Ensimmäistä kertaa soitin lapselleni ambulanssin

Teksti Terhi

Tänään aamulla jouduin soittamaan ensimmäistä kertaa lapselleni ambulanssin. Yöllä hain kolmevuotiaan poikamme viereeni nukkumaan, koska hänellä oli korkea kuume ja pientä yskää. Tuli vain tunne, että hänen olisi parempi nukkua vieressäni. Annoin hänelle lääkettä ja menimme nukkumaan.

Todellisuudessa kumpikaan meistä ei oikein nukkunut. Poika houraili unissaan ja oli levoton. Nukahdimme kumpikin hetkeksi ja aamulla heräsin siihen, kun pojan tulikuuma jalka vispaa ja kuulen kuinka poika ei oikein meinaa saada henkeä. Hengitys vinkui ja hän teki todella työtä, jotta saisi henkeä. Kun hän yskäisi kerran, tiesin heti mitä pitäisi tehdä.

ambulanssin

Nappasin pojan ympärille peiton ja menimme makuuhuoneemme ovesta ulos hengittämään viileää ilmaa. Poika paleli, sillä kuumettkin oli 39. Eikä mennyt aikaakaan, kun vauva heräsi ja meidän oli pakko tulla sisälle. Soitin miehelleni supernopean puhelun, jossa sanoin soittavani nyt ambulanssin pojalle. Ja sen puhelun jälkeen soitin ambulanssin. Samalla kun puhuin, kannoin poikaa ja vauvaa sylissäni olohuoneeseen ja laitoin vauvan lattialle.

Herätin esikoisen ja menin pojan kanssa ulos odottamaan ambulanssin tuloa

Ambulanssi saapui nopeasti ja menimme sisälle. Pojan hengitys oli viileän ilman vuoksi parantunut huomattavasti, mutta jätimme ulko-oven vielä auki hetkeksi. Ihan huikeat tyypit olivat ambulanssissa, joista toinen olikin itselleni entuudestaan tuttu. Rentouduin itse paljon, kun he saapuivat paikalle.

Kun joitain tutkimuksia oltiin tehty, kuten kuumeen mittaus (jota muuten oli 40.1 astetta), suljettiin ulko-ovi. Jonkin ajan kuluttua pojan hengitys alkoi taas mennä huonompaan suuntaan. Niinpä hänet laitettiin hengittämään adrenaliinia maskin kautta ja se sujui todella hyvin. Yleensä se ilmeisesti tehoaa nopeasti, mutta poikamme joutui hengittelemään koko määrän ja vasta hetken kuluttua sen loppumisesta hengitys alkoi parantua.

Esikoisemme soitteli isänsä tulemaan töistä kotiin ja nopeasti hän kotiin tulikin. Ambulanssin kyydillä mies ja kolmevuotias lähtivät kohti terveyskeskusta. Siellä heillä vierähti parisen tuntia. He kävivät lääkärillä ja tulehdusarvotkin otettiin. Lisäksi siellä vielä hengiteltiin uusi satsi lääkettä ja annettiin kortisonia.

Tällä hetkellä happi kulkee ja kuume on pysynyt nyt alle 39. Toivottavasti yö sujuisi rauhallisesti, eikä tilanne huonontuisi. Nyt on myös viisivuotiaalla sama tauti ja hengitys on aikamoisen kuuloista. Saa nähdä miten hänen kanssa vielä käy.

Oletko sinä joutunut joskus tilaamaan lapsellesi ambulanssin?

Kommentit

12 kommenttia
Terhi

Hui mikä tilanne siellä on ollut!!! Tuollainen jää kyllä niin mieleen, vaikka siitä olisikin kulunut jo vuosia.
Onneksi äidinvaisto pelasti tilanteen.♥

Avatar

Hei!

Voi kurjaa ☹️Tiedän kokemuksesta, että tilanne on pelottava. Ja kuinka lasta itseäänkin pelottaa. Ja tunne on ihan hirveä, kun ei itse kykene lapsen oloa helpottamaan. Onneksi äidinvaistosi pelasi, kun pojan otit viereesi nukkumaan. Meillä tuolla toiseksi nuorimmaisella on astma ja olen kertonutkin kuinka oli lähellä menehtyä astmakohtaukseen. Sitä reissua lasten teho-osastolla en unohda koskaan. Siitä jäi sellainen kylmä pieni kivenmurikka sydämeen, joka on pelko oman lapsen menettämisestä tai jonkin pahan asian tapahtumisesta. En kylläkään itse joutunut ambulanssia soittamaan vaan sairaalasta lähdettiin. Yleensä aina yöllä meillä astma paheni niin, että sairaalaan tuli lähtö. Sitten saatiin kotiin kotispira jolla saatiin lääkettä annettua. Onneksi teille apu tuli nopeasti ja jäi sellainen tunne, että sitä tarvittaessa saa. Mutta säikäyttää tuollainen pahasti. Pikaista toipumista sinne pikkupotilaille 😍

Terhi

Oli kyllä pelottava kokemus, varsinkin se hetki kun heräsin pojan vierestä, joka yritti vetää vaivalloisesti henkeä. 🙁
Varmasti et tule unohtamaan sitä reissua. 🙁 Tuollaiset jää kyllä kummittelemaan mieleen, varsinkin kun se menettäminen on ollut niin lähellä. Ihan hirveä kokemus ollut.
Kiitos, toivotaan, että tämä tauti olisi pian selätetty.

Avatar

Oli varmasti kamala kokemus, mutta toimit oikein! Toivottavasti teillä parannutaan pian! <3 Halaus!

Terhi

Oli. 🙁
Toivotaan, että täällä kohta oltaisiin terveenä.♥

Avatar

Kyllä olen tilannut muistaakseni kerran lapselle, kun nielaisi jotain. Edelleen pimennossa mitä, oli tosiaan keittiön lattialla ja nieleskeli ja yski oudosti (vauva kyseessä). Nostin ja yritin selkään lyödä ja kurkata suuhun onko siellä mitään. Ei näkynyt yhtään mitään mutta nieleskeli tosiaan oudosti ja yhtäkkiä ilmeisesti sai nielaistua mutta kutsuin ambulanssin varulta, koska halusin varmistaa että kaikki ok. Epäilys, että olisi nielaissut jonkin ruoan palasen joka jäänyt lattialle esim. leivän muru tms…

https://miltsukka.blogspot.com/

Terhi

Nuo on aina pelottavia tilanteita, kun pieni lapsi nielaisee jotakin, mikä jää kurkkuun. 🙁

Avatar

Toi on siis kauheaa. Keväällä meidän 2 vuotias ei meinannut saada henkeä. Oli tosi vaivalloista hengitys.meinasimma lähteä yöllä sairaalaan mutta sitten tilanne rauhoittui siltä osin että lapsi nukahti. Ja itse valvoin koko yön vieressä. Aamulla oli kuin ei mitään olis. Kurkunpääntulehdus meinattiin sairaalassa ku soitin sinne. Mut toi voi olla tosi vaarallinen joillekin lapsille.musta ne ottaa sairaalassa liian kevyesti tuon.. Tyyliin vaan kurpääntulehdusta. Meillä lapsella myös tosi isot nielurisatkin.. Olemme joutuneet, myös tilaan ambulanssin ku lapsella jäi karkki kurkkuun. Kauhea tilanne.

Terhi

Pelottava tilanne ollut teilläkin siellä, onneksi tilanne kuitenkin rauhoittui.♥ Siinä ei kyllä itse tule nukuttua, kun vahtii sitä lapsen unta herkeämättä. Se kyllä voi mennä monella tosi pahaksikin ja me ei oltaisi ilman ambulanssia selvitty, kun hengitys alkoi pihistä nopeasti, kun tultiin ulkoa sisälle. Ja silloin aamulla poika hyvä jos sai hengitettyä, niin pelottava tilanne. 🙁
Hui, tuo kurkkuun jäänyt karkki, ihan kamalaa. 🙁

Avatar

Hui kauheeta onneksi saitte avun pian pojalle 🙂 ihana että oli hyvät ambulanssi tyypit töissä 🙂

Terhi

Oli kyllä kamala tilanne ja mietin siinä ambulanssia odottaessa, mahtaako tulla kaukaakin, mutta tuli onneksi tosi nopeeta ja oli vielä huippu tyypit.♥

Avatar

Ei ambulanssia, pystyimme lähtemään autolla sairaalaan koska se lähellä. Tilanne oli, että pojalla alle kouluikäisenä verenmyrkytys, tuli kova kuume ja huomasin että hän ei oikein ollu tässä maailmassa. Mulla alkoi hälytyskellot soimaan, tuli vaan tunne että nyt on jotain vakavaa ja niin tulehdusarvot huiteli jotain 200 nurkilla. Sairaalassa tiputukseen lääkkeet ym. Vieläkin mua puistattaa ajatus että olisin pitänyt tavallisena kuumeena ja menty vaan nukkumaan. Äidinvaisto taas pelasi, onneksi. Tästä jo 20 vuotta kulunut.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä