äiti ja melukylän lapset - Banneri

Otan ihan liian harvoin aikaa vain itselle. Yleensä joku lapsista on aina mukanani ja ne hetket kun lähden ihan yksin jonnekin on todella, todella harvassa. Eräs päivä mies jäi kahden pienimmän kanssa kotiin, isompien ollessa koulussa. Minä suuntasin auton nokan kohti Tamperetta. Ajelin ensin yhden ystäväni luokse ja vietin siellä aikaani hänen, sekä hänen suloisen tyttärensä kanssa.

Ette uskokaan, kuinka mahtava oli olla liikkeellä ihan yksin taas pitkästä aikaa. Kukaan ei kysynyt koska ollaan perillä ja sain ajella ihan omassa rauhassa. Saatuani auton parkkiin napata autosta vain oman (yhden) laukun. Kun lähden lasten kanssa on mukana tietysti useampi kassi ja rattaat jne. Olipa sekin kiva, kun sai kävellä ystäväni luokse juuri sitä vauhtia, kun itse halusin. Pienet asiat helpottuu, kun on yksin liikkeellä.

Jos sitä nyt muistaisi taas ottaa useammin aikaa itselle

Vaikken ollut kotoa poissa edes kovin montaa tuntia, tuntui ihan mahtavalta lähteä jonnekin muualle täältä omasta pienestä kylästä. Ystävän luota ajelin kirpputorille, mistä en ostanut tällä kertaa mitään, sillä alkoi olla jo niin valtava nälkä, että menin kaupan kautta tilaamaan itselleni pitsan. Ja hei aika kiva sekin, että sain syödä ihan rauhassa, ilman että välillä pitää tehdä jotakin muuta.

Olen aina tykännyt viettää aikaa lasteni kanssa, enkä niinkään koe tarvitsevani aikaa vain itselleni, mutta tämä oli jälleen hyvä muistutus siitä, että vaikken niinkään tunne sitä kaipaavani, sitä tarvitsisi vain ottaa enemmän. Sillä kuinka hyvää se teki nytkin ja varsinkin kun nyt tuntuu, ettei aikaa ystävien näkemiseen ole ollut juuri ollenkaan. Vaikkei sekään ole kuin järjestelykysymys, silti sen järjestäminen on välillä hankalaa.

Ehkä sitä taas syksyn tultua ja arjen lähdettyä kunnolla rullaamaan sitä omaa aikaa tulisi otettua enemmän ja nähtyä niitä ystäviä ilman lapsia. Ei sen tarvitse olla mikään erikoinen juttu, mutta vaikka lähteä yhdessä syömään tai mennä jonnekin jossa voi vain keskittyä kuulumisten vaihtamiseen. Välillä tämä perhe-elämä vaan vie niin mennessään, että sitä ei tajua ottaa aikaa vain itselleen.

Kommentit (8)

Mulla on ihan sama. En arjen pyörityksessä oikein koskaan tunne, että nyt pitää ottaa omaa aikaa, mutta sitten kun sitä saa niin onhan se nyt ihanaa. Just se ihana huolettomuus. Ja se kun saat tehdä kaiken, vaikka sen syömisen , silloin kuin haluat ja keskeytyksettä. Luksusta!
Pitäis vaan muistaa ottaa sitä omaa aikaa useammin.

Mainio aihe ja kirjoitus! Itse myös olen pohdiskellut tätä aihetta paljon ja kuulun niihin äiteihin, joille ”oma aika” ei ole huipputärkeää vaan viihdyn erinomaisesti lasten seurassa, ja siksi sitä unohtuu tarpeeksi usein ottaa. Sitten kun kerrankin lähtee jonnekin yksin, niin huomaa että onhan tämä aika mahtavaa ja omalla tavallaan hyvin tärkeääkin. Ei pitäisi koskaan unohtaa, että on muutakin kuin äiti, loppujen lopuksi se on parasta lastenkin kannalta. Olen jostakin aikoja sitten lukenut (en enää muista kuka asiantuntija näin sanoi), että lapsi kärsii jos huomaa olevansa vanhempansa ainoa elämänsisältö ja lapselle on hyvä huomata, että äidillä on muutakin elämää (työ, harrastukset, omat menot), kuin äidin rooli. Olen omassakin blogissa käsitellyt samaa aihetta eli äidin vapaalle lähtemistä, jos kiinnostaa niin käy lukaisemassa =) :https://mustikkapasta.blogspot.com/2019/04/kun-aiti-vaihtaa-vapaalle.html !

Anna / Mustikkapasta

Kiitos linkistä, käyn lukemassa. 🙂
Kyllä se oma aika on tärkeää, sitä pitäisi vain muistaa ottaa useammin, vaikka tuntuukin, että pärjää hyvin ilmankin.
Kivaa viikkoa sinne. 🙂

Ihanaa että oot päässy ihan yksin liikkeelle 🙂
Itsekin yritän järjestää että välillä pääsen johonkin yksin 🙂 jo pelkkä ystävän kanssa lenkillä käynti tekee terää

Oli kyllä ihanan piristävää.♥
Juuri noin, pienikin aika tekee ihmeitä. 🙂

Tämä on tärkeä aihe ja unohtuu liian monelta äidiltä arjen kiireiden keskellä. Äsken käsittelin samaa aihetta blogissani ”Äidin hyvinvointi arjen keskellä”, sitä miten äidin hyvinvointi on samalla koko perheen yhteinen voimavara. Ihanaa viikonloppua ja nautitaan auringosta (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)

Niin se unotuu, itseltä ainakin ihan liian usein.
Pitääkin käydä kurkkaamassa sinun tekstisi aiheesta. 🙂
Kiitos ja samoin sinne.♥

Niinpä, sitä pitäisi vain muistaa ottaa.
Ja ihan rauhassa syöminen on ehkä parasta. Pystyy jopa nauttimaan siitä mitä syö, kun ei tarvitse jatkuvasti olla nostamassa taaperon lusikkaa lattialta, pilkkomassa jollekin lisää lihaa yms. 🙂

Vastaa käyttäjälle Jonsku Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X