äiti ja melukylän lapset - Banneri

Vauvat kasvavat ensimmäisen vuoden aikana ihan hirveästi ja kuvista näkee hyvin, kuinka paljon vauvamme muuttui vuodessa. Siitä pienen pienestä hennosta kääröstä kasvaa ensimmäisen vuoden aikana nopeasti touhukas taapero. Niinpä koitin Saagan ensimmäisenä vuotena kuvata niin paljon kuin mahdollista, sillä olenhan tehnyt muidenkin lapsiemme kanssa niin. .

Alkuun idea oli kuvata hänet yhden lelun kanssa joka kuukausi, niin kuin tein hänen isoveljen kohdalla, mutta lopulta päädyin kuvailemaan vain fiiliksen mukaan. Paljon jäi ideoita toteuttamatta, sillä hän ei ollut helppo kuvattava oikeastaan missään vaiheessa. Hän viihtyi makuultaan ja poissa sylistä niin pieniä hetkiä, että kuvat piti ottaa aika nopealla tahdilla tai sitten useassa osassa.

Tätä postausta tehdessä tuli kyllä hieman itku. Miten pieni hän onkaan ollut. Mieleen muistui myös ajat ensimmäisiltä kuukausilta, kun tyttö oli sylissä höyhenenkevyt ja tuoksui niin..no vauvalle. Tiedättehän sen vauvantuoksun. Hih ja nyt en siis tarkoita puklun hajua tai muuta vastaavaa, vaan se pienen vauvan tuoksu. Sen kun saisi purkitettua.

Mielestäni vauvamme kasvoi vuodessa niin huimasti! Oliko hän hetki sitten todella noin pieni?

Meidän vauvavuosi ei ollut helpommasta päästä, mutta se oli aivan ihana. Sain pitää pientä sylissä paljon ja enemmänkin, sillä hänhän ei muualla pahemmin viihtynytkään. En silti kokenut olevani väsynyt, kiitos hormonien. Elimme koko perhe lähes koko vuoden ihanassa vaaleanpunaisessa vauvakuplassa.

Lopulta sille oman vauvan kasvulle tulee hieman sokeaksi. Muut huomaavat kasvun varmasti nopeammin kun vanhemmat itse, sillä onhan se perheen pienin aina se pienin. Oman vauvan kasvun huomaa varmasti parhaiten, kun näkee omaansa pienemmän vauvan. Tai ainakin omalla kohdalla olen todennut tämmöisen. Sekä tietysti vaatteista.

Näitä kuvia on hauska palata katsomaan yhä uudestaan ja uudestaan. Onneksi olen valokuvannut paljon, vaikka se onkin ollut haastavaa ja omassa kuvaamisessa on paljon kehitettävää, mutta ei sillä kuvan laadulla ole niin väliä, kun mallina on oma täydellinen pieni. Eikä muuten se kuvaaminen ainakaan helpottunut ole, hih.

Niin hän kasvoi pienestä kääröstä taaperoksi ja ihana yhteinen matka jatkukoon. Jännä nähdä mitä kaikkea tämä seuraava vuosi tuo tullessaan ja mitä kaikkea uutta ja ihanaa hän tulevan vuoden aikana oppii. Varmasti vuoden kuluttua päivittelen sitä, kuinka paljon hän on taas kavsvanut.

Jaksoikohan kukaan selata kuvia loppuun asti? Onko sinulla ollut tapana kuvailla vauvavuotena joka kuukausi?
Meitä voi muuten seurata myös instagramissa nimimerkillä _terhin_.

Kommentit (6)

Ihania kuvia! Itse otin tänä vauvavuotena ihan harmillisen vähän kuvia. Onneksi edes jotain on tallessa. Niistä otoksista tosiaan näkee kuinka nämä pienet jo lyhyessä ajassa muuttuvat.

Ihan tässä itsekin liikuttui, niin ihania nämä kuvat on. Tuo ensimmäinen kuvakin, hän oli niin pieni♡
Mun mielestä sä oot kyllä onnistunut napsimaan uhan huippu kauniita kuvia ja jaksanut panostaa ihaniin yksityiskohtiin. Puhumattakaan nuo Saagan vaatteet♡♡
Mäkin oon yrittänyt ottaa paljon kuvia varsinkin sen ensimmäisen vuoden aikana, kun kasvu ja kehitys on niin nopeaa. Haikeudella palailen aina katselemaan niitä!

Kiitos ihana Ulla.♥
Saaga oli kyllä niin pikkuinen, onneksi tuli kuvattua paljon. 🙂 Ja kiitos, ihana kuulla. Sitä on niin kriittinen omille kuville ja haluaisin aina vain oppia lisää, varsinkin just kuvien muokkaamisesta ja kuvaamisestakin tietty. 🙂
Juuri ensimmäisenä vuotena se kasvu on ihan valtavaa, ihanaa että olet sinäkin kuvannut paljon.♥ Ja kyllä niitä kuvia katsellessa se haikeus aina iskee.

Hei 😊

Ihana ihana suloinen Saaga 😍 Meillä on myös kuukausittain vuoden ikään asti otettu kaikista lapsista kuvia. Eetun kuvat toistaiseksi on kaikki vielä kameran muistikortilla ja puhelimen uumenissa. Haluan teettää niistä paperikuvat. Niin nopeasti nuo meidän pienet kasvaa. Kuinka pieni oli meidän Eetukin. 2686g. Ei painanut edes höyhenen vertaa sylissä. Ja se vauvan tuoksu ❤️Samaa mieltä. Kunpa sen saisi purkkiin talteen. Täällä on tänään leivottu ja kaikki on lähes valmista huomisia rippijuhlia varten. On coctailpiirakoita, lohi-ja kinkkuvoileipäkakkua, maustekakkua, keksejä, vadelmatäytekakkua ja suklaata. Kaikkea tarjottavaa on laktoosittomana, maidottomana ja gluteenittomana. On näissä juhlissa järjestämistä. Te aika kivasti saatte sisarusten synttäreitä yhdistettyä. En ehtinyt siihen juttuun kommentoida. Ihanan näköiset synttärit teillä on ollut. Minulla ei juhlissa yleensä mitään selvää väriteemaa ole. Servetit ja kynttilät ja pöytäliinat ovat usein saman sävyisiä. Nyt on valkoinen pöytäliina ja siniset tuikkukupit ja sinivalkoiset servetit. Leevin kastekuva ja -kynttilä tulevat myös kattaukseen. Kukkina on valkovuokkoja. Lämpimämpiä kevätpäiviä sinne 🌞

Hän on.♥
Mullakin olisi edessä kuvien teettämistä, kun en ole nyt hetkeen teettänyt. 🙂 Siinä on vaan aina oma hommansa niistä alkaa valitsemaan, varsinkin kun tilaan aina kaikista lapsista niitä kuvia. 😀
No niin kasvaa, ihan hurjan nopeasti. Voi että Eetu on ollut todella pikkuinen.♥
Hei oikein ihania juhlia sinne teille.♥ Hyviltä kuulostaa valmistamasi tarjoilut, nam.

Kiitos Janni.♥
Onneksi olet jotakin kuvannut, nekin on arvokas muisto.♥
Nämä pienet kasvaa kyllä niin valtavan nopeaan, voisivat hieman hidastaa sitä tahtia. 😀

Vastaa käyttäjälle Tiina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X