Vauvan kiinteiden syöminen – ”Sihtikurkku”

Teksti

Meillä aloitettiin kiinteiden syöminen reilut viisi kuukautta sitten ja jo heti alussa oli selvää, että meillä taitaa asua pieni ”sihtikurkku”. Soseiden kanssa edettiin todella hiljaiseen tahtiin osittain tästä syystä. Nyt ruokavaliossa on monipuolisesti kaikkea ja tyttömme osittain sormiruokailee ja osittain minä syötän. Tämä tapa on ollut meille ehdottomasti edelleen toimivin.

Kuten mainitsin, on hän ollut oikea sihtikurkku. Karkean ruuan syöminen onkin ollut aika haasteellista ja vielä kuukausi takaperin se oli lähes mahdotonta. Edistystä on tapahtunut sinnikkäällä harjoittelulla ja sormiruokailu on ollut hurjan iso apu. Nimittäin vielä kuukausi sitten elettiin aikoja, kun oikeasti pelkäsin monta kertaa lapseni tukehtuvan ruokaansa.

Yhdessä vaiheessa tämmöiset tilanteet olivat lähes jokapäiväisiä. Vauva söi sormin kurkkua/leipää/porkkanaa/lihaa/kurkkua yms ja yhtäkkiä on ihan hiljaista ja hänen ilme sen näköinen kuin pyytäisi apua, samalla kuuluu, kun hän koittaa vetää henkeä, mutta se on lähinnä pihinää. Nostan tytön super nopeaan syliin ja paukautan kämmenellä selkään ja pian vauva oksentaa ja haukkaa henkeä. Ihan järkyttävä tilanne, joka on pelästyttänyt meidät vanhemmat monta kertaa. En tämän vuoksi käyttänyt syöttötuolissa valjaita yhdessä vaiheessa ollenkaan.

Ei meidän kukaan ns ”normaali sihtikurkku” ollut noin reagoinut. He ovat toki kakoneet ja yskineet, mutta se on ollut täysin erilaista. Tämä on meille jotain ihan uutta, todella pelottavaa. Näitä tilanteita oli niin silloin, kun hän sai itse syödä haluamansa kokoisia paloja, kuin minun tekemien palojen kanssa, jotka eivät todellakaan olleet isoja.

Nyt kiinteiden syöminen sujuu hieman paremmin, mutta sihtikurkku hän edelleen on

Kerroin tästä tyttäremme 10kk neuvolassa ja siellä sovittiin, että tarkkailemme tilannetta. Jos se ei pian paranisi on syytä tutkia paremmin. Jännitin hieman sitä otetaanko huoltani ihan tosissaan, mutta meillä on niin ihana neuvolatäti, että hän kyllä ymmärsi, että olen tosissani. Meillä kun on osa ollut sihtikurkkuja, mutta ehkä hän on joku supersihtaaja.

Nyt tilanne on mennyt vihdoin parempaan ja hyvä niin, sillä johan tässä täytetään pian vuosi. On tapahtunut iso harppaus eteenpäin ja voin antaa tytölle esimerkiksi kokonaisen banaanin, josta hän itse haukkaa sopivan kokoisia paloja. Myös peruna, makaroni, maissinaksut ja nykyisin lihakin uppoaa hienosti, vaikka välillä vähän yskäistäänkin mutta se nyt on normaalia. Oikeastaan kaikki pehmeä menee hyvin. Ja mikä helpotus, ei ole tarvinnut päivittäin pelätä pienen syömistä.

Aika on onneksi tehnyt tehtävänsä ja auttanut, mutta kyllä hän vieläkin aika sihtikurkku on. Ehkä juuri nyt sellainen normaali sihtailija. Lusikasta hän ei vielä oikein syö mitään joka on karkeampaa, mutta sormin niitä saadaan menemään. Tärkeintä kuitenkin on, että olemme edenneet hänen tahdissa, jolloin kiinteiden syömisestä ei ole tullut mitään isoa peikkoa lapselle eikä vanhemmille.

Onko siellä sihtikurkkujen vanhempia?

Kommentit

8 kommenttia
Terhi

Ne hampaat siellä takana kyllä helpottaa kyllä paljon. 🙂
Täällä pehmeät sormiruokailtavat ruuat ovat nyt auttaneet kivasti ja joka kerta sujuu aina vaan paremmin vaikka sihtaileekin vielä aika paljon. 🙂

Avatar

Mistä tuo ihana ruokalappu on?

Terhi

Moikka,
niitä löytyy esim. Verkkokauppa.com 🙂
Tällä hakusanalla löydät: Elodie Details Baby Bib ruokalappu, Powder Pink

Avatar

Hei!

Meillä on Eetu sihtikurkku. Vieläkin syö omaa soseruokaa vaikka on vuoden ikäinen. Minä en ole osannut tuota sormiruokailua, kun sitä ei isompien poikien ollessa pieniä ollut. Olen minä Eetulle kurkkutikkuja ja keitettyä porkkanaa antanut mutta edelleen meinaa varsinkin siihen kurkkuun tukehtua. Ei tajua sitä pureskella. Kyllä Eetu maissinaksuja syö ja raakaa porkkanaa järsii ja leivästä haukkaa paloja. Mutta lusikalla syötävän ruuan on oltava aika sileää edelleen. Ei uppoa Eetulle edes makaroni. Kaikkea syötäväksi kelpaamatonta Eetu kyllä syö. Kulkee lattioita pitkin kuin imuri ja hiekoitushiekan murusista nukkapalloihin kaiken syö. Vaikeaa on nykyisin niitä Eetun suusta onkia, kun on nuo terävät naskalit siellä. Poskihampaita meillä on tehty nyt pitkään. Voi tuskien taival! Niin toivoisin, että jo puhkeaisivat. Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille ❤️

Terhi

Niin muistelin. 🙂
Koita antaa Eetun itse syödä sormin vaikka perunaa tai makaronia lautaselta (vaikka vain ihan pieniä määriä). Näin meillä menee karkeat ruuat. Saaga syö paljon sormin ja lusikalla (jolla minä syötän) menee alas vain sileät ruuat. Mutta kun saa itse syödä sen karkean, niin on oppinut hienosti. 🙂 Syöttötuolin alle vaikka sanomalehtia ja kunnon ruokalappu tai vaippasiltaa syömään, niin ei sotkukaan haittaa. Meillä Saaga on ihan tykästynyt tuohon sormiruokailuun. 🙂
Kiitos ja samoin sinne.♥

Avatar

Sihtikurkkuja ovat, mutta koskaan ei vielä ole tullut tuollaista tilannetta, että on täysin hiljaa. Olen kirjallisuudesta ymmärtänyt, että silloin on ns tosi kyseessä eli lapsi ei itse saa silloin ruokaa pois. Meillä on ollut tuota yskimistä tai kakomista, jonka ymmärsin lapsen itse saavan hoidettua, jos vain rauhassa annetaan selvittää. Meillä kun vain tahtoo käydä niin, että isänsä etenkin on jo tuosta kakomisesta selkää takomassa, joten lapsi ei ehkä opi siinä sitten? Ja kun laittaa vieläkin liian paljon suuhun kerralla, vaikka yli vuoden on 🙁 itse tahtoisin antaa opetella, mutta vaikeaa kun toiset on kauhuissaan jo tosiaan kakomisesta…

Terhi

Juu nuo ovat olleet todella pelottavia tilanteita, ei yhtään sellaisia kuin sisaruksillaan, jotka ovat yskineet ja kakoneet ns normaalin sihtikurkun tapaan. On ollut kiire nostaa tyttö pois syöttötuolista ja itkuhan sen tilanteen selviämisen jälkeen on tullut. Nyt onneksi vaikuttaa enää normaalilta sihtikurkulta ja selvittää tilanteet itse.
Se kakominen ja yskiminenkin voi kyllä säikäyttää, vaikka se yleensä on ihan harmitonta ja lapsi osaa monesti ihan itse selviytyä siitä. Mutta ajan kanssa sekin helpottaa. 🙂 Meilläkin Saaga monesti laittaa liikaa suuhun ja mutta oppinut jo sylkemään suurimpia pois.

Avatar

Kuopus alkoi syödä kunnolla karkeampaa ruokaa 1,5veenä, siihen asti mentiin pitkälti hienoilla soseilla ja ihan minipaloilla. Homma ratkesi kun tuli taakse hampaat joilla safkaa työstää.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä