Suurperheessä isommat lapset hoitavat pienempiä?

Teksti

”Onneksi sinulla on siellä isompia, niin hoitavat sitten niitä pienempiä.” Ehkä eniten kuultu lause, kun joku kuulee lapsiemme lukumäärän jälkeen heidän iät. Yleensä sanon vain, ”onhan heistä apua”, sillä koitan pidätellä sen ärsytyksen, jonka kyseinen lause saa aikaan. Ei kyllä ole lapsen homma hoitaa lasta, ainakaan meidän perheessä.

Ensinnäkin, meidän vanhimmat lapset eivät hoida pienimpiä, niin kuin jotkut saattavatkin luulla. Isommathan ovat myös lapsia ja heidän on saatava nauttia omasta lapsuudestaan, ilman että osa siitä kuluu pienempien sisarusten hoitamiseen. Meidän vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistamme. Isommat kyllä katsovat pienempiään joissakin tilanteissa, kuten ulos mentäessä sen aikaa, kunnes saan omat vaatteet puettua tai jos käyn vessassa ja haluan kerrankin mennä sinne yksin. Mutta muuten meidän isommat saavat elää ihan omaa lapsuuttaan.

Pienempiä otetaan hyvin mukaan leikkeihin

Jos he itse haluavat olla pienimpien kanssa niin saavat toki olla. Aika usein haluavatkin esimerkiksi pitää sylissä, keinuttaa keinussa yms, Siinä välissä on hyvä juoda kupillinen kuumaa ja seurailla heidän puuhia. Kyllä siinä täytyy hieman perään katsoa, varsinkin kun vauva on mukana menossa. Lopulta ne kuitenkin on aika pieniä hetkiä, mitä nuo isommat pienimpien kanssa viettävät.

Meillä lapset kyllä viihtyvät hyvin keskenään. Naurattavat toisiaan ja ai vitsi kuinka kiva heidän puuhiaan on seurata. Välillä se on ihan hulvatonta menoa ja nauramme kaikki aivan kippurassa. He myös ovat kovin huolehtivaisia. Jos joku vaikka kaatuu, tulee aina joku joka haluaa lohduttaa. Aina joku tulee kysymään miksi hän itkee tai mitä tapahtui. He ovat oikein tiivis joukko ja sellaisena toivon heidän säilyvän.

Varmasti jossakin vaiheessa isommat saavat katsoa pienimpien perään, josta saavat sitten pientä palkkaa, mutta se sitten joskus tulevaisuudessa, jolloin isommatkin ovat oikeasti isompia. Tällä hetkellä meillä ei sellaista ole ollut ollenkaan.

Tarkoitukseni ei ole tällä mitenkään astua kenenkään varpaille tai lytätä toisten toimintatapoja. Jos teidän perheessä toimitaan toisin, se on minulle ok. Jokainen perhe kun toimii sillä tavalla, joka on heille parhaaksi. Kerroin vain kuinka meidän perheessä asia on.

Itseäni vain ärsyttää se, kuinka automaattisesti monet olettavat, että meillä (ja muissakin isoissa perheissä) isommat hoitavat pienempiä sisaruksiaan. Ja äänensävystä jolla se yleensä sanotaan, voi hyvin ymmärtää, ettei sillä tarkoiteta vain satunnaisista kertoja vaan lähes päivittäistä.

Kommentit

10 kommenttia
Terhi

Joku tämmöinen ollut meilläkin mielessä, kunhan kaikille lapsille tulee enemmän ikää. 🙂

Hei!

Juuri noin meilläkin toimitaan vaikka meillä nuo isommat lapset ovat huomattavasti vanhempia kuin teillä. Ehkä vain vähän pitempiä hetkiä Eetua hoitavat esim. vanhin saattaa Eetun kanssa olla, kun yhden veljistä käyn viemässä harrastuksiinsa tai kun lähikaupassa käyn. Välillä syöttävät ja joskus vaippoja vaihtavat, mutta useimmiten he leikkivät ja hupsuttelevat, hyppyyttävät ja pitävät Eetua sylissä. Kyllä se niin ihanaa seurattavaa on, kun näkee veljesten välisen rakkauden ja Eetun rajattoman ihailun isoveljiään kohtaan. Tietenkin, kun meillä nuo veljet ovat isompia niin joskus pyydän Eetun perään katsomaan, kun minulla on jokin pieni homma vaikka ulkona tai muuten sellainen etten Eetun kanssa pysty sitä tekemään. Mutta silti omasta tahdostaan saavat isoveljet Eetun kanssa touhuta. Silloin kun nuo isot pojat olivat pienempiä niin olivat vain leikkikavereita keskenään. Ei meillä ikinä isompi pienempää hoitanut. Ajattelin juuri samalla tavalla kuin sinä, että lapsia vielä ne isommatkin ovat. Ja sitten jos jotain sattuu niin ei vastuu voi olla toisen lapsen. Se on aina aikuisella se vastuu. Ihana kenkien rivi teillä eteisessä 😍

Terhi

Se on kyllä ihana seurata kuinka sisarukset ovat toisilleen tärkeitä ja isommat haluavat puuhastelle niitä pieniä hetkiä pienempien kanssa.♥
Tämä juuri, että jos sattuukin jotakin. Sitä kun ei koskaan tiedä mitä voisi sattua.

Heräsi kiinnostus (ja pieni ihmetys) tähän, miten olette miettineet tulevaisuudessa pienempien sisarusten kaitsemista pientä palkkaa vastaan. Mitä tällä käytännössä tarkoitettaisiin, mikäli olette niin konkreettisesti vielä ehtineet miettiä?

Terhi

Ei olla siis mietitty mitään, mutta tyylillä useampien vuosien päästä vasta. Voisimme käydä miehen kanssa vaikka yhdessä syömässä, jos isommat katsoisivat pienemmän perään. Meillä esikoisen ja kuopuksen ikäero on melkein 13 vuotta, joten sitten josjus kun molemmilla on enemmän ikää. Mutta se vasta ajatus. 🙂

Miehen siskolla on lapsilla 10 vuotta ikäeroa. Joskus kävimme tämän siskon kanssa esim. leffassa niin, että tämä silloin ehkä 16 vuotias esikoistyttönsä katsoi hetken oman pikkuveljensä 6v ja minun vanhimman poikani 5v perään. Oli kaikille oikein mieluinen ratkaisu (toisille hetki rauhaa ja toiselle tarpeellista taskurahaa) ja silloin se on mielestäni varsin toimiva juttu! 🙂

Tuo on hyvä tiedostaa, että ei kuormita lapsia vastuulla, joka ei kuulu heille.

Itse tänään mietin, miten pienissä asioissa siitä nauttii, kun on isompi on ”apuna”. Meillä kohta 5 vuotias ja reilu 2 vuotias. Itse oon nyt kipeenä, niin on tosi ihana, kun isompi pyytämättä auttaa jossakin (antaa pienemmälle jotakin mihin se ei yllä, nostaa lattialta lusikan, kun pienellä putoaa). Kyllä mulla tänäänkin monta asiaa jäi tekemättä pienemmän suhteen vain siksi, että isompi oli läsnä tai yhdessä tekemässä jotakin hänen kanssaan. Eikä nämä ole siis mitään luonnotonta, vaan sitä mikä kumpuaa luonnostaan lapsesta. Pyydän myös usein palveluksia, kuten perheessä tehdään. Huomaan ison eron siihen, mitä oli esikoisen kanssa keskenään. Mutta toki työmäärä on nyt isompi, koska kaksi lasta tarvitsee minua, ei vain se yksi. Ymmärrän kuitenkin tämän ajatuksen hyvin ja omalla kohdallani se on menny niin, että ei kuopuksen kanssa ole niin paljon tekemistä kuin esikoisen kanssa oli, vain siksi että esikoinen on olemassa. Esikoisen kanssa kotiäitiys oli ihan erilaista ja yhden lapsen vanhemmuus vaati paljon enemmän mun läsnäoloa ja aktivointia.

Meille syntyy kesällä kolmas ja jännää nähdä millaiset sisarussuhteet näillä muodostuu vauvaan 🙂

Kaikke hyvää teidän perheelle! Tykkään blogistasi.

Terhi

No sepä ja varsinkin kun itselle on itsestäänselvyys se, että me vanhemmat hoidamme lapsemme, eivätkä lapset toisiaan.
Ja ilman muuta tuollaisyta pientä auttamista se on varmasti jokaisessa perheessä ja monesti kumpuaa lapsesta itsestään tuo auttamisen halu.♥
Oi, ihanaa odotusta sinne.♥ On niitä lasten sisarussuhteita kiva seurata. Jokaisen välillä kun ne on hieman erilaiset.
Kiva kuulla, että pidät ja oikein paljon kaikkea hyvää sinnekin.♥

Jäätyäni isojen leikkausten jälkeen moneksi viikoksi vuoteeseen jopa terveydenhuollon ammattilaiset käyttivät tätä argumenttia:
No onhan sulla siellä ne lapset! Kyllä kolmetoistavuotias voi jo imuroida ja pyykit pestä! Ja kai ne nyt jotain ruokaa osaavat itsekin tehdä…

Niin. Osaavat.
Ja voivat toki imuroida. Ovat pienestä asti imuroineet kanssani ja pesseet lattioita.
Mutta.
En silti jätä kodinhoidosta viikkokausiksi vastuuseen kolmea koululaista. Että pärjätkääjän ja pitäkää kämppä pystyssä.
Asumme vielä hyvän matkan päässä peruspalveluista, joten meillä ei lapsetkaan noin vain kipaise kauppaan ostamaan jotain puolivalmista syötävää. Saati koko perheen ruokaostoksia.
Eikä sitä kukaan muistanut ajatella, että olisiko minun toipilaana myöd pitänyt turhautua kolmetoistavuotiaan esikoisen rajallisiin kokkaustaitoihin ruokaa syödäkseni?

Meillä lapset opettelevat ja tekevät kotitöitä oppiakseen myöhemmin elämässä pitämään itsestään ja ympäristöstään huolta. Ja kyllä, kyllä heiltä vaaditaan. Osaavat tiskikoneen tyhjentää. Aivan. Mutta ei, muutamaksi kuukaudeksi en jätä kotiani heidän harteilleen. Riittää, jos vaikka koiran ulkoiluttavat sillä aikaa, kun minä toivun jaloilleni.

Terhi

Just noin, että koululaiset auttavat välillä, mutta että kodinhoito kestäisi viikkokausia. Varmasti haasteellista, kun on pitkä toipuminen leikkauksesta. 🙁
Samoin meillä, että lapset opettelevat ja tekevät kotitöitä ja niin sen toki kuuluu ollakin. 🙂 Pienestä kun otetaan sellaiseen mukaan, niin tulee kuin luonnostaan niissä auttaminen ja vanhempana niiden tekeminen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä