äiti ja melukylän lapset - Banneri

Juhannus lähenee ja taas olen saman asian äärellä. Mitä me tehdään? Missä me ollaan? Mitä syödään? Meidän perheelle ei ole tullut minkäänlaista juhannusperinnettä, vaikka ollaan jo monena vuonna mietitty millaista juhannusta me alkaisimme meidän perheelle tehdä.

Kun itse olin nuori, menimme aina juhannuksena mökille perheen kanssa. Grillasimme, uimme, pelailimme ulkona, kuuntelimme musiikkia, valvoimme myöhään, pelasimme korttia, saunoimme jne. Rento juhannus pienessä saaressa Kokemäenjoen äärellä. Ai vitsi mitä ihania aikoja.

Minä mökillä v.1997

Haluaisin meidän lapsille jotakin samanlaista. Aikaa oman perheen kanssa. Ilman aikatauluja. Ison nurmialueen, jonne pystyttää teltta ja jossa on tilaa temmeltää menemään paljain jaloin. Ohi ajavia veneitä, joista moikkaa iloiset naapurit ja vastarannalla sytytetty kokko, jota katseltiin istuen laiturilla.

Sitä omaa juhannusperinnettä etsimässä

Jos tuo pieni ja persoonallinen mökki olisi myyty silloin, kun olisin ollut vanhempi, olisin ostanut sen. Se oli täynnä iloisia ja onnellisia muistoja niin oman perheen, kuin myöhemmin ystävien kanssa. Mutta enää moneen vuoteen ei tulle mökille ole päästy, mutta onneksi on muistot. Voi kumpa voisin luoda omille lapsille yhtä ihania, joita minun vanhempani loivat minulle.

Mieheni vaarilla ja mummulla on saari, joka on lähellä meitä. Siellä ollaan käyty grillaamassa parina juhannuksena. Mutta siinä on pari muttaa. Sinne pitää mennä veneellä ja yksi lapsistamme todella inhoaa veneilyä ja ei mieluiten haluaisi saareen ollenkaan. Toinen mutta on se, että saari on lähinnä pelkkää puuta ja pari siellä välissä polkua, joka on haastava lasten kanssa. Ei oikein mitään aluetta missä pelailla ja touhuta, koska kasvusto on niin suurta ja maasto vaikeakulkuista. Isompien kanssa siellä sujuu hyvin, mutta pienempien kanssa olisi kivempi se nurmialue. Pienellä raivauksella ja laittamisella tuosta paikasta saisi niin upean.

Saaressa.

Kolmas mutta on se, että saaressa käy silloin muita sukulaisia, tai sen on jo joku muu varannut. Haluaisin, että juhannus olisi aikaa vain oman perheen kesken. Mahdollisimman simppeli, helppo ja vaivaton olisi se juttu. Nähtäväksi nyt jää vietetäänkö juhannusta vain kotona vai käymmekö tuolla saaressa vai mitä teemme.

Onko teidän perheellä jotakin juhannusperinnettä?
Oikein ihanaa juhannusta juuri sinulle.

Kommentit (2)

Hei 😊

Ensin oikein ihanaa juhannusta koko teidän perheelle ❤️ Meidän perheellä ei minun lapsuudessani ollut mitään juhannusperinteitä. Ei ollut omaa mökkiä eikä tuttuja tai sukulaisia joilla olisi mökki ollut. Joskus lähdettiin ajelemaan jonnekin kauniiseen paikkaan, joskus oltiin kotona. Kun aloin seurustelemaan vanhempien poikieni isän kanssa saimme usein kutsun hänen mummonsa mökille koko perhe. Mummon mökki on pienen järven rannalla sellaisessa mökkikylässä ja siellä on yhteinen savusauna ja yhteinen tila, jossa voi porukalla viettää aikaa. Siellä tuli vietettyä joka juhannus ja vielä eronkin jälkeen yhtenä kesänä. Mummon mökillä on juhannuksena ohjelmaa, lipunnosto, kilpailuja, kahvittelu, arpajaiset, yhteislaulua, tietokilpailuja, tanssia… Mukavia juhannuksia siellä vietettiin. Minun isot pojat vieläkin isänsä kanssa viettävät siellä juhannusta. Joskus minun on ikävä niitä juhannuksia ja mummon mukaan olisin sinne tervetullut uuden kumppanin kanssa, mutta ei se minusta oikein sovi. Nyt ollaan kolmatta juhannusta täällä Eetun isän mökillä ja tästä taitaa tulla perinne. Omalla porukalla ollaan, syödään, uidaan, saunotaan ja rentoudutaan. Kyllä uskon, että kun perheenä vietätte juhannusta, jää siitä lapsille mukavat muistot, vaikka paikka ei olisikaan aina sama ja tekemisetkin vähän erilaisia.

Kiitos paljon.♥
Kiva ohjelma ollut tuolla mökillä ja ihana että siitä jäi todella hyvät muistot. Kyllähän tuollaista kaipaa, kun tuli varmasti kiva perinne siitä. Mutta te luotte nyt uuden perinteen ja se kuulostaa myös oikein ihanalta.♥ Toivottavasti teillä oli oikein ihana juhannus.♥

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X