äiti ja melukylän lapset - Banneri

Olen aina potenut jatkuvaa vauvakuumetta, sellaista joka on aina kytenyt sisälläni ja välillä se on roihahtanut rauhallisesta vaiheesta täysin valloilleen. Se on ollut sietämätöntä ja kuumeilu on muuttunut lopulta vauvankaipuuksi. Yleensä vauvakuume on tullut jo todella varhaisessa vaiheessa, kun perheen pienin on lähestynyt vuoden ikää. Nyt kuitenkin havahduin siihen, ettei sitä ole ollut ollenkaan. Missä mun vauvakuume on?!

Siis ihanaa ettei sitä ole. On vain vaikea pukea ajatuksia sanoiksi siitä millainen tämä tunne on nyt. Kun on elänyt pitkään kestäneen vauvakuumeen kanssa jo pieneltä tuntuneen ikuisuuden, tuntuu oudolta olla ilman sitä. Tuleeko se sitten takaisin, varmasti jossakin vaiheessa tai sitten ei. Sitähän ei kukaan tiedä.

vauvalle nimi

Onko tämä nyt se olo, kun tuntee lapsiluvun olevan täysi vai johtuuko tämä fiilis aika haasteellisesta vauvasta ja valvotuista öistä? Vai tuleeko tämä tunne siitä, että olen asennoitunut siihen, että perheemme on nyt täysi? Ja kun mies on heittänyt vitsillä, ostetaan se isompi auto, niin mahtuu vielä yksi lisää tai jos joskus se iltatähti, ihan kuin joku muu olisi sanonut puolestani ”jaa meille vai!? En kyllä tiedä..” Ei tuollaista vain tule minun suusta, vai tuleeko, heh. Mieskin on jo ihmetellyt mikä minua vaivaa. Olen kyllä sanonut miehelleni, että tämä ei ole vitsailun asia. Mitä jos vauvakuume iskeekin ja hän heittäisi tuollaisia heittoja silloin?!

Tällä hetkellä elellään siis aikaa, kun meidän perheessä ei asu äitiä, jolla on vauvakuume

Eräs päivä näin äidin, jolla oli sylissään aivan pikkuinen vauva. Se näky on vain niin ihana. Ensimmäistä kertaa minulle ei iskenyt siinä tilanteessa tunnetta, että voi kumpa saisin vielä oman noin pienen. Sen sijaan ihailin vain sitä näkyä haikailematta itseäni siihen tilanteeseen. Onhan minulla kotona vauva, hieman vain isompi sellainen.

Itseni tuntien tämä saattaa olla vain ohimenevä häiriö ”järjestelmässä”. Saattaa olla, että palaudun ”normaalitilaan” ja koitan elää sen kanssa tai saattaa olla, että tämä tunne on pysyvä. Joka tapauksessa tällä hetkellä vain ihmettelen missä mun vauvakuume on?! (katotaan vaan, niin tämän tekstin julkaisun jälkeen mulle iskee se kuume).

Kommentit (14)

Hei!

Minä nyt täällä kerron kuinka Eetun leikkaus meni. Kiveksen piti olla nivusessa ja siitä siirtää paikalleen ja toimenpiteen kestää puolesta tunnista tuntiin. Sain Eetun saattaa leikkaussaliin ja lähdin kahvilaan odottamaan, kun Eetu nukahti. Sitten odottelin ja odottelin ja mietin pientä poikaani siellä leikkauspöydällä. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta. Kului kaksi ja puoli tuntia eikä soittoa kuulunut ja olin huolesta sekaisin. Kaikenlaiset kauheat ajatukset kävivät mielessä… että noinko enää ihanaa Eetuani näen… että jotain kauheaa on tapahtunut, kun aikaa on kulunut eikä mitään minulle ilmoiteta. Sitten itku kurkussa menin kysymään ja Eetu oli edelleen leikkauksessa, mutta sain tietää että sen aloitus viivästyi ja että oli haastavampi leikkaus kuin mitä odotettiin. Eetulla kives olikin vatsaontelossa eikä nivusessa ja sieltä se siirretään paikoilleen kahdessa vaiheessa. Eli puolen vuoden päästä on uusi toimenpide jolloin kives saadaan lopullisesti oikealle paikalle. Eetu itse oli koko päivän reipas 😊Ei aamulla itkenyt nälkäänsä. Ihmetteli vain kaikkea. Leikkaussalissa olivat kaikki Eetuun ihastuneet. Yksi hoitaja tuli vielä heräämöön Eetua katsomaan, kun sanoi Eetun olevan niin ihana. Hyvät särkylääkkeet Eetu sai ja hyvin nukutuksesta heräsi. Yö kotona meni suhteellisen hyvin vaikka Eetu yöllä reilun tunnin oli hereillä. Ei itkenyt vaan jutteli omiaan. Voi olla, että leikkaushaavat vähän kipuilivat ja olihan eilinen muutenkin niin erikoinen päivä, että ajattelinkin sen yöuniin jotenkin vaikuttavan. Mutta nyt täällä kovaa vauhtia toivutaan ja Eetu on ihan oma itsensä ollut aamulla. Minun ihana Eetu 😍

Se on mulla😂tämä on jo ihan huolestuttavissa mittakaavoissa!!

Ai se tuli sinne, no ei tässä sitten mitään, se on siellä oikein hyvässä hoidossa. 😀
Mutta varo, se voi muuttua pian niin pahaksi, ettei löydy kuin yksi parantava lääke.♥ 😀

Täällä ilmoittautuu yks ikuinen vauvakuumeilija jolla lapset 2v ja 3kk :D..

Kiitos ilmoittautumisestanne, terveisin ihan hetki vielä sitten ollut ikuinen vauvakuumeilija, jolla on kai ”järjestelmässä” hetkellinen häiriö. 😀

Tuttua puhetta! Kuopusta odottaessa mietin, että apua kun se vauvakuume tulee taas jossain kohtaa, mitä mä sitten teen… Mutta sitä ei ole tullut! Nelonen on 5kk.:) nyt on täysin ”zen-olo” asian suhteen. En kaipaa plussatestin jännitystä, raskautta, synnytystä, uutta vauvaa jms. jotka aiemmin on herättäneet todella voimakkaita tunteita ja kaipuuta.
Hyvällä fiiliksellä ja odotuksella jatkan kohti tulevaa ja oon pienesti innoissani siitä, että pian yöheräilyt ja vaipanvaihdot on historiaa ja saan kehoni täysin itselleni. 😀 outo, mutta kiva tunne!! 🙂
Koskaan ei saa sanoa ei koskaan, mutta katsotaan miten käy. Just nyt on just hyvä näin, ja perhe tuntuu valmiilta! 🙂

Ihanaa, että sielläkin tuntuu juuri nyt tuolta. Melkein samat fiilikset meillä sitten on. 😀
On ihana tunne, kun kaikki tuntuu juuri nyt kokonaiselta. Mutta katsotaan mitä se aika tekee niin teille kuin meillekin. Tuntuuko samalta vielä vuoden kuluttua. 🙂
Ihanaa viikkoa sinne.♥

En ole koskaan tuntenut sellaista vahvaa tunnetta siitä, että lapsiluku olisi täynnä. Päin vastoin, olisin kyllä sen yhden vielä halunnut…
Iän myötä, ja lasten kasvettua, koen nykyään useimmin kuitenkin helpotusta siitä, että se tietty vaihe on elämässäninnut ohi. On toni haikeaa, kun lapset kasvavat ja kohta jo muuttavat omilleen, mutta toisaalta voin taas nauttia ravintolassa lounaastani ja käydä kahvilassa siinäkin paikassa, jonne vaunut eivät mahdu.
Eteisessämme ei seiso enää vaunuja ”koko ajan tiellä”, eikä autosta tarvitse nostaa pois turvaistuimia, jotta takapenkille saisi mahtumaan myös isompien lasten kavereita.
Syöttötuoli ei vie enää tilaa keittiössä, eikä sen yhteensopimaton tyyli enää ota niin silmään. Makuuhuoneenkin saa sisustaa rauhassa kahdelle aikuiselle, kun pyökin värinen pinnasänky on jo myyty.

Asioilla on aina kaksi puolta. Jossain vaiheessa on vain siirryttävä ajattelemaan sen positiivisen kautta: ei luopumisena vaan mahdollisuutena. Elämä muuttaa muotoaan, kun lapset kasvavt. Ei helpotu, mutta muuttuu. Tulee uusia vaiheita, joista on otettava irti se hyvä, minkä ne tarjoavat.
Kun oapset sitten joskus muuttavat pois kotoa, voin taas nukkua omaan tahtiini ja keskittyä omiin juttuihini, eikö?

Varmasti aika tekee tehtävänsä ja lopulta se tuntuu hyvältä, kun tietty vaihe elämässä on ohi. En jotenkaan usko, että tämä vain voi omalla kohdalla muka mennä näinkin kivuttomasti. Voiko ikuinen vauvakuumeilija yhtäkkiä olla tämmöisessä tilanteessa..ainakaan pysyvästi? 😀 Aika sen sitten näyttää.
Mutta kyllä tämä tuntuu samalla oikein hyvältä juuri näin. 🙂

Osaan niin samaistua tekstiin.
Ollen itse haaveillut kahdesta lapsesta puolet elämästäni. Tiesin hyvin vahvasti jo viimeistään 15vuotiaana että haluan äidiksi. Hyvä toki etten nyt silloin vielä vauvojani saanut vaikka 15vuoden odotus toki pitkältä tuntuikin. Sietämättömältä sitten kun se yritys viimein todenteolla alkoi eikä vauvaa kuulunutkaan.
Lopulta sain kauan kaipaamani lapset. Tytön sekä pojan.
Kun kuopus laskettiin rinnalleni vajaa 3kk sitten niin tiesin että nyt minulla on kaikki mistä olen ikinä haaveillut.
Olen kärsinyt vauvakuumeesta 15vuotta. Se on äärettömän pitkä aika itkeä turhautumista ja vauvankaipuuta jokaisen ohi menevän ison raskausmahan tai pienen vauvan nähdessään kun itsellä ei ole kun se tyhjä syli ja harras toive.

Meillä on äärettömän helppo vauva, aivan kuten oli esikoinenkin. Tunne on todella kummallinen kun enää ei tarvitse haluta mitään. Syli on viimein täynnä iloa ja onnea jota niin kauan odotin.
Myös jatkuva kehon tarkkailu, ovulaation bongaaminen, negatiiviset raskaustestit, joka kuukausittainen itku ja pettymys ovat kaikki takanapäin.
On ihanaa siirtyä viimein elämässä eteenpäin. Kasvattaa omia pieniä, tarpoa tuolla järjettömässä lumihangessa ja työntää puuskuttaen tuplavaunuja. Olla maailman onnellisin tästä kaikesta siunaantuneesta.

Ihania, lumisia ja toivottavasti aurinkoisia talvipäiviä sinulle <3

15 vuotta on todella pitkä aika olla vauvakuumeen kanssa. Ja vauvakuume yleensäkin on ihan kamala, jos vauvaa ei kuulu yrityksestä huolimatta. Onneksi kuitenkin haaveesi toteutui ja sait kaksi ihanaa lasta.♥
Tämä tunne siitä, että kaikki on nyt tässä on aivan ihana.♥ Samalla olen hämilläni tästä tunteesta, tuntuu jotenkin oudolta. Ehkä se vauvakuume vielä joskus iskee tai sitten ei..sitä kun ei tiedä. Mutta nyt nautitaan tästä tunteesta kun kaikki tuntuu olevan tässä.♥
Kiitos ja ihania talvipäiviä sinnekin.♥

Hei!

Minulta se vauvakuume oli monta vuotta poissa kunnes ennen Eetua jysähti päälle aivan yllättäen. Minulla nyt on pienen pientä kuumetta, mutta järki sanoo vahvasti, että Eetu on meidän perheen viimeinen vauva. Parhaillaan odottelen vauvani kivesleikkauksen päättymistä, että pääsen pikkuista heräämöön lohduttamaan. Ihan kummallinen aamu Eetullekin, kun ei puuroa eikä maitoa aamulla saanut. Viimeksi eilen illalla tissimaidot on juotu. Jännä päivä meillä kaikilla. Kyllä Eetu edelleen on minun vauva 👶Sanoo muut mitä hyvänsä. Minun pikkuinen ihana 😍 En kyllä tiedä mitä tapahtuu, kun Eetun kummitädin pikkuinen tyttö pian syntyy…

Saa nähdä käykö täälläkin noin, että pysyykin kauan poissa ja sitten iskee vai tuleeko jo aiemmin. En jotenkaan usko, etteikö muka enää kuumetta tänne tulisi. 😀
Voi, toivottavasti siellä meni Eetun leikkaus hyvin.♥ Varmasti ollut jännittävä päivä teillä kaikilla.
Ja kyllä, Eetuhan on vielä ihan pikkuinen.♥
Oi, siellä on jännät hetket sitten silläkin saralla. 🙂 Saa nähdä kuinka sun pieni vauvakuume vielä kasvaakaan.

Nuo tunnit ovat varmasti olleet ihan hirvittävän piinaavia. Voin kuvitella itseni tuohon tilanteeseen, jossa odottaa vain joka ikinen hetki sitä, että kuulee kaiken olevan kunnossa ja näkee viimein oman pienen. Meidän vanhimmalla pojalla aikoinaan sondeerattiin silmiä nukutuksessa ja vaikka ne olikin tosi nopeita toimenpiteitä, niin se tunne kun jätät lapsen sinne pöydälle makaamaan vieraiden ihmisten keskelle on ihan kamala.
Ihanan reipas oli teidän pieni Eetu ja sinä myös.♥ Nuo pienet onneksi toipuvat leikkuksista hyvin nopsaan.

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X