Miksi vanhempien päätöksiä ei aina kunnioiteta

Teksti

Vanhemmat ovat sopineet kotona keskenään, ettei heidän lapselle tarjota vielä herkkuja, kuten pullaa, keksiä, jäätelöä yms. ainakaan vielä, koska hän on vielä niin pieni. He tekevät tällaisia päätöksiä aina yhdessän ja ovat päättäneet toimia juuri sen mukaan mikä heistä tuntuu oikealta. Lapsi kerkiää kyllä myöhemmin nauttimaan herkuista aivan tarpeeksi.

Tapoja toimia on varmasti yhtä monta kuin on perheitäkin. Toisia ei haittaa, jos lapselle annetaan esimerkiksi pala kakkua ja muuta vastaavaa alle vuoden iässä, jotkut antavat hiljalleen makeita herkkuja vuoden iän jälkeen, jotkut koittavat pitää kaikki makeat poissa ainakin kaksivuotiaaksi saakka ja jotkut taas vieläkin pidempään. Tapoja on monia.

Mitäs sitten, kun kyläpaikkaan mentäessä vanhempien päätöksiä aletaankin arvioida ja niitä ei kunnioiteta?

Vanhemmat menevät lapsensa kanssa kylään. Kahvipöydässä lapselle ollaan antamassa pullaa, keksiä ja kakkua. Kun vanhemmat kertovat päätöksestään, saavat he osakseen vain silmien pyörittelyä ja ”no miksei muka voi antaa” kysymyksiä. He kuulevat kuinka on aika julmaa, kun pieni ei saa yhtään makeaa (lapsi ei ole tänä aikana edes vilaissut herkkuja ja syö tyytyväisenä maissinaksua syöttötuolissa), kuinka pieni pala ei haittaa ja pitäähän sitä nyt saada maistaa.

Vanhemmat saattavat olla hieman ymmällään. Miksi heidän pitäisi alkaa puolustella päätöksiään. Miksei toiset kunnioita sitä, miten he ovat päättäneet toimia. Eivätkö muut huomaa, ettei lapsi edes ole pyytänyt itselleen herkkuja. Mukavasta kahvihetkestä saattaakin tulla yllättävän kiusallinen.

Olisi kyllä ihanaa, että muut kunnioittaisivat näitä vanhempien tekemiä päätöksiä

Tilanne voi joskus jopa mennä siihen, että lapselle annetaan herkkuja, vaikka teidetään ettei saisi. Kun vanhemmat ovat jättäneet lapsen hoitoon muutamaksi tunniksi, on tilanne helppo käyttää hyödyksi ja lapselle on syötetty esim. sitä kakkua. Kun vanhemmat ovat sitten hakeneet lapsensa hoidosta saavat kuulla, kuinka lapsi oli ollut yhtä hymyä, kun sai syödä herkkuja jälkkäriksi. Eihän se nyt niin vakavaa ole. Syö muuten aika tehokkaasti luottamusta, jos toimitaan näin.

Meillä alle vuoden ikäiselle ei olla annettu makeaa. Sitä on kyllä koitettu tuputtaa, muttei  onneksi enää nuorimmaisellemme. On ollut välillä todella raskasta toistaa, miksi ei. Karkit ovat tulleet kuvioihin kahden vuoden iän jälkeen, mutta muuten pullaa ja vastaavaa on saanut maistella ennen sitä jonkin verran. Epäreilua on mielestäni sitten se, kun lapsi tietää mitä makea on (on siis saanut maistaa sitä) ja sitten vanhemmat/muut syövät sitä lapsen nähden ja lapselle ei anneta yhtään.

Onko teillä tullut eteen tilanteita, jossa olette joutuneet selittelemään päätöksiänne?

Kommentit

34 kommenttia
Terhi

Hih, meillä viisi lasta jakaa keskenään yhden karkkipussin karkkipäivänä (ja joskus karkin sijaan saavat suklaata, tikkareita yms, mutta määrät on meillä aika pieniä), joten olen samoilla linjoilla, ettei 3vee todellakaan tarvitse omaa karkkipussia. 😀
Joillakin on hieman eri näkemys näistä lasten herkutteluista. Tuntuu jotenkin oudolta, että jos sitä saa niin pitää sitten heti vetää ja reilusti. Mutta iso peukku sentään siitä, että kysyi saako antaa, eikä vain tyrkännyt jäätelöä käteen. 😀

Avatar

Meillä ollut myös tuo, että ei sokeria ennen 1v ikää. Jo esikoisen ollessa 6kk yritti läheiset tuputtaa suklaata 😲..
Sen 1v jälkeen on tosin todettu helpoimmaksi että kyläpaikoissa tai esim kahvilassa saa sitä herkkua. Itse syömme sitten herkut lasten nukkumaanmentyä tai päiväuniaikaan 🙈

Terhi

On kyllä uskomatonta, että niin pienelle tulee kenellekään mieleen tuputtaa suklaata.
Tuollain meilläkin syödään herkkuja, jos isommat lapset ei saa. 🙂

Avatar

Hei!

Kyllä on niin tuttua. Meillä varsinkin isojen poikien isomummolle ei meinannut millään mennä perille varsinkaan esikoisen kohdalla, että niitä herkkuja ei lapselle anneta. Yksivuotiskakusta on meidän pojat ensimmäisen kerran saaneet vähän maistaa, mutta ei sen jälkeenkään ole niitä herkkuja juuri syöneet. Esikoinen ei edes ymmärtänyt minkään makean perään isompanakaan. Mutta juuri tuollaisia kysymyksiä ja toteamuksia ja ihmettelyjä ollaan mekin kuultu ja mielikin monesti pahoitettu. Kyllä minusta lapset ehtivät niitä herkkuja syödä vaikka pari ensimmäistä vuotta olisivat ilman. Ihanaa uuden viikon alkua teille ❤️

Terhi

Kyllä, monesti juuri niillä iäkkäämmillä ihmisillä on tarvetta tarjota herkkuja.
Ja kyllä tämmösistä saakin mielensä pahoittaa, jos ei osata kunnioittaa sitä vanhempien sopimaa linjaa. Lapset kyllä kerkiävät herkutella paljonkin elämänsä aikana. 🙂
Kiitos, sitä samaa sinne.♥

Avatar

Itsekin olin yllättynyt, kun jäätelö kuuluu päiväkodin kiertävään ruokalistaan. Lista lienee n. 3 kk. Eli nyt oli jo toistamiseen jäätelöä välipalana (kun lapsi aloitti hoidon syksyllä). Minusta jäätelö ei kuuluisi listalle. Ja puolitoistavuotiaamme ei ollut siis kotona moisia herkkuja vielä syönyt.

Terhi

Varmasti. En muista, että meidän esikoisen hoitoaikoihin (siitä on kyllä aikaa) olisi ollut ikinä jäätelöä välipalalla.

Avatar

Mummu tahtoo olla aina sellainen että kai sitä nyt vähän voi antaa jäätelöä tms. mutta muuten on saanut olla ihan rauhassa.. Mummulassa sitä kyllä itsekin tuli syötyä herkkuja, kotona ei niinkään 😂

Terhi

Hih, ne taitaa olla ne iäkkäämmät, joilla on tarve antaa herkkuja.

Avatar

Lapsemme on alle vuoden ja tätä keskustelua on saatu käydä jatkuvasti. Eniten asiassa ahdistaa, kun olemme kertoneet rauhallisesti perustellen miten olemme päättäneet toimia ja sen jälkeen mummo sanoo lapselle ”sitten syödään kun äiti ja isi ei ole paikalla ja ei kerrota niille” eli viittaa kintaalla koko asialle. Lapsi ei onneksi vielä ymmärrä, mutta me ymmärrämme ja luottamus siihen kuinka lasta hoidettaisiin onkin nollassa. Tämän vuoksi vierailemme mummolassa yhdessä, mutta lapsi ei voi jäädä hoitoon, koska en halua jättää vauvaani kenellekään johon en voi luottaa täysin. Sillä yhdellä herkulla jonka lapsi voisi saada ei ole oikeastaan niin väliä, mutta sen antaminen kertoo siitä ettei ohjeiden noudattamiseen voi luottaa muutenkaan.

Terhi

Todella ikävää, ihan oikeasti. 🙁 Itselläkin kokemusta juuri tuollaisesta ja kyllä ei tee mieli jättää lasta sinne, jos ei edes tämmöisessä asiassa voi luottaa.

Avatar

On ja tulee olemaan. Tuttava ei ymmärrä mitä, ei, sana tarkoittaa. Meillä on todella menevä kohta 3v lapsi ja tuttavan luona ollessa kun selän kääntää niin lapselle on annettu aivan kaikki periksi. Pahinta on kun antaa illalla herkkua vaikka iltapala aika olisi!

Terhi

Todella harmi. 🙁
Ei yhtään kiva tilanne tuollainen.

Avatar

Kyllä. Jok kerran kun mennään mummolaan. Vaikka lapset ovat jo isompia,ei haluts heille syöttää herkkuja kuin harvoin ja niille riittää se yks herkku kun joskus otetaan. Mutta kun mummolaan menee,sitä herkkua tumpataan kokoajan lapsille,vaikka lapsi sanois ettei halua niin sitte kaivetaan toista herkkua kaapista että ota ees tikkari,vaikka just olis noustu kahvipöydästä. Ja siitäkin huolimatta että itse kieltää antamasta.

Terhi

Voi eikä, ihan uskomatonta!
Ei ole kyllä yhtään kiva että herkkuja tuputetaan noin paljon, varsinkin se että jatketaan vaikka lapsikin ilmoittaa ettei halua.

Avatar

Joo, monesti selitetty että meidän lapset ei pihaa pidemmälle mene yksin, kun alettiin painostaa että koskas lapsi saa mennä yksin kauppaan. Selitettiin mm. että edes eskarilaista ei sitä matkaa saa laittaa yksin kävelemään ja se nyt vaan on vaarallista. Oletettiin että tämä asia olisi jo loppuunkäsitelty.

Sitten kun oltiin kerran kyläilemässä sellaisella tutulla joka tätä asiaa oli ihmetellyt, päästettiin meidän silloinen 4-vuotias hänen kanssa kauppaan. Ja mitä vielä. Hänet oli päästetty kävelemään yksin vieraassa paikassa kaupasta tuonne tutun kotiin. Luottamus meni. Niin ja sitä ennen lapsi ei ikinä halunnut yksin minnekkään, arvaa kuinka monta halusi sen jälkeen ja sain sitten selittää lapselle miksei se käy. Jälkeenpäin sain kamalia ajatuksia mitä lapselleni olisi voinut sillä matkalla käydä..

Terhi

Apua mikä tilanne! Varmasti meni luottamus, niin olisi minullakin mennyt. Ihan uskomatonta, että toimitaan noin. 🙁
Ja olisin varmasti itsekin kelannut pitkään, mitä olisi voinut sattua. Onneksi mitään ei tuolloin teidän pienelle sattunut.♥

Avatar

Olen itse törmännyt samoihin juttuihin ja saanut esim kuulla ”sinä olet niiiiin tarkka” semmoisella arvostelevalla äänensävyllä. On tullut ahdistunut olo kun onkin toisten mielestä muka ”vääränlainen” ja kasvattaa lastaan väärin. Toinen asia mikä ahdistaa (ja jota joutuu kyttäämääm) esim mummolassa on se annetaanko lapselle ”maistiaisia” toisen käyttämällä lusikalla!! Täysin tyytyväinen taapero juuri sen naksun kanssa mutta papan mielestä lapselle pitää saada suu makeaksi jäätelöllä ja yritetään antaa sitten samalla lusikalla maistiaista, yök. Ja kun kieltää ja vahtii niin on nipottaja.
Eräässä kyläpaikassa olin silmät pyöreenä kun erään alle 1v lapsen täti antoi lapsen imeskellä karkkia!?!! ”Pitäähän sitä nyt pienenkin saada maistaa” – no ei kyllä tarvitse!
Tämä oli hyvä kirjoitus aiheesta joka harvemmin tulee puheeksi mutta joka koskettaa varmasti lähes jokaista perhettä. Menee vähän samaan kategoriaan sen kanssa miten kauan äiti on päättänyt imettää..

Terhi

Tuo millä äänensävyllä asia ilmaistaan vaikuttaa todella paljon. Ja ei mielestäni kenelläkään olisi oikeutta arvostella vanhempien linjaa tämmöisen asian kanssa vaan kunnioittaa sitä.
Ja kyllä, olen törmännyt tähän lusikkajuttuun monesti. Melkein joka ikisen lapsen kohdalla. Ei todellakaan syötetä samalla lusikalla, joka ollut toisen suussa. Minäkin olen aina huomattanut jos näin on meinannut käydä.
Kiitos. 🙂

Avatar

Joo! Meillä esikoinen (silloin alta 2-v.) ei syö lihaa, ei ollut koskaan syönyt, edes maistanut. Joutui äidilleni pakon edessä hetkeksi hoitoon, kun vauva syntyi. Mieheni vielä muistutti, että ei lihaa lapselle, vaikka äitini tämän tiesi toki jo valmiiksi. Lopputulos oli se, että äitini antoi LIHAA lapselleni!!! Koitan olla ajattelematta, näen punaista tästä, kun alan miettimään… Perustelutkin oli lihan antamiselle niin järjettömän paskat, että huhhu… Sai kyllä kuulla kunniansa, kun lapsi sieltä tuoreen vauvan kanssa haettiin ja lopputulos oli se, että minä sain haukut, kun kehtasin huutaa ja naapuritkin kuuli ym.. Totaalinen epäluottamus tästä tuli:( en voi sanoin kuvailla miltä tuntuu, kun vanhempina olemme päätöksen lihattomuudesta tehneet ja lapsi ei ole lihaa ikinä maistanut, niin joutuukin sitä tietämättömänä syömään! Meillä lapsi vielä niin kaikkiruokainen, ihan jokainen ruoka maistunut, toki sitten tuokin. Samainen henkilö muutenkin haluaa päättää lasten syömisistä, silloin kun harvoin nähdään, mm. kahvilassa otin lapselle täytetyn ruisleivän, hän halusi ostaa lisäksi lapselle ison pullan ja se oli saatava ostaa, en jaksa alkaa tappelemaan, kun ei sanomisia ymmärrä. Ja tiedän myös, että pakottaa syömään, vaikkei toinen haluaisi. Ei käy lapsi siellä hoidossa ja harvoin nähdäänkään, mm. näistä johtuen.

Terhi

Siis eikä! Todella paskamaisesti tehty teille ja luottamus varmasti ihan nollissa. Miten toiset oikeasti kehtaavat tehdä tuollaista ja vielä äitisi. 🙁 Luulisi, että kunnioittaisi teidän valintoja, eikä tuputtaisi omia ja antaisi teidän kasvattaa lapset juuri niin kuin se on teille paras.

Avatar

Ja jatkan vielä.. Että juuri tuo, miksen muka voi antaa, eikö voi nyt antaa, voiko tätä antaa, entä tätä. Arghh. Joku kerta kylässä ollessamme, kielsin antamasta jotain herkkua, kotona oltiin juuri syöty. Siitä riemu repesi ja parin minuutin päästä kokeillaan, ”saako antaa tätä” . Kiellän taas. Hetken päästä, ”mitähän mä täältä keksisin”. Sitten ”kai se nyt tätä saa edes syödä”. ”täytyyhän nyt jotain saada syödä”… Ja tätä rataa. Tämän kerran sain pidettyä pääni ja estettyä äitiäni antamasta lapselleni mitään!

Terhi

Höh, tuo jankuttaminen vielä.. Joidenkin on vaikea ymmärtää sitä, ettei lapsi tarvitse mitään herkkua.

Avatar

Kommenttikentässä ihmeteltiin, että miksi juuri vanhemmat ihmiset ”syyllistyvät” moiseen herkkujen antamiseen.
Ensiksi voidan miettiä sitä aikaa ja maailmaa, missä ovat itse kasvaneet ja / tai lapsensa kasvattaneet. On varmaan ollut monta asiaa, jota olisivat halunneet pienilleen tarjota, mutta johon ei ollut varaa tai jota ei vain muuten ollut saatavilla. Kun appelsiini on ollut hienon mahdollinen herkku saada ja antaa, voi tämän nykypäivän ytkyöläisyyden tarjoileminen lapselle todella hoikutella, kun siihen kerran on mahdollisuus.

Ikä tuo myös perspektiiviä elämään. Kun on kähnyt kuusi- tai kahdeksankymmentä vuotta, osaa asiat asetella ihan toisiin mittasuhteisiin. Ei lopulta ole merkitystä, saako sen ensimmäisen karkin vuoden vai kahden vanhana.

En ole juuri pitänyt anoppini tavasta rakastaa lapsia ruualla. Totta kuitenkin on, että ruoka on tapa rakastaa
– siksi helposti loukkaannumme, jos lapsi ei suostu syömään valmistamaamme ruokaa.
Voisiko olla niin, että me vanhemmat haluamme olla niitä, jotak antavat lapsilleen ne pienet ja vähäisetkin herkut, jotta meitä rakastettaisiin? Rajan yli menevät isovanhemmat ovat meille henkinen uhka, jos he tarjoavat sitä ”herkku-rakkautta” enemmän kuin me itse? En tiedä.

Tuosta kommentista vielä jäätelön tarjoamisesta päiväkodin välipalalla: sen voit toki lapsesi osalta kieltää niin halutessasi. Samaa ruokalistaa läpi syövät myös kohta kouluun menevät esiarilaiset ja heille jätskipäivä on yksi parhaimmista.

Terhi

Hyviä pointteja. 🙂

Avatar

Olipa hyvä kirjoitus. Kyllähän kaikkien tapoja aina ihmetellään jos toisin toimitaan se on vaan ominaista meille monille ihmisille. Herkut ei oo terveellisiä kenellekään joten miksi pitäisi jo heti pienestä makuaisti siihen opettaa. Mun poika 6v ei edelleenkään pidä suklaasta ja limukasta kun niitä ei ensimmäisinä elinvuosina tarjottu. Nyt on jo karkkipäivä kerran viikossa et sillon saa herkutella 😀 mutta jospa ne kasvettuaan isommiksi löytää sitten omat rajat noihin herkkuihin kun ei vanhemmat ole enää päättämässä ja rajoittamassa.

Terhi

Kiitos. 🙂
Turhaan niitä pienille erikseen tarjoaa, jos eivät niitä itse osaa pyytää. Meilläkin on karkkipäivä ja silloinkaan lapset ei isoja määriä karkkia tai herkkuja syö. 🙂

Avatar

Muistan kanssa noin käyneen monta kertaa. Esikoinen kun oli varmaan viisivuotiaaksi asti ihan tyytyväisen tietämätön esim. karkin olemassaolosta ja sekös vasta oli monelle ihmetyksen aihe…samoin kuin nyt se ettei meidän ekaluokkalainen halua juoda limsaa. Kerkiävät kyllä ihan riittävästi sitten kouluiässäkin mässyttää kaikkia herkkuja ja teinejä nyt on turha kieltää tai rajoittaa… Toki kaikkien oma päätös, mutta en näe siinä pointtia miksi pitää ihmetellä ja tuputtaa väkisin kun ei siitä herkkujen syömisestä hyötyäkään ole, tai miksi pitäisi opettaa lapsi syömään vaikka karkkia ennenkuin sitä itse älyää edes pyytää…eli saattaa olla mulla pipo kireällä mutta en ymmärrä jos näen taaperon jolla on tuttipullossa mehua tai jolle ostetaan kaupasta tikkari.

Terhi

Olen myös sitä mieltä, että miksi lapselle pitää tuputtaa herkkuja, kun hän niitä ei edes itse osaa pyytää.
Limsa on kyllä sellainen, ettei siitä moni edes tykkää. Itsekin join pienenä ennemmin maitoa ja limsoihin totuin vasta myöhemmällä iällä. Ja kyllä, nuo kerkiää elämänsä aikana lapata suuhunsa karkkia ja muita herkkuja vaikka ja kuinka. 😀

Avatar

Meillä onneksi on lähipiiri kuunnellut ja kunnioittanut kyllä päätöksiä. Jotain omia ratkaisuja mummot on tehneet hoitaessaan lapsia ja ihan hyvä niin. Nyt lapset on sen verran isoja, että tietävät kyllä mitä mummoloissa saa ja mitä ei tehdä. Ja tietävät kyllä mummojen heikot kohdat. Kesällä jos kauniisti pyytää lettuja niin varmasti niitä mummo paistaa. Mutta osaavat kyllä vetää rajankin herkkujen suhteen tarvittaessa. Turhaa alle vuoden iässä tiputtaa sokeria, ehtii myöhemminkin.

Terhi

Ihana juttu. 🙂
Ja lapset kyllä tietää mistä naruista vetää. 😀 Mutta on hyvä, että aikuiset osaavat sanoa myös ei.
Niinpä, ei alle vuoden ikäinen tarvitse yhtään sokeria, niin turha sitä on tuputtaa. 🙂

Avatar

Käytiin juuri mummolassa kylättelemässä, mies oli jo edellisenä päivänä kertonut että emme syö/juo mitään koska menemme sieltä suoraan ulos syömään. Perillä odotti lettuja, mehua, keksiä….kahvitkin tottakai keitti. Kun sanoin että lapset ei ota mitään niin vastaus oli miksi ei? Edes ihan vähän? Kerroin että olemme tosiaan menossa tästä suoraan syömään ja jos lapset nyt herkuttelevat ei ruoka maistu. Tästä mummo suuttui ja huudahti no ei sitten! Mieheni halusi lepytellä äitiään ja kohta lapset istui pöydässä koska eihän mehu ja pieni pala lettua täytä mahaa…lapsetpa olisi halunnut ottaa lisää lettua ja mehua ja herkutella muutakin pöydästä. Jouduin tiukkaan sanomaan että mitään ei enää oteta pöydästä…..ärsyttää että kotona sovittu asia unohdettiin heti kun mummo suuttui…..näin käy aina….onneksi ruoka maistui ravintolassa hyvin, mutta seuraavalla kerralla aion lähteä lasten kanssa pois jos aletaan tuputtamaan herkkuja kiellosta huolimatta….

Terhi

Äh, todella ikävää että oli sitä tarjottavaa vaikka oli erikseen sanottu ettette tarvitse mitään. :/ Olisi vaikka tarjonnut jollakin toisella kertaa sitten, niin lapsetkin olisivat voineet herkutella rauhassa.

Avatar

Meillä myös kohta 3veen kanssa tämä. Ja pitkään saatiinkin pidettyä ettei saanut mitään herkkua, varmaan 2 vuotissynttäreihin asti. Mutta sit on saanu jo jonkin verran. Mutta en haluis antaa kun joskus viikonloppuna tai joa on juhlat. Ja sillonki se on joku popparit tai keksi tai jos leivotaan. Karkkia ei ole saanut vielä koskaan. Tai on saanut lahjaksi montakin pussia sukulaisilta ja tuttavilta mutta ne on menneet äidin ja isän parempiin suihin 🙂 ei mun mielestä alle 3 vee tarvitse OMAA karkkipussia?!?

Ja sitten myös yksi lapsen mummoista on sellainen että siellä kahvilla on kaikenlaista aina ja annan pari keksiä ottaa mehun kanssa. Niin sitten hän aina kysyy saako antaa jäätelön, joka on hervottoman kokoinen maidoton päärynätuutti. No et saa! Ei hän sitä tarvii. Sit aina se sama keskustelu siitä, että kun hän on ostanu semmosen nyt kuitenki. No mitäs ostit! Jos aikuiset syö kahvilla keksiä, pullaa ja piirasta nii millä perusteella se pieni saa parin keksin lisäksi jättituutin! No ei mun mielestä millään. Ihan ärsyttää 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä