äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tutuksi tullut parkkipaikka, tuttu käytävä, tuttu odotustila, tutut ihanat hoitajat ja lääkäri, tutut kysymykset ja rutiinit. Jo reilut kahdeksan vuotta nuo samat asiat ovat toistuneet säännöllisesti. Joskus tiheämmin ja joskus harvemmalla tahdilla. Joka ikinen kerta se sama jännitys vatsassa ja kysymys päässä, onhan kaikki hyvin ja enhän ole missannut oireita? Niin oli myös tälläkin kertaa, kun kävin kaikkien lasten kanssa reumapolilla tyttären kontrollissa.

Olin todella varma, että tällä kertaa kaikki on tytön kohdalla hyvin. Verrattuna viimekertaiseen, jolloin hän itki aamuisin, päivisin, iltaisin ja öisin, nyt ei ole ollut yhtään itkua, eikä särkylääkkeitä ole tarvittu. Kaikki vaikuttikin olevan oikein hyvin, mutta vielä varmistettiin tilanne ultralla.

Fysioterapiassa

Tyttärelläni on ollut nilkassa todella kauan oireileva tyhjä ”kammio”. Se oli esimerkiksi maaliskuussa kasvanut paljon ja siitä varmasti johtui myös kivutkin. Voitte varmasti kuvitella sen tunteen, kun lääkäri laittaa ultrauslaitteen nilkkaan ja näet heti jo itse, että se kammio on lähes kadonnut kokonaan. Vitsi mikä onni ja helpotus. Se hemmetin kammio on aiheuttanut niin paljon tytölleni harmia, että olin niin onnellinen tyttäreni puolesta.

Reumapolilla viime kerralla tehty paikkari auttoi ja se on mahtavaa

Sen helpotus oli tyttärelle suuri, kun särkylääkkeet pystyttiin lopettamaan (hänelle ollut vähän rankkaa tuo lääkkeiden ottaminen), hän ei enää itkenyt kivusta, kylmäpussit jäivät pakastimeen ja kävely alkoi sujua. Ja nyt tilanne näytti siltä, että saisimme olla huoletta ainakin jonkin aikaa, toivottavasti todella pitkän aikaa. Ei tarvitse jatkuvasti miettiä alkaako se tyhjä kammio oireilla taas hiljalleen, kun nyt sitä ei pahemmin edes näy. Tietysti tilanne voi muuttua koska vaan, mutta nämä vuodet ovat opettaneet koko perheelle sen, että näistä oireettomista kausista otetaan kaikki irti ja koitetaan olla murehtimatta huomista.

Alkuun mietin laitanko näitä meidän polikuulumisia tänne enää ollenkaan, mutta aina kun olen laittanut on tullut kiitosta niiltä, joilla sama sairaus perheessä. Niinpä tyttäreni luvalla tulee tämäkin postaus ulos. Näihin reiluun kahdeksaan vuoteen on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin kausia ja reumapolilla on käyty monia monia kertoja. On tuntunut pahalta katsella tyttären kipua ja hyvinä kausina hyvä jos koko sairautta muistetaan. Tsemppiä siis teille kaikille, joilla tämä sairaus perheessä jollakin on. Nautitaan niistä oireettomista kausista.

Kommentit (4)

Kyllä näistä varmasti saa vertaistukea. Meillä ei olla tämän asian kanssa kamppailtu, mutta tietoa tässä saa itsekin lukiessaan 🙂

Laita ihmeessä näitä postauksia. 😀 Näiden vuoksi sinun lukijaksi aikanaan päädyinkin. Meillä polille meno ensi viikolla ja sama jännitys päällä. Tsemppiä teidän kesään!

Kiitos ja samoin sinne.♥
Laitetaan aina, kun tytär antaa luvan. 🙂

Toivon, että moni on näistä vertaistukea saanut, varsinkin niinä aikoina kun hoitoja oli paljon ja arki sairauden kanssa oli rankkaa. Ja nyt kun ne ajat on onneksi helpottaneet taas hetkeksi, niin olla tsemppinä niille joilla on vaikeaa, että hyviäkin aikoja voi tulla. 🙂

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X