Elokuun toinen – Päivä, joka on erityisen tärkeä

Teksti Terhi

Elokuun toinen on päivä, jolla on minulle suuri merkitys. Se on päivä, joka on minulle erityisen tärkeä. Se on päivä, jona koin suurinta rakkautta, mitä olin ikinä ennen kokenut. Se on päivä, jolloin minusta tuli äiti ensimmäistä kertaa.

Tänään tulee kuluneeksi kolmetoista vuotta esikoiseni syntymästä. En voi uskoa, kuinka nopeasti nämä vuodet ovat menneet ja  että meidän esikoinen aloittaa ensi viikolla yläasteen. Kolmentoista vuoden aikana olen saanut viettää upeita hetkiä tyttäreni kanssa. Arkeen on mahtunut toki myös paljon niitä hankalia päiviä, mutta niinhän niitä kuuluukin. Nuo päivät ovat kasvattaneet minua äitinä ja niiden ansiosta olen tällainen äiti mitä nyt olen.

Hän teki minusta äidin

Muistan edelleen tuon päivän. Muistan sen, kun pitkän synnytyksen (16h55min) päätteeksi vauvaa oltiin laittamassa rintani päälle ja sanoin kätilölle, etten sitten osaa tehdä mitään ja kätilö sanoi ”Ei sinun tarvitsekaan” ja siinä hän oli oikeassa. Kun sain tyttäreni paitani alle, kaikki tuntui niin luonnolliselta. Se edeltävä jännitys etten osaisi katosi ja tuijotin vain kaunista tytärtäni.

Minulle iski sairaalassa baby blues ja en voinut puhua edes mieheni kanssa puhelimessa ilman että itkin. Vauva oli täydellinen ja minä nyyhkin kaikelle mahdolliselle. Onneksi kätilö kertoi mikä minulla oli, jolloin tiesin mistä oloni johtuu.

Muistan kun ajoimme sairaalasta ensin mummulaan vauvan kanssa ja siitä kotiin. Muistan kuinka rivitalokaksion rappusilla seisoi nuori pariskunta vauva kaukalossa avaamassa ovea hieman jännittäen, miten ensimmäinen yö kotona sujuisi. Siitä se meidän seikkailu perheenä alkoi ja hitonmoinen seikkailu se onkin ollut.

Kolmentoistavuoden aikana tyttärestämme on tullut viisinkertainen isosisko ja hän on ollut siinä aivan mieletön. Hän rakastaa pieniä lapsia, tykkää pitää sylissä, suukottaa ja viihtyy aidosti heidän kanssaan. Sellainen hän on ollut siitä asti, kun tuli isosiskoksi ensimmäistä kertaa.

Ratsastus ja keppihevoset ovat lähellä hänen sydäntään. Molempien harrastusten myötä on löytynyt uusia hyviä ystäviä. Talli on onneksi vain reilun kilometrin päässä, joten voitte kuvitella missä hän on ollut koko kesän. Kädentaidot ovat kehittyneet, kun iltaisin pakerretaan keppihevosten parissa. Melkein kaikki keppiheppansa hän on tehnyt itse varusteita myöten.

Tänään tirautin jo muutaman kyyneleen, onnesta kylläkin ja samalla pienestä haikeudesta. Tyttäreni kasvaa ja minun on annettava jatkuvasti lisää ”napanuoraa” . Tiedän, että hän pärjää ihan kaikessa mihin ikinä alkaa. Hyvää syntymäpäivää rakas Emilia!

Kommentit

6 kommenttia
Terhi

Kiitos.♥
On kyllä niin ihana seurata toisen kasvua ja tutustua häneen päivä päivältä paremmin.♥ Edessä on varmasti haasteellisia aikoja, mutta eiköhän niistäkin selvitä.
Kiitämme onnitteluista.♥

Avatar

Ihana postaus ❤
Minulla sama päivä edessä lokakuussa.
Kirjoitit niin osuvasti tuntemuksia ja ajatuksia joita itsekin tunnen ja tunsin sen alkaneen äitiyden ollessa käsillä. On niin mahtavaa seurata nuoren tytön kasvua, olla tukena ja turvana.
Ja tuo uskominen ja luottaminen toivottavasti kantaa läpi murrosiän karikoiden.

Onnea tytölle ja hänen äidilleen 🙂 toki myös isällekin 🙂

Avatar

Parasta on, kun lapset kasvaa ❤️

Terhi

On kyllä ihana seurata lasten kasvua ja tutustua heihin päivä päivältä paremmin.♥

Avatar

Paljon onnea Emilia! ❤

Terhi

Kiitos onnitteluista ♥

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä