Koitetaan päästä tutista eroon hiljalleen

Teksti

Meidän nuorimmalle tutti on ollut jo aivan ensimmäisistä  hetkistä todella tärkeä. En voi edes ajatella, että miten olisimme selvinneet vauvavuodesta ilman sitä. Emme varmaan millään, sillä se toimi niin hyvänä rauhoittajana, sylin ja kaiken muun lisänä. Ja tutista tuli tietysti todella tärkeä ja on sitä edelleen. Meillä onkin nyt ajatuksena päästä tutista eroon hiljalleen.

Tutin ”syöminen” on kyllä ihan itsestään vähentynyt muutaman kuukauden aikana. Ajatuksena olisi ensin saada jätettyä se päivistä pois. Kun aamulla herätään jäisi tutti sänkyyn ja sen saisi sitten päiväunilla. Kun päiväunilta herättäisiin, jätettäisiin tutti taas sänkyyn ja sen saisi illalla nukkumaan mennessä. Voin jo kuvitella, ettei se tule olemaan meidän pienelle helppoa, mutta katsotaan koska tulisi sellainen hetki, jolloin se voisi parhaiten onnistua.

Nyt meillä tehdään hampaita, joten vielä ei ole oikea aika hankkiutua tutista eroon

Emme nyt pidä mitään hurjaa kiirettä tämän asian kanssa. Meillä on muidenkin lasten kohdalla toiminut hitaasti eteneminen, joten luulisin sen olevan tälläkin kertaa se toimivin ratkaisu. Täytyy kuitenkin kuulostella vähän taaperoa, jotta se meille oikea hetki löytyisi. Ja kun se löytyy, siihen pitää kyllä heti tarttua.

Luulenkin, että päivisin tutista luopuminen on vaikeampaa kuin öistä sen pois jättäminen. Hän lähinnä tarvitsee tuttia nukahtamiseen ja yöllä ei sen perään heräile eikä siten itkekään. Päiväunilla taas tutti tuntuu olevan paljon tärkeämpi kapistus. Tietysti sitähän ei tiedä, vaikka asiat muuttuisivat, kun tuttia ei päivisin enää saisi.

Katsotaan kuinka meidän tutista eroon pääseminen tästä etenee. Päästäänkö helpolla vai tuleeko kuinka vaikea juttu. Kuinka teillä on jäänyt tutti pois? Jäikö helposti vai itkettiinkö sen perään paljon?

Kommentit

4 kommenttia
Terhi

Meilläkään ei yleensä pahemmin anneta jos on tyytyväinen, varsinkin nyt kun ikääkin on enemmän. On kyllä ollut onni Saagan vauvavuotena tuo tutti, sillä hän oli niin itkuinen. Aikoinaan esikoinen ei syönyt ja oli myöskin itkuinen. Minä sitten toimin tuttina, kun haki vain rinnalta lohtua. Sekin oli tosi rankkaa.
Me ollaan ainakin yhdeltä jätetty tutti pois kokonaan flunssan aikaan, kun silloin tutin syöminen oli niin tuskaista. Saa nähdä tuleeko tämä eteen Saagankin kohdalla.
Toisaalta tutittomuudessa on tuo etu, ettei ole sitten tätä vieroitusta edessä, mutta eiköhän mekin tästä joskus eroon päästä. 🙂
Hui, soititko oireista mihinkään?Aika hurjaa, mutta varmasti kun on noin korkea kuume voikin tuollaista tulla. Sen mitä itse muistan omasta lapsuudesta, olin jo 38 kuumeessa ihan veto pois ja jalat eivät kantaneet yhtään.
Kiitos ja ihanaa viikonloppua teille. 🙂

Avatar

Esikoisen kanssa olin tosi tarkka. Päivätutti otettiin pois kolmen kuukauden ikäiseltä ja puolen vuoden jälkeen myös yötutti jäi pois. Enää en ehkä raaskisi olla yhtä määrätietoinen 😉

En koskaan ole pitänyt itse siigä, miten ”isot” lapset kulkevat tutti suussa päivät pitkät. Kuolaiset tutit ovat usein likaisia ja haisevatkin ällöttäviltä, tekevät puheesta epäselvää, eikä tutille oikeastaan ole muuta funktiota kuin tapa. Niin lapsilla kuin eteenkin heidän vanhemmillaan. Tähän ”likaisen tutin mielikuvaan” nojaten halusin siis tutista äkkiä eroon.

Kakkosen kanssa tuttia käytettiin vähän pidempään. Kuten myös kolmosen kanssa, käytäntönä oli aina, että tuttia säilytettiin purkissa omassa sängyssä, eikä niitä löytynyt päivisin lattioilta eikä käsilaukuista. Eikä lapsen suusta.

Kuopus söi tuttia kauimman aikaa, noin vuoden ikään asti.

Terhi

Kiitos, kun kerroit miten teillä on mennyt. 🙂
En minäkään tykkää, että tutti on kovin isolla päivisin, kuitenkin mennään tässä jälleen lapsen tahtiin. Varsinkin nyt kun itkua piisaa, kun isommat hampaat puskee läpi on tutti hyvä lohduttaja. Jospa sitten kohta pienen olo helpottaa ja päästään aloittamaan tämä tutista hiljalleen eroon. 😀 Helpompaa se olisi, mitä aikaisemmin tutin jättäisi pois. Toivon mukaan se menisi suht kivuttomasti, kun sitä jätetään pois.
Iloista viikonloppua sinulle. 🙂

Avatar

Hei 😊

Meillä en edes tarkkaan muista oliko kaikilla isoilla pojilla tuttia käytössä. Jos oli, niin alusta asti on tutti ollut käytössä vain nukkumaan mennessä ja pahimpia itkuja rauhoittamassa. Päivisin hereillä tyytyväisenä ollessa ei olla lainkaan tuttia lapsille annettu. Muistaakseni meillä vain sanottiin, että ei ole tuttia ja taidettiin vanhimman pojan kanssa heittää tutti yhdessä roskiin. Ja aika aikaisessa vaiheessa niistä luovuttiin. Mutta tosiaan en muista tarkasti. Sen muistan, että suuria itkuja ei meillä tuttien perään ole itketty. Eetun kohdalla olisin vauvana ihan toivonut, että Eetu olisi tutin huolinut, kun oli kipeä ja itkuinen. Mutta ei Eetu sitä käyttänyt kuin ihan vähän aikaa. Sekin käyttö loppui kuin seinään, kun ensimmäinen hammas alkoi ikenissä pullottaa ja tutti varmaankin otti kipeästi siihen. Eetu lakkasi syömästä tuttia eikä sen jälkeen sitä huolinut. Olen kuullut, että jossain perheissä on lapsi luopunut tutista korvatulehduksen yhteydessä, kun on tuttia syödessä tullut ikävä paineen tunne korvaan. Luulisin, että tutista tulisi nytkin vain ikävä tunne, kun Eetu on flunssainen ja nenä on tukossa. Meillä muuten ensimmäisen kerran törmäsin sellaiseen oireiseen, että lapsi ei kuumeisena pysynyt pystyssä vaan kaatuili ja horjui. Oli Eetulla kyllä eilen 39 asteen kuume, mutta säikähdin valtavasti, kun eilen ei merkkejä flunssasta vielä ollut. Oli vain korkea kuume ja kaatuilua ja horjumista. Tsemppiä teille tutista luopumiseen 😊

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä