äiti ja melukylän lapset - Banneri

Synnytyksestä on kulunut heiman reilu vuosi. Päätin jo raskaana ollessa, että annan kropalle rauhassa aikaa palautua ja heivaan vaa’an nurkkaan. Kaikki onkin mennyt ihan mallikkaasti, kunnes loppuvuodesta minulle iski jonkinmoinen ikäkriisi ja oma ulkonäkö alkoi hieman ällöttää. Sitä ennen olin tyytyväinen miltä näytin, nyt se on hieman takkuillut. Päätin kuitenkin  jo aikoja sitten tehdä tämän postauksen, joten nyt näette miltä tämä äiti näyttää vuosi synnytyksen jälkeen.

Palataanpa hieman ajassa taaksepäin, siihen hetkeen, kun olin raskauden kanssa ihan alussa. Olen 172cm pitkä ja raskauden alkaessa painoin 57kg. Paino lähti kipuamaan ylöspäin tasaiseen tahtiin ja jossain vaiheessa odotusta se alkoi mietityttämään. En halunnut niitä ns. turhia kiloja. Onneksi se painon miettiminen meni ohitse jossain vaiheessa odotusta.

rv5

Vuosi synnytyksestä meni hujauksessa ja kroppa on todella saanut levätä

Kun lähdin synnyttämään, olin kerännyt kiloja lisää reippaat kuusitoista. Painoin tuolloin 73,7 kg. Tiesin, että vain pieni osa kiloista jää synnärille, mutta tuolloin ei kilot kiinnostanut, vaan pieni käärö sylissä vei kaiken huomion. Vaaka sai pysyä nurkassaan, sillä en todellakaan halunnut miettiä koko painoa tai miltä näytän. Tiesin, että imetysaikana kilot eivät kyllä tipu minnekään. Koskaan ei ole tippunut, joten tiesin ettei nytkään kävisi niin.

rv39

Nyt olemme tässä hetkessä. Minulla on vielä kiloja jäljellä ja painan nyt 62 kiloa. En kyllä ole tehnyt mitään sen eteen, että ne tippuisi. Olen siis antanut kropalle oikein antaumuksella herkkuja nautittavaksi ja aikaa palautua ihan itsekseen, sillä olen tehnyt vain lantionpohjalihaksia sekä jonkin verran kyykkyjä. Parempi tietty sekin kuin ei mitään. Tarkoitus olisi nyt hiljalleen alkaa aktivoitua ja tehdä jotakin tämän kropan eteen.

1v synnytyksestä

Paino varmasti tippuisi, jos pystyisin luopua sipseistä ja colasta ja suklaasta ja  ja ja… Ne on imetysken vähentämisen myötä kyllä vähentyneet, muttei vielä tarpeeksi. Lisäksi hukassa oleva motivaatio, alkaa jumppaamaan taas iltaisin, olisi kiva löytää. Jos sitä ei pian löydy, on vain pakko repiä itsensä sohvalta ylös. Minulle on ihan sama mitä lukemia vaaka näyttää, kunhan pientä kiinteytymistä saisi aikaan. Sellaista, että olisin itse tyytyväinen.

Tältä tämä äiti nyt sitten näyttää vuosi synnytyksen jälkeen. Olen löysäillyt ja voin syyttää itseäni jos en ole tyytyväinen, mutta se pitää mainita, että kyllä voin hattua kropalleni siitä nostaa, että hyvin se on kuudennen loppuun asti menneen raskauden jälkeen palautunut näin vähällä. Loppu on kiinni nyt siitä omasta motivaatiosta.

Kommentit (14)

Näytät superkauniilta! Mun neljäs lapsi on ihan samanikäinen kuin teidän kuopus ja nyt vuosi synnytyksestä paino on samat 57 kg kuin ennen raskauttakin, mutta vatsanahka jäi kyllä erilaiseksi tällä kertaa. Muutenkin tuntuu, että löysää on vähän joka puolella. En kuitenkaan nyt jaksa näistä stressata, herkkuja tulee mätettyä päivittäin ja juoksemassakin käyn aktiivisesti. Oon ajatellut, että ilman lihaskuntotreeniä löysyys tuskin häviää, mutta olkoon sitten, kaikkeen ei aika ja motivaatio riitä.

Olen kolmekymppinen, samanpituinen ja samanmallinen kuin sinä. Mielenkiintoista miten erilaisia ihmiset ovat! Oma tarinani: Ennen lapsia olin kaltaiseksi, hoikka, noin 65-72 kg, eli ihannepainossa. Ekan lapsen jälkeen olin 85-90 kg ja siitä pikku hiljaa takaisin 73 kg. Nyt toisen lapsen jälkeen sama juttu! Viimeisilläni raskaana olen ollut 97kg.. Ilmeisesti toisiin vain kertyy, toisiin ei. Tietoisesti olen pyrkinyt syömään järkevästi, mutta toki herkutellut myös. Tiukalla dieetillä olisin varmaan välttynyt suurelta painonnnoisulta. Olet onnekas että liika paino ei vaivaa sinua ja näytät tosi hyvältä! Tiedän pari muutakin jotka vain pyöräyttävät lapsia ja näyttävät joka kerran jälkeen samalta eikä kiloja vain kerry 🙂 Korkeintaan lihasta tarvitset, painosi on tosi hyvä ja tuhannet äidit nytkin haluaisivat geenisi ja aineenvaihduntasi. Monesti kun muuten katsoo niin äidit ja tyttäret muuttuvat saman näköisiksi lasten jälkeen. Itse olen huomannut tämän.

Kiitos kun kerroit oman tarinasi. 🙂 Järkevä syöminen ja herkuttelu sen lisäksi kuulostaa hyvältä. Minun pitäisi ehdottomasti panostaa siihen mitä syön, liianm usein korvaan lämpöisen ruuan leivällä, mikä on aika huono juttu.
Lihasta ilman muuta pitäisi nyt saada, puntarin lukemalla ei ole väliä, kunhan on tyytyväinen miltä näyttää.
Ihanaa viikkoa sinne. 🙂

Oot nyt juuri hyvän näköinen 🙂
Kuitenkin 6 lasta synnyttäneenä <3

Voi, kiitos paljon.♥
Pientä fiksausta (sitä lihasta ja kiinteytymistä), niin hyvä tulee. 🙂
Ihanaa viikonloppua sinne.

No vau! Hei kuusi raskautta ja näytät tuolta =upealta. Kroppasi on palautunut hienosti varsinkin jos et ole tehnyt paljon asian eteen. Itse olen synnyttänyt vain yhden ja sekään raskaus ei mennyt edes täysiaikaiseksi. Raskausarpiakin tuli eniten muutaman päivän sisällä synnytyksen jälkeen. Vaikka sain kilot (joita oli 8) pudotettua pois niin iho ei ole palautunut mihinkään. Vatsa roikkuu eikä sitä saisi tiukaksi kuin leikkaamalla kasan ihoa pois. Siitä huolimatta olen tavallaan ihan tyytyväinen itseeni. Olen ajatellut että kroppani on palautunut niin hyvin kuin on osannut ja enempää en voi siltä vaatia.

Kiitos paljon.♥
En ole kyllä mitään tehnyt, joten olen sillä ihan tyytyväinen. Nyt vähän jumppaa, herkut viikonloppuihin ja sellaista, niin katsotaan mitä sillä saa aikaan. 🙂
Asenne on tärkeä ja ihana asenne sinulla.♥

Hei 😊

En ole minäkään stressannut painosta 😂 Olen vain vauvavuodesta nauttinut ja omasta pienestä ihanasta Eetusta 😍Minulla on aikaisemmissa raskauksissa kilot jääneet lähes kaikki sairaalaan, mutta nyt en tiedä johtuuko iästä vai siitä, että yöunet ovat olleet huonoja, on kiloja vielä. Olen kyllä herkutellut varmaan enemmän kuin isojen poikien ollessa pieniä. Väsyneenä minun tulee niin tehtyä. Nyt on alkanut oma olemus ahdistaa, kun tuntuu vanhat vaatteet vähän ahtailta. Varsinkin farkut ahdistaa minua (enemmän ehkä henkisesti) vaikka jalkaan mahtuvatkin. Eilen aloitin herkkulakon. Ja pitäisi minunkin löytää se motivaatio liikkumiseen. En kyllä koskaan ole ollut mikään himoliikkuja, mutta hoikka olen aina ollut. Minusta nuo sinun kuvat näyttävät hyvältä 😊En minä niitä kiloja niistä huomaa. Enemmän minulla on, reisissä ja kunnon makkara mahassa. Onneksi se makkara näkyy vain istuessa enkä siitä huolimatta itseäni lihavaksi koe, mutta en tyytyväinenkään ole. Hei, mutta nautitaan nyt näistä kesäisen lämpöisistä päivistä ja tulevasta viikonlopusta ☀️ Ihanaa viikonloppua teille kaikille ❤️

Mahtava juttu. 😀 Helpottaa kummasti, kun sitä ei murehdi.
Hep, täällä myös yksi joka herkutellut varmaan osittain myös väsymyksen takia. Ja kyllä ihan muutenkin enemmän kuin muiden kohdalla.
Tsemppiä sinne herkkulakkoon. 🙂 Mä ajattelin siirtää herkuttelun (=lähinnä nyt sipsit) viikonloppuun..täysin lakkoon ei vielä kykene. Eilen aloitin pienet jumppailut ja ajattelin nyt tehdä niitä ainakin 5x viikossa. Ihan lyhyitä jumppia, mutta lisätä niiden kestoa sitten aina päivittäin. 🙂
Kiitos.♥ Kiloja kyllä on, varsinkin vatsassa ja lanteilla. Siitähän ne sitten viimeisenä lähtee, kun muualta on jo tippunut. 😀
Kyllä, nyt nautitaan auringosta ja samoin ihanaa viikonloppua sinnekin.♥

Muista että olet onnekas. Minä en ole saanut hoikka geeniä. On ylipainoa varsinkin viimeisimmän raskauden jälkeen painos on jäänyt mutta teen asialle jotain kun jaksan. Luonnollisesti on onneksi puolet lähtenyt.

Mutta olen sadan vatsalihas liikkeen nainen vaikkei sitä ulkokuoresta usko . En kärsi selkä kivuista yms pidän itsestäni huolta vaikka aina olisi parantamisen varaa.

Mietin että osaako naiset joilla kropp luonnostaa hoikka niin arvostaa sitä oikeasti tarpeeksi?

3. Raskaus opetti minulle armollisuutta. Olen kiitollinen että kroppa ja mieli on terve.

Raskaudet onneksi ovat opettaneet minullekin sitä. Olen kyllä ikäkriisini asti ollut hyvällä mielellä kroppani kanssa. Nyt vain on huonompi hetki. Ja kyllä, ulkokuori ei todellakaan kerro kaikkea, sillä minulla esimerkiksi vatsalihakset täysin onnettomassa kunnossa. Niitä olen nyt hiljalleen alkanut tekemään. Monta raskautta kun on ollut peräkkäin, on se joutunut tosi koville. Yhden odotuksen jälkeen aloitin liian aikaisin, enkä tajunnut että oli vielä erkaumaa, siksi nyt olen ottanut todella löysästi tämän palautumisen kanssa. Ihan mahtavaa, että siellä pystytään tekemään noin hurja määrä vatsoja, vau. 🙂
Luulen kuitenkin, että oli kroppa sitten millainen vain, niin varmasti jokainen löytää omasta kropasta jotakin parannettavaa, vaikka siihen olisikin suht tyytyväinen.
Ihanaa viikonloppua sinne.♥

Upea ❤️ Mun mielestä tästä voisi moni ottaa esimerkkiä että kuuden lapsen äiti voi ja saa näyttää tältä. Usein niitä kiloja ei voi edes lapsilla selitellä vaan juuri sillä syömisellä, koska eihän ne lapset sinne äitien suuhun niitä karkkeja ja sipsejä iltaisin sohvalla syötä..

Kiitoksia.♥
No tämä juuri, ihan itse olen ne herkut naamariini laittanut. Lapset ei liity siihen mitenkään. 😀
Ihanaa viikonloppua sinne.♥

Voi kiitos paljon.♥
Hiljalleen hyvä tulee ja ihanaa, ettet ota stressiä. Keskitytään nyt näihin meidän pikkuisiin. Tässä on loppuelämä sitten aikaa panostaa itseensä, kun motivaatio siihen löytyy.♥
Ihanaa alkanutta viikkoa sinne. 🙂

Vastaa käyttäjälle E Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X