Imetysajan järjetön herkuttelu

Teksti

Okei, sitähän sanotaan, että raskaana ollessa tekee kaikkea mieli, mutta imetys se vasta onkin mahdotonta aikaa. Silloin järjetön herkuttelu on ainakin minulle arkipäivää ja voisin tyyliin elää kaikella ei niin terveellisellä. Se on yksi syy, miksi imetysaikana painoni jämähtää ja loput raskauskilot tippuvat sitten hiljalleen imetyksen loputtua.

Palataan vielä hetkeksi odotusaikaan, jolloin herkutteluni pysyi edes jotenkin hallinnassa. Luulen neuvolan vaa’an olevan se, joka hieman edes hillitsi herkuttelua. Tietysti myös halusin koittaa syödä mahdollisimman terveellisesti jo vauvankin takia ja koittaa välttää niitä ns turhia kiloja. Toki herkuttelin myös, mutta se pysyi edes jotenkin hanskassa, mitä nyt välillä söin fazerin sinisen suklaalevyn kerralla, vartissa! Nyt sen suklaan syöminen jopa ällöttää.

Herkuttelu

Vauvan synnyttyä alku sujuikin varsin mallikkaasti ja herkuttelu pysyi hallinnassa

En nimittäin halunnut omalla herkuttelulla vauvalle vatsakipuja. Minulle alkoi jossain vaiheessa tulla päänsärkyä ja luin Coca Colan auttavan monella ehkäisemään migreenin tulon. Niinpä päätin ilman muuta kokeilla ja illalla vauvan mentyä nukkumaan join lasillisen ja toisenkin colaa. Päänsäryt kyllä vähenivät, tiedä sitten johtuiko colasta vai mistä, mutta siitä tuli vähitellen itselle tapa, joka johti tilanteeseen jossa ollaan nyt.

Nimittäin koukussa herkkuihin ja kaikkeen ei terveelliseen. Ai mitä ne sitten on, jolla voisin elää? Alkuun oli suolatikut. Kyllä, saatoin popsia niitä rasiallisen päivässä, korjaan tunnissa. Pääsin niistä eroon, mutta tilalle tuli sipsit, niitä ei onneksi joka ilta vaan vain viikonloppuisin, joskus kyllä lipsahtaa viikollekin. Hiljalleen mukaan löysi tiensä kismet, jäätelöt, hampurilaiset, pitsat yms. Aika ison työn saan tehdä, että pystyn olemaan ilman herkkuja. Päivä voi mennä, mutta seuraavaa enää ei. Mainitaan nyt vielä se, että syön herkuttelun lisäksi kuitenkin monipuolisesti ruokaa, enkä vain elä herkuilla.

Odotusaikana sain taas kuulla paljon siitä, kuinka imetys vie kilot pois, mutta tiesin kyllä ettei minun kohdalla kävisi tälläkään kertaa niin. Koska tiesin tämän vaiheen iskevän ja vaikka sitä kuinka koittaisi vältellä, olen liian heikko laittamaan kampoihin. Mutta mitä sillä oikeastaan on väliä. Ennemmin herkuttelee ja on sen myötä rennompi, kuin kiipeää vaa’alle joka ikinen päivä ja kiukuttelee sen lukemaa. Minähän en edes tiedä paljon tällä hetkellä painan, mutten halua murehtia sitä nyt.

Ilman herkuttelua olisin varmasti päässyt jo lähtöpainoon, mutta tällä hetkellä paljon tärkeämpää on keskittyä muuhun, kuin ”nopeaan” palautumiseen. Mitä siitä jos vatsa on hieman löysä vielä? Toki se välillä itseä ärsyttää, mutta mitä pienistä. Olen niin iloinen siitä, että voin katsoa itseäni peilistä hyvillä mielin ja hakea laatikosta lasten mentyä nukkumaan kismetin ja herkutella sillä ihan rauhassa. Kerkiää sitä myöhemmin sitten taistella herkkuja vastaan.

Miten sinulla on ollut? Oletko herkutellut enemmän raskaana ollessa vai sen jälkeen?

Kommentit

14 kommenttia
Terhi

Hih, mä olen ostanut jäätelöä kaupasta ja syönyt matkalla kotiin. Ai vitsi kuinka hyvältä se on maistunutkaan. 😀 Mutta en kestäisi itseäni, jos nyt jättäisin herkut ja pitäisi pyörittääpäiviä..olisin ihan kaamea..eli parempi vaan syödä niitä herkkuja. 😀
Voi ei, toivoittavasti yöt lähtisivät siitä paranemaan. Mutta hienoa että nukahti pari kertaa myös tassuttelemalla. Mä olen tosissani miettinyt pitäisikö ostaa tämä Whisbear- The humming bear Se on kai monella auttanut.

Avatar

Hei!

Kuinka tuttua täälläkin 😋 En minäkään paljon raskaana ollessani herkutellut. Mielitekoni oli silloin oikein kirpeä greippi 😣 Aikaisemmista raskauksista painoni oli jo sairaalasta lähtiessä lähes samassa kuin ennen raskautta, mutta nyt taitaa jo ikä vaikuttaa palautumiseen sekä ne herkut. Joka päivä tekee jotain mieli. Suklaapatukka vähintään kaupan kassalta lähtee mukaan tai karkkipussi, jonka salaa sekä mieheltä että lapsilta nautin. En minäkään tästä paheesta stressiä ota. Kun mielestäni olen rennompi äiti näin kuin vaa’alla ravatessani. Arvaa vain kuinka houkuttelee jouluksi ostamani suklaat tuolla kaapissa! Kiusaus on SUURI. Kyllä suolaisia herkkujakin mieli tekee, mutta käyn onneksi kaupassa harvoin ja kun en kehtaa miehen nähden herkutella niin tämä vähän minulla rajoittaa tätä herkutteluvimmaa. Minusta hyvällä omalla tunnolla voidaan herkutella, kunhan sitä kunnon ruokaakin syödään. Ehkä itsensä hyväksyvä rento äiti on lapsillekin se parempi vaihtoehto. Viime yönä oli Eetu muuten viisi kertaa hereillä. Niin levottomia ovat hänen unensa. Kaksi kertaa sain tassuttelemalla nukahtamaan ja kolme kertaa imetin. Mukavaa joulun odotusta teille ( ja ne jouluherkutkin on koko ajan lähempänä 😉)

Avatar

Ihanaa, että on muitakin herkkusuita. Minä söin raskausaikana tosi monipuolisesti, mutta himoitsin makeita herkkuja. Niistä podin huonoa omaatuntoa, vaikka määrä ei ollut suuri. Imetysaikana söin ekat puoli vuotta hirveän paljon ruokaa ja lisäksi joka päivä herkkuja, energiantarve tuntui olevan valtava. Ruoan (ja juoman) määrä oli suoraan yhteydessä maidon määrään. Hiljalleen se tasaantui, mutta herkuttelu jäi. Nyt ajattelen sen hemmotteluhetkenä itselle. Minulla herkut eivät herkästi näy painossa, joten sekään ei kannusta jättämään niitä väliin. Herkullista joulukuuta!

Terhi

Mä myös odotusaikana podin joskus huonoa omaatuntoa syödyistä herkuista, toista se tuntuu olevan nyt. 😀 Ei paljon mietitä syönkö kismetin vai kaksi, vaan syön just niin monta kun tekee mieli. 😀 Itse en kiloista tiedä, kun en vaaäalle ajatellut nousta, mutta miehelle olen sanonut, että heti kun alkaa näyttämään siltä, että tämä rouva pyöristyy liikaa, pitää mut palauttaa maanpinnalle. 😀
Kiitos, sitä samaa sinne.♥

Avatar

Ihan on lapasesta lähtenyt herkutttelu nyt imettäessä, raskausaikana pysyi joten kuten aisoissa. :’D lähtöpainoon ei onneksi ole enää kuin kolme kiloa, tiputetaan se sitten joskus (ne sitkeimmät vikat kilot ei lähde imettämällä) ja keskitytään nyt hiilaritankkaukseen tyytyväisenä. 😁 Terveisiä vaan mansikkakakun ääreltä… 🙈😄😄

Terhi

Hih, ihana tuo terveisiä mansikkakakun ääreltä. 😀 Ai vitsi, nyt alkoi tehdä mieli kakkua.
Ei ole siellä enää montaa kiloa, kyllä ne siitä vielä tippuu kunhan makeanhimo joskus sitten helpottaa.:)

Avatar

Ihan täysin sama! Alkuun meni hyvin, eikä tehnyt paljon mitään mieli syödä, mutta sitten… Vedän ihan järjettömiä määriä herkkuja päivittäin, enimmäkseen sokerisia, ihan hirvittää se määrä! Ja täällä reilun viikon nuorempi vauva, kuin siellä:) sama taisi olla edellisenkin imetysaikana. En vaan pysty olla ilman, hyvä jos päivän kanssa, yleensä en edes sitä. Veikkaan että tällä pimeydelläkin on jotain tekemistä hormonien lisäksi tähän.

Terhi

Siellä sitten täysin sama meininki kuin täälläkin. 😀 Ai että, on tämä aikamoista herkuttelun aikaa.Järkyttyisin varmaan, jos joku laittaisi pyödälle sen määrän, mitä viikossa itseeni noita herkkuja tungen. 😀

Avatar

Mulla tuli tästä toisesta raskaudesta noin 10kg painoa joista lähti ensin 6kg parissa viikossa synnytyksen jälkeen. Sen jälkeen kuitenkin 2kg tuli rytinällä takaisin ja siinä on vaan lukema pysynyt hievahtamatta melkein tämän puolivuotta. Olen syönyt terveellisesti, ja kunnolla, mutta en liikaa, pitänyt herkkupäivän yleensä viikonloppuna, lenkkeillyt, nauttinut ulkoilusta satsannut nukkumiseen ja treenannut kevyesti. Mitään ei tapahdu, paino on ja pysyy. Myöskään mittanauhassa ei juuri muutosta näy. Uskon ja toivon tämän johtuvan imetyksestä, vaikka vain osittaisimetän, sillä esikoisesta kilot karisivat reippaalla tahdilla kun aloin samalla tyylillä liikkumaan vauvan ollessa kolmen kolmen/neljän kuukauden. Olen hokenut ja hokenut itselleni, että ei se haittaa ja pitää vaan nauttia nyt vauva ajasta, mutta kyllä se peiliin katsominen ahdistaa aina vaan. Ihan on vieras ihminen siellä ja valokuvissa. Olen ollut aina pieni ja hoikka ja nyt olen liki ylipainoinen. Vanhat vaatteet eivät vieläkään mahdu lähimainkaan päälle, ei huvittaisi ostella uusia toppahousujakaan kun vanhat (ennen löysät) eivät mene edes kiinni… Nyt kuitenkin päätin, että jouluna herkuttelen kaikessa rauhassa kuten aina ennenkin, ja elän toivossa, että kun imetys loppuu niin kyllä sitä vielä itsensä löytää näiden makkaroiden alta. 😀 Mutta joo, raskausaika herkuttelin ihan hirveästi, enkä murehtinut painoa, imetysaikana ei ole edes kauheasti tehnyt mieli herkkuja, paitsi nyt kun kaupat notkuu suklaata. 😀 Tulipas pitkä sepostus..

Terhi

Pitkä sepustus on tervetullut.♥
Jos yhtään helpottaa, niin minulla tippui esikoisen jälkeen paino rytinällä. Seuraavissa ei sitten olekaan, vaan tippuu aina alkuun hyvin ja sitten jämähtää. Tulee herkuttelu, jota ei vain voi lopettaa ja vaikka liikkuisi kuinka, ei kilot vain karise, mutta sitten imetyksen loputtua herkuttelu vähenee ja se painokin vihdoinkin tippuu.
Mutta jos se peilikuva ei miellytä, niin siinä ei usein se itselle hokeminen auta. Mitä jos laittaisit alkuun vaa’an ja vaatteet jotka ei vielä sovi piiloon ja nautit jouluherkuista ja vauva-arjesta. Koita keskittyä itsessä hyviin puoliin niiden sijaan joista et nyt pidä. Jos se helpottaisi edes pikkuisen.♥ Mullahan vaaka pölyttyy vessassa hyllyn alla ja oikeastaan lapset sillä vain välillä leikkiin. 🙂 Mä mietin aina, että on koko loppuelämä aikaa murehtia painoa ja tehdä asialle jotain, mutta vauvat on vauvoja vain hetken.♥

Avatar

Tämä herkkuhimo on kyllä ihan järjetön! Ja itselläni se herkuttelu aiheuttaa, jämähtäneen painon lisäksi, vatsan turvotusta mikä taas aiheuttaa ahdistusta ulkonäöstä jne. Miten sitä on vaan pakko saada niitä herkkuja vaikka eihän ne mitään hyvää tuo.. Voi kun riittäisi se pieni pala suklaata illalla mutta kun pitkin päivää tulee napsittua, liekö väsynyt kroppa yrittää haalia jostain energiaa.. Univaje on minulla se suurin syypää vaikka kyllä raskaanakin oli mielitekoja. Jokaisen lapsen myötä vauva-ajan herkkuhimo on pahentunut, mutta niin on työmääräkin. :/
Ihanaa kun kirjoitat asioista avoimesti etkä vain anna mielikuvaa että kaikki on vaan helppoa ja täydellistä 🙂

Terhi

Tsemppiä sinne herkkuhimojen kanssa.♥ Se on kyllä oikeasti mahdotonta hallita. Täällä nimittäin toinen, joka pitkin päivää napsii jonkun herkun silloin tällöin. Ehkä se täälläkin tuo valvominen pahentaa tätä herkuttelua. Ja kyllä vatsa pömpöttää täälläkin herkuista, mutta siltikään en voi olla syömättä. 😀 Ja onhan se illasta tavallaan pieni palkinto itselle, että sekin päivä meni hyvin. Nyt syön sen suklaapatukan/karkkipussin yms ja ihan rauhassa.

Avatar

Niin samaistun :D! Raskausaikana en herkutellut niin paljon,tosin raskausdiabeteksen takia en ois voinu vetää övereitä. Imetysaikana on mennyt ihan hulluks herkkuhimo. Nyt kun olen ajanut imetystä vähemmäksi niin pari kiloa humpsahti heti 😀

https://blogit.terve.fi/fitfatmama/

Terhi

Tuo raskausdiabetes kyllä estää överit hyvin. 😀 Mut oot nyt imetysaikana herkutellut sitten senkin edestä. 😀 Täällä mennyt myös niin överiksi tämä homma kuin vain voi. 😀 Täällä myös käynyt noin (edellisten lasten kohdalla), että sitten kun ne imetykset alkaa vähentyä, niin se painokin alkaa laskea ja herkuttelukin helpottaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä