Etkä varmana kyllä lopeta!!! Murrr! Sun blogia on ollut mukava seurata; postaukset on mielenkiintoisia ja kirjoitat hyvin.
Aina jaksaa ihmetyttää, miten ahdasmielistä porukkaa täällä netin syövereissä vaeltaa. Porukkaa, joiden elämän tehtävä on saada toiset tuntemaan olonsa surkeaksi. Se on itseasiassa vallan naurettavaa…siis se, että jaksetaan nähdä vaivaa toisten haukkumiseen. Minulle, joka ei jaksa antaa ikinä minkäänlaista palautetta, vaikka paljon blogeja lukeekin, tuo tuntuu sangen pöyristyttävältä.
Ymmärrän, että haluat lapsia säästää ja mietit tarkaan millaisia kuvia laitat. Ehkäpä pidät hetken taukoakin, mutta tää blogi on ihan sun näköinen, älä lopeta äläkä liikaa muuta tätä. Meitä uteliaita, jotka ajattelee, että sulla on ihana blogi ja jotka haluaa kurkistaa suurperheen elämään ja nostaa hattua arjen sankareille, on varmasti enemmän, kuin noita haudankaivajia, jotka lopulta tippuu itse kaivamaansa monttuun.

Terhi

Kiitos Teresa ♥ En kyllä ole nyt lopettamassa, on tämä sen verran rakas paikka minulle purkaa ajatuksia.
En myöskään ymmärrä, miten jotkut jaksavat kuluttaa aikaa toisten mollaamiseen. Itse en viitsisi, on minulla parempaakin tekemistä. 😀
Koitan, etten muuta tätä liikaa. Lähden liikkeelle siitä, että blogiin ei enää tule isompien kasvokuvia. Koitan kirjoittaa edelleen rehellisesti ja avoimesti, pienellä varauksella kuitenkin.
Olen kiitollinen teistä ihanista lukijoista. Te olette tämän homman suola ja se innoittava tekijä. ♥ Teitä on paljon enemmän kuin noita ikävien juttujen kirjoittelijoita, jonka vuoksi koitan olla muuttamatta mitään liikaa.
Kiitos kun luet.♥

Avatar

Anonyyminä on niin helppo kirjoittaa täällä somessa mitä vaan ottamatta vastuuta sanomisistaan:( minusta se on käsittämätöntä, kun ajattelee että on kyse aikuisista ihmisistä. On rohkeaa jakaa noin paljon omasta arjesta ja minusta teet sen hyvin realistisesti:) ja kukapa haluaisi lukea huonon mielen blogia,eikö se ole myös vähän niin että haluaa jakaa niitä hyviä asioita arjesta ja ei se tarkoita sitä, että elämä olisi aina yhtä ruusuilla tanssimista!
Meillä on yksi lapsi ja haluttaisiin toinen. Toista ei vain kuulu ja se on itselle kova pala hyväksyä. Vielä pahemmalta tuntuu ihmisten utelointi millon toinen tulee ja koskas meinasitte tehdä toisen. Lisäksi olen kuullut kuinka itsekästä on tehdä yksi lapsi ja ainoa lapsi jää yksin. Tuntuu että oli asua niin tai näin niin aina on kritisijoita.
Mutta sinun blogia on ihana lukea ja oikein on hyvän mielen blogi, toivottavasti kurjat kommentit eivät estä sinua liikaa lopettamasta tätä !! 🙂

Terhi

Kiitos Minni kommentistasi.♥
Anonyymina on kyllä niin helppo huudella ja puuttua toisten asioihin ja kyllä niitä ikäviä juttuja tulee välillä ihan nimen kerakin.
Näin juuri, vaikka kirjoitan positiivisesti, ei se tarkoita, ettei elämässä olisi kurjiakin hetkiä ja olen sen blogiin kirjoittanutkin. 🙂 Koitan kuitenkin ajatella itse positiivisesti ja sen haluan näkyvän myös blogissani.

Voi ei kuinka ikävältä tuollainen mahtaa tuntua. 🙁 Minusta on ikävää, että ihmiset kyselevät noin toisten lapsiluvusta, sillä taustalla voi olla vaikka ja mitä ja toista voi vahingossa tahattomasti satuttaa. Hurjasti tsemppiä teille sinne ja toivotaan, että vielä joskus koittaa se päivä, kun vauva ilmottaa tulostaan.♥

Avatar

Nyt jos koskaan tarvitaan positiivista keskustelua ja näkökulmia perhe-elämästä ja sun blogin kautta saa realistisen kuvan mitä suurperheen elämä voi olla parhaimmillaan. Ihanaa että olen saanut blogin kautta kurkistaa teidän erilaiseen arkeen ja elämään. Itse koen sisimmässäni olevani useamman lapsen äiti mutta montako saan jää nähtäväksi. Yhdestä on hyvä aloittaa 🙂
Työelämässä kerkeää olemaan hamaan tappiin asti jos vain haluaa, lapset on pieniä vain kerran ja lisäksi: mieluummin kotona lasten riitoja setvimässä kuin työpaikalla aikuisten typeröintejä ja pätemisiä kestämässä.

Terhi

Kiitos paljon Emmih.♥
Yhdestä on hyvä aloittaa.♥ Toivotaan että saat tulevaisuudessa olla useamman lapsen äiti. Ja kyllä töitä kerkiää tekemään vaikka ja kuinka vielä. Nyt nautin siitä, kun on mahdollista olla kotona lasten kanssa. Lopulta se on pieni aika elämää.
Koitan jatkossakin kertoa teille arjestamme yms vaikka se nyt tuntuukin vaikealta. Ehkä tämä tästä helpottaa, mutta ainakin nyt isompien lasten kasvot täällä blogissa lakkaavat näkymästä. Koitan kuitenkin jatkaa sut samalla linjalla muuten.

Avatar

Raivostuttavaa, että aikuiset ihmiset ”antaa palautetta” sellaisesta mikä ei heille kuulu! ? Mitä ihmettä?? Mitä aihetta kenelläkään on arvostella sitä, että joku toinen nauttii elämästään ison perheen äitinä? Ja jos joku ihmettelee ”miten se voi olla noin ’täydellistä'” niin ei se ole, mutta kokemus tuo varmuutta ja rentoutta, joka saa asian näyttämään helpommalta. KOKEMUS, joka pitää itse hankkia.

Harmi, että etenkin nyt näin herkässä elämänvaiheessa saat osaksesi tyhjänpäiväistä huutelua ja arvostelua. Minusta sä oot pitäny kivaa ja asiallista blogia, josta ei kertaakaan oo tullut mieleen minkäänlainen leveily tai leuhkiminen tms.

Jokainen saa elää elämänsä, kuten se mieluisaksi kokee älköönkä arvostelko toisen tapaa elää.

Virtuaalihalauksia ja tsemppejä!! Hyvin sä vedät, älä välitä mölleistä, joilla ei oo mitään hyvää sanottavaa. 🙂

Terhi

Kiitos Suvi.♥
No tämä juuri, miten on niin vaikea käsittää, että joku oikeasti voi nauttia isosta perheestä. Ja hyvin sanottu tuo kokemus tuo varmuutta ja rentoutta. Niinhän se taitaa mennä.:)
Olen ollut herkillä odotuksen ja imetyksen aikana ja se negatiivinen menee helpolla ihonalle. Miten jotkut oikeasti jaksavat kuluttaa aikaansa toisten arjen arvosteluun, kun sen ajan voisi kuluttaa paljon mukavampaankin. Jos toisten valinta ei miellytä, sitä voisi olla vaikka hiljaa. 😀
Kiitos haleista ja tsempeistä.♥ Koitan olla välittämättä.

Avatar

Voi ei:( Tulin tosi surulliseksi js ihan oikeasti mulle nousi kyyneleet silmiin:(
Että ihmiset osaavat olla sitten ilkeitä!!
Mua kiehtoo tässä sun blogisessa ennen kaikkea rehellisyys, suoruus ja tietynlainen positiivinen kauneus. Vaikutat uskomattoman positiiviselta, aina lapset ensin-periaatteella varustetulta äidiltä. Osaat niin kauniisti ja kivasti kuvata teidän perheen elämää – myös ikävämpiä asioita, kuten lapsen sairautta tms.

Olen aiemminkin kirjoittanut, että ihailen sinua, kuinka ahkerasti jaksat kirjoitella blogiasi. Minulla on ”vaan” 5 lasta, mutta en kyllä taatusti ehtisi kirjoittaa noin paljon kuin sinä teet.

Todella toivon, että saat edelleen voimaa meistä vakkarilukijoistasi ja jaksat kirjoittaa – vaihteeksi vaikka harvemminkin. Minäkin olen ollut imetysaikoina erityisen herkkä. Kannustan sinua myös miettimään tuota palautteenantoasiaa. Ehkä tosiaan blogi uuden otsikon alle ja ilman sähköpostiviestimahdollisuutta?

Kaikkea hyvää, Terhi sinulle ja perheellesi!

T. Eeva

Terhi

Kiitos kauniista kommentistasi Eeva.♥
Onneksi sitä positiivista on enemmän ja vakkarilukijat on kimpale kultaa.♥ Blogi on minulle tärkeä paikka ja harmittaa, että nyt on tunne, että pitää tehdä pieniä muutoksia siihen. Ensin aloitan ainakin sillä, että vanhempien lasten kasvokuvia en täällä blogissa enää käyttäisi. Aika sitten näyttää mihin suuntaan tätä muokkaan, kuinka paljon kerron ja mistä kerron…pienin muutoksin mennään, mutta koitan säilyttää blogini mahdollisimman samanlaisena paikkana. Nimiasia on harkinnassa vielä. Pakolla en sitä vaihda, sillä sen pitää tuntua omalta. 🙂 Sähköpostin säilytän, sillä se on paikka, jonne moni jättää kommenttia tämän sijaan..vaikka sinnekin niitä ikäviä satelee noiden nettikeskustelujen lisäksi.
Kaikkea hyvää myös sinne ja ihanaa kesää.♥

Avatar

Älä välitä niistä negatiisista kommenteista! Aina on niitä jotka lukee blogeja vaan siksi, että voi sit juoruilla bloggajan asioita jossain netissä! Senhän näkee vaan niistä, että ne tarvii apua, kun käyttää kaiken energiansa toisten haukkumiseen.
Sulla on ihana blogi, mä luen tätä, vaikkei oo lapsia ainuttakaan.

Terhi

Näinhän se on, nyt vaan meni ihon alle kaikki negatiivinen. Jaksaa vaan aina ihmetyttää, miten jotkut edes jaksavat kuluttaa aikaansa toisten elämän arvosteluun/haukkumiseen. :/
Kiitos ja kiva kun luet.♥

Avatar

Voi ei mitä kommentteja! Vihaan sitä arvostelua ja ihmettelyä isosta perheestä. Meillä on 4 lasta ja lisää toiveissa tulevaisuudessa, mutta tätä haavetta en kovin monelle ole uskaltanut paljastaa. Tuntuu, että jo neljännen kohdalla monet kauhistelivat. Ihan kun se olisi muilta pois. Mä rakastan mun elämää tällä hetkellä, kun saan olla lasten kanssa kotona ja pyörittää tätä arkea. Ihanaa kesää teille Terhi <3

Terhi

Se perheen koon arvostelu ei todellakaan tunnu kivalta. 🙁 En minäkään yhdessä vaiheessa halunnut sanoa ääneen haaveilevani vauvasta. Lopulta kuitenkin kirjoitin siitä myös blogiin. Mutta siitä ei ole kyllä helppo kenellekään puhua. Toivon, että haaveesi isosta perheestä toteutuu.♥
Kiitos, ihanaa kesää myös sinne.♥

Avatar

Voi Terhi. Onpa todella surullista kuulla mitä olet ison perheen edestä kokemaan. Lapset on rikkaus,siinä missä lapsettomalle jokin muu iloa tuottava asia. Toivon sulle tsemppiä blogaajana ja voimia arkeen. Sinun juttuja käyn useasti viikossa lukemassa.

Terhi

Kiitos paljon Emmi ja kiva kun käyt lukemassa.♥
Minulle lapset ovat todellinen rikkaus ja tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi.

Avatar

Voi ei! Sinun blogisi on yksi ehdottomista lemppareistani.
En edes muista koska viimeksi olisi ollut teksti, jota en heti otsikon nähtyäni haluaisi lukea.
Meille tulossa perheen viides lapsi, joten samaistumispohjaa löytyy.
Ymmärrän että loukkaavat kommentit menevät ihon alle, mutta muista että sinua arvostaa lukuisat lukijat!
?

Terhi

Kiitos Anne, ihana kuulla.♥
Tiedän, että teitä ihania lukijoita on siellä ruudun toisella puolella enemmän ja se on se juttu mikä antaa tähän hommaan virtaa. ♥ Valitettavsti sitten se negatiivinen voi välillä olla niin ahdistavaa, että on pakko hieman suodattaa mitä kirjoittaa tai mitä kuvia jatkossa laittaa. Aika näyttää miten tämä homma tästä jatkuu.
Onnellista odotusta.♥

Avatar

Voi miten kurja kuulla että olet saanut noin huonoa palautetta. Paljon puhutaan siitä kuinka lapsille tulisi opettaa nettikäyttäytymistä,mutta kuka opettaisi aikuisille?
Jos joku on onnellinen omassa elämässään,omien valintojensa kanssa,niin miksi arvostella sitä?
Pidän blogissasi siitä,kun ns.tavallinen arki riittää. Ilman joka vuotista Thaimaan lomaa ja kalliita design huonekaluja. En tarkoita että niissäkään olisi mitään pahaa,vaan tarkoitan sitä että arjessanne on paljon samoja elementtejä kuin meillä. Heppatyttö esikoiset, samanvuotiset. Kaksi vanhinta lasta tyttöjä ja nuorimmaiseni,poika vuoden sinun nuorempaa poikaa nuorempi. Minulla siis kolme lasta. Vaikutat viihtyvän kotona ja on ollut mielenkiintoista seurata remontointiasi ja kodin muuttamista mieluisammaksi.

Olen ihmeissäni että blogeihin kommentoidaan ikävästi,kuitenkin vaikuttaa siltä että toistuvasti palataan lukemaan blogia jonka elämäntyyli ei miellytä. Itsekin luen paljon blogeja ja ”lukulistani” elää jatkuvasti, jos joku blogi ei enää miellytäkään niin lakkaan lukemasta. Piste.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti et lopeta bloggaamista.

Terhi

Kiitos Sanniska.♥
Tämä juuri, kuka opettaisi aikuisille kuinka netissä käyttäydytään. Välillä tuntuukin, että lapset osaavat sen aikuisia paremmin.

Nautin todella tämän hetkisestä elämästäni paljon. Toki se on välillä rankkaa, eikä niin ihanaa, mutta niinhän se kaikilla elämä välillä on. Jos en tästä nauttisi, niin enköhän tekisi jotakin muuta. Se elämäntyyli joka minulla on, ei välttämättä ole yhtään toisen mieleen, eikä tarvitsekaan olla, mutta sen asian voi pitää omana tietonaan. 😀
Itselläni ei tosiaan ole ollut koskaan tarvetta matkustella ulkomaille, johtuen ehkä siitä, että jännitän lentämistä ihan liikaa. Sellaisia postauksia siis tuskin täältä tulossa. 😀 Paitsi sellainen voisi olla hyvä, että miksi emme matkusta ulkomaille. 😀

Itsekin tykkään lukea blogeja, joissa on samanikäisiä lapsia tai että voin samaistua siihen. Ja kun se ei enää miellytä jätän samalla tavalla lukematta kuin sinäkin. Niin helppoa se on, eikä tarvitse kirjoitella mitään ikävää. 🙂

Ihanaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa teille.♥

Avatar

Voi onpa harmi, on ollut niin ihanaa lukea sun blogia. Ainakin minulle on välittynyt tavallinen perhe-elämä iloineen ja suruineen. Ei mitenkään siloiteltu kuva. Meillä neljä lasta ja kyllä tulee sukulaisilta ihmettelyjä, kun niin monta haluttu ja välillä ne tosiaakin menevät ihon alle nämä ihmettelyt ja arviot meidän elämästä. Iloa ja tsemppiä sulle ja perheellesi.

Terhi

Kiitos Lilli.♥
Ihana kuulla millainen kuva sinulle on välittynyt blogistani. Voi tuota ihmettelyä on kuultu täälläkin ja paljon. Ja se ei kyllä ole mitään helppoa kuultavaa ja välillä se menee ihon alle pahastikin. Tsemppiä sinnekin noiden asioiden kuulemiseen. Toivotaan, että se jossakin vaiheessa loppuu.
Aurinkoisia päiviä teidän perheelle.♥

Avatar

Terhi

♥♥

Avatar

Oon monesti miettinyt, että miten kerta toisensa jälkeen onnistut kirjoittamaan postauksia jotka ovat lapsiaiheisia. Ja siis yleensä (ellei aina) todella mielenkiintoisia, eikä semmoisia että kirjoitat vain kun on pakko.
En monesti osaa samaistua teksteihisi, esim raskausaiheisiin jne, sillä olen lapseton nuori, mutta siltikin kirjoitat jotenkin niin kiinnostavia tekstejä että oon jäänyt sun blogiin koukkuun.
Tässä mun kommmentissa ei oo kyllä mitään järkevää, mutta halusin vain sanoa että arvostan sun kirjoitustaitoa, ja kekseliäisyyttä. Sillä mä siis joka kerta, kun huomaan että uus postaus tullut, ihmettelen että miten taas kerran onnistuit jollakin tavalla saada äitiyden siihen mukaan.
Fortsätt på samma sätt, jag gillar det. Hälsningar från lukijalta ruotsista?

Terhi

Kiitos paljon ihanasta kommentistasi Elsa.♥
Hih, mun teksteissä on kyllä äitiys vahvana, siitä aiheesta tekstit syntyvät aika helposti. 😀
Koitan jatkaa mahdollisimman paljon samaan malliin, kiva että pidät siitä. 😀

Avatar

En ole ennen kommentoinut, mutta nyt halusin kommentin laittaa. Sinulla on ihana blogi arvostan sitä miten jaksat kuuden lapsen kanssa. Itsellä kaksi ja välillä tuntuu että en jaksa/pärjää/riitä. Itelleni on kovin rankkoja päivät kun mies yövuoroissa, mutta sitten tulee mietittyä kuinka monen kanssa sinä pärjäät ja vielä viikot yksin. Upeaa! Älä lopeta kirjottamista, koska täällä odotellaan jo uusia juttuja.

Terhi

Kiitos Eeva ja kiva kun laitoit kommenttia.♥
Tsemppiä sinne rankkoihin päiviin.♥ Meillä mies ihanaksi ylläriksi tämän viikon täällä meillä päin töissä ja tämän päivän oli kokonaan vapaalla, aika ihanaa. 🙂
En ole vielä valmis lopettamaan, on tämä blogi minulle sen verran tärkeä.
Mukavaa viikkoa sinne.♥

Avatar

Miten ihminen voi olla noin itsekäs ja inhottava,että puuttuu toisten elämään.
Minustakin on ollut ihana lukea kirjoituksiasi,vaikkakin olen tuore lukija,aloitin kun kerroit odottavasi Saagaa(joka on btw todella suloinen) itselläni on 4kk vanha tyttö,joka ei myöskään nukkunut päiväunia kuin sylissä ensimmäiset 2,5kk. Ja samaistun tuohon imetyksen tuomaan herkkyyteen,kaiken kommentoinnin oikein imee itseensä ja jää pyörittelemään asioita mielessän. Todella toivon ihanaa loppukesää teidän ihanalle perheelle 🙂

Terhi

Samaa minä olen miettinyt, mutta ilmeisesti joidenkin on pakko ruotia toisten elämää. 🙁 Ja kyllä juurikin noin siinä käy kun imetys on tehnyt sen verran herkän. Ne ikävät asiat jäävät herkästi vaivaamaan. Ihanaa, kun meillä melkein samanikäiset tyttäret.♥
Kiitos Jenni kommentistasi ihanaa kesää ja vauva-arkea sinne.♥

Avatar

❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Terhi

♥♥♥

Avatar

Lapsiluku on jokaisen ihan oma asia ja se mikä niiden lasten ikäero on ja miten ne kasvatetaan jne… Toiset vaan luulee että heillä on sitä oikeus kommentoida ja siihen puuttua. Itse juuri viidennen lapsen saaneena olen tähän asiaan myös törmännyt usein. Jopa omat sukulaiset kuvittelet että he voivat siitä puhua ja siihen puuttua. Yrittänyt sulkea korvani vaan ja elää niinkuin haluamme. Nykyään suurperheet tuntuvat olevan harvinaisia ❤️ ihana blogi ja tykkään lukea 🙂

Terhi

Kiitos Anne ja hurjasti onnea sinne pikkuisesta.♥
Niinhän se on ja on kurjaa, että siitä joutuu aika paljon kuulla kommenttia negatiiviseen sävyyn. Harmi, että sinäkin olet joutunut sitä kuulemaan. Itsekin yleensä koitan sulkea korvat ja silmät siltä aiheelta, mutta odotus -ja imetysaikana sitä ei suodatin vain aina toimi ja on tosi herkkä tämmöiselle.

Avatar

Surullista, että ihminen ei saa vapaasti valita ratkaisujaan tai toki voi valita, mutta niitä arvostellaan. Haluaisimme mieheni kanssa lisää lapsia, mutta se ei ole mahdollista. Surutyö on vielä kesken. Haluan olla kotiäitinä ja hoitaa lapseni kotona ja sekös vasta kummastuttaa muita. Olen väsynyt jatkuvaan arvojeni puolustamiseen. Mutta näin me elämme ja .

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä