Kolme päivää vauhtia ja meteliä mummulassa

Olimme lasten kanssa kolme päivää mummulassa ja kyllä siellä riitti menoa ja meininkiä, meteliä unohtamatta. Sellaista se on, kun meidän kööri mummulaan menee. Varmasti aikamoinen muutos sinne, kun porukkaa on taas yhtäkkiä koko tupa täynnä ja lapset tyyliin koittavat kaikki selittää sata asiaa yhtä aikaa.

Muuten kun heillä on hiljaista, niin voitte varmasti kuvitella mikä muutos heille tulee noiksi päiviksi. Lapsien pitäisi tietty ensimmäisenä päästä jo joka paikkaan ja lelut on saatava heti esiin. Onneksi meno yleensä rauhoittuu toisena päivänä. Isommat nyt toki puuhastelevat keskenään jo omiaan.

Olen niin onnellinen siitä, että olemme mummulaan aina tervetulleita. Ei nimittäin ole ihan itsestäänselvää esimerkiksi majoittaa tämän kokoista sakkia. Aina on perheellemme paikat nukkua löytyneet = meille on järjestetty nukkumispaikat yläkerrasta, jonne mahdumme kaikki oikein hyvin. Miehenihän ei yleensä yökyläilemään edes tule, koska on töissä.

Kolme päivää joku muu hoitaa ruuan valmistamisen..wuhuu!

Lapset nauttivat siitä kun pääsevät mummulan pihasta pyöräilemään, leikkipuisto on ihan vieressä, kaupoille pääsee vaikka kävellen tai sillä pyörällä ja minä nautin siitä kun saan näyttää lapsilleni paikkoja omasta lapsuudesta, lähteä kävelylle heidän kanssa ilman, että täytyy kulkea ensin autolla ja erityisen paljon siitä, kun joku muu valmistaa ruuan valmistamisen tai voimme herkutella ja hakea ruokaa Hesestä yms. Sellaista kun ei kotipaikkakunnalla ole ollenkaan.

Tänään lähdettiin lasten kanssa takaisin kotiin ja kyllä siellä on nyt mummulassa hiljaista kun me lähdettiin. Vaikka kyläily omiin kotimaisemiin ja vanhemmilleni on aina ihanaa, on kuitenkin ihana tulla takaisin kotiin jossa on ne kaikki omat jutut. Lapsilla kierrokset tippuu, ja meteli sen mukaan. Johan he kolme päivää kerkisivät suhaamaan paikasta toiseen ja tekemään kaikenlasita.

Nyt vielä odottelen sitä, kuka jaksaa laittaa kaikki loput kamat takaisin paikoilleen. Osan jo laitoinkin, mutta sitten loppui kyllä into siitä hommasta. Ehkä se on sitten huomisen päivän juttu.