äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tänään on rakkaan esikoisemme syntymäpäivä. Ajatella, että olen ollut äiti jo 14 vuoden ajan, ihan uskomatonta. Nämä 14 vuotta ovat menneet nopeasti ja nämä vuodet ovat olleet opettavaisimmat ikinä. Olen kasvanut ihmisenä ja äitinä ihan hurjasti tänä aikana. En silti voi uskoa, että esikoisen syntymästä on jo näin monta vuotta.

Muistelin niitä päiviä, kun kellotin monena iltana supistuksia ja kerroin miehelleni, kuinka lähtö tulee varmasti pian. Enpä vielä niinä iltoina tiennyt, millaisia supistuksia sitä vasta kannattaa kellottaa. Muistan kun kyselin äidiltäni, että mistä oikeasti tiedän koska lähteä sairaalaan ja äitini sanoi ”Usko vaan, sä kyllä tiedät koska pitää lähteä”. Ja totta se oli, nimittäin ne aikaisemmin kellottamani supistuksethan olivat lastenleikkiä niihin synnytyssupistuksiin. Mutta eipä ollut ennestään kokemusta miltä ne oikeasti tuntuu.

Muistelin myös sitä hetkeä, kun hänet viimein nostettiin rinnalleni. Minä olin nyt äiti, joka tuntui uskomattomalta. Me olisimme vastuussa siitä pienestä kääröstä, meidän täytyisi kasvattaa hänet parhaalla mahdollisella tavalla ja se jännitti. Mutta kun hän oli hetken siinä rinnalla tuli olo, kuin tietäisin mitä pitäisi tehdä. Me osaisimme kyllä.

Noista hetkistä on 14 vuotta ja olen ollut ihan hyvä äiti

Näiden vuosien aikana olen oppinut olemaan äiti omalla tavalla  ja ottanut erilaisista neuvoista käyttöön juuri ne meille sopivat. Me olemme mieheni kanssa onnistuneet kasvattamaan siitä pienestä kolme kiloisesta vauvasta upean nuoren, jonka kanssa käydään hyviä keskusteluja. Esikoisestamme on tullut näiden vuosien aikana moninkertainen isosisko ja sen roolin hän on aina hoitanut hyvin.

Meillä on esikoisen kanssa hyvät välit ja iltaisin monesti keskustelemme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Puhumme asioista, joista ei sisarusten kuullen halua puhua ja toivon että tämmöisiä iltoja on jatkossakin paljon vielä luvassa. Haluan olla äiti jolle voi puhua asiasta kuin asiasta, mutten oleta että kaikesta kerrotaan minulle.

Rakas esikoiseni vuonna 2005 ja 2019

14 vuotta meni hujauksessa, joten voin varmasti varautua siihen, että myös seuraava mokoma menee hujauksessa. Uskomatonta, että ensi kesänä meillä on rippijuhlat!

Minkä ikäinen sinun esikoisesi on?

Kommentit (12)

Onnea teidän esikoiselle ❤
Minun esikoinen täyttää nyt elokuun 19pv 8 -vuotta ☺
Nopeasti se aika tosiaan hujahtaa ☺
Minun esikoinen on neljän pikkusiskon isoveli, mahtava sellainen 😍

Lämpöiset onnittelut 14-vuotiaalle!🎂
Meidän esikoinen on vuoden nuorempi eli täyttää syksyllä 13.
Ihanasti olet yrittänyt järjestää aikaa esikoisen kanssa iltaisin. Se on varmasti hirmu tärkeetä tytölle, kun tietää, että äiti on ainakin silloin hänen köytettävissään❤

Kiitoksia.♥
Kyllä se on tärkeää meille molemmille. Vietetään kyllä välillä päivisinkin aikaa yhdessä ja koitetaan järjestää jokaiselle lapselle välillä aikaa vanhemman/vanhempien kanssa kahden.♥

Minunkin esikoiseni täyttää loukussa 14v.
Yhteinen matkamme on ollut opettavainen puolin ja toisin, täynnä Iloa, eloa, huolta ja murhettakin. Ennen kaikkea ylpeyttä ja yhdessä kasvamista. Olen niin onnellinen läheisistä väleistämme heppatyttöni kanssa ja myös siitä että hän löysi rakkaan harrastuksen pariin, heppojen kanssa. Itse pitkään toivoin että harrastus olisi ollut joku muu, mutta eihän tuolle heppakärpäsen puremalle mitään voi 🙂
Meillä myös aivan mahtava isosisko 11v ja 3v sisaruksilleen, niin empaattinen ja toiset huomioon ottava. Ihana seurata hänen kasvuaan ja sitä millaisen tien hän saa kulkeakseen. Rakas esikoinen ❤️
Meilläkin ensi kesänä rippijuhlat, uskomatonta❣️

Hyvin tutulta kuulostaa. 🙂 On nämä vuodet olleet kyllä aivan mahtavia ja kuinka paljon kaikkea sitä onkin tullut koettua ja opittua. Ihania esikoisia meillä.♥

Hei 😊

Lämpimät onnittelut teidän esikoiselle 🎂🌹Minun esikoinen täyttää marraskuussa 19. Isoista pojista keskimmäinen syyskuussa 17 ja heistä nuorimmainen ensi vappuna 16. Tänä vuonna oli meillä viimeiset rippijuhlat ennen Eetun juhlia ja niihin vierähtää muutama hetki 😂Niin ja kuopushan on nyt tuon 1,4 vuotta. Meillä on syksyllä esikoisen ylioppilasjuhlat ja ensi kesänä on hänellä lähtö armeijaan 😱 Niin se aika kuluu hurjaa vauhtia! Minä olen siihen yrittänyt varautua, että nämä minun poikaset kohta lentävät pesästä pois. Vaikka taitaa se olla järkytys vaikka kuinka yrittää sitä ennakoida. Nyt ollaan Eetun kanssa mökillä keräämässä vattuja. Meidän mökin tontti ja aukio lammen takana on täynnä vatukkoa. Täällä ei tänä vuonna ole mustikoita kuin jossain soiden laitamilla, mutta ihanaa, kun vadelmia on paljon niin lähellä, että niitä on helppo kerätä. Eilen Eetua keinutin keinussa ja siitä keinun ympäriltä keräsin muutamasta pensaasta varmaan liki kaksi litraa. En ehtinyt siihen sinun marjapostaukseen kommentoida, mutta meillä sekä mies että minä keräämme marjoja ja sieniä, ostamme mansikoita pakastimeen ja keitämme mehuja viinimarjoista. Haaveena on joskus täältä mökiltä saada kaikki viinimarjat ja mansikat. Ihania loppukesän päiviä ☀️ Toivottavasti saadaan kesäinen elokuu 🏵️Ja mukavia synttärijuhlia 😊

Kiitos paljon.♥
Aika todellakin menee kuin siivillä. Itsekin jo jännitän sitä, missä vaiheessa esikoinen lentää pois pesästä. Itse muutin kotoa pois 16 vuotiaana. Eihän siihen ole enää kuin pari vuotta! Kyllä se varmasti on järkytys, kun lapset muuttavat pois kotoa, vaikka siihen koittaisikin varautua. Niin monta vuotta kuitenkin ovat siinä kotona olleet, että on outoa kun eivät enää joskus olekaan.
Oi vadelmat on niin hyviä. Ihana, että teillä siellä niitä riittää. 🙂
Kiitos ja samoin sinne. 🙂
Me juhlimme syntymäpäiviä kolmen viikon kuluttua, kun on poikammekin syntymäpäivä. Pääsee helpolla, kun pitää kahdet juhlat samassa, kun sama porukka kuitenkin tulee. 😀

Mieletöntä, tämän postauksen ansiosta jäin itsekin pohtimaan ajankulua. Kuinka Syksyllä 10 vuotta sitten, sain syliini pienen ihmeen monen monen mutkan kautta. Vielä useamman mutkan kautta, hänestä kasvoi sittenkin terve vauva, sen jälkeen lujatahtoinen taapero, kohta jo eskarilainen ja sittemmin koulutiellä palkittu ja ihania ajatuksia omaava lämminhenkinen nuori. 10 vuodessa olen oppinut itsestäni enemmän kuin koskaan, enkä ensi kertaa äidiksi tultuani olisi koskaan uskonut mihin elämä meidät vielä vie. Elämä on antanut niin paljon suurille perheille, ihana lukea jonkun toisenkin kerta toisensa jälkeen pakahtuvan siitä onnesta. 🙂

Kiva kuinka postaus sai miettimään ajassa taaksepäin. On se mieletöntä kuinka paljon kaikkea on voinut vuosiin mahtua. Ihana, kuinka teidän tarina sai tuolloin onnellisen lopun, monista mutkista huolimatta.♥
Kyllä se vain joka kerta on ollut ihanaa ja ihmeellistä.♥

Esikoiseni ja ainokaiseni on 1 vuoden 9 kuukautta. Aika on mennyt hujauksessa, aivan vasta hän oli tuhiseva nyytti rinnalla, ja nyt jo juoksee pallon perässä. Apua, miten aika rientää. Ihanaa ja ainutlaatuista aikaa 😊 (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)

Aika menee todellakin kuin siivillä. 🙂
Muistan kun äitini aikoinaan aina päivitteli, kuinka vuodet menee niin nopeaan ja itsestä tuntui että se kouluvuosikin kestää ikuisuuden. Vasta kun sain ensimmäisen lapsen ymmärsin, että se aika todellakin juoksee.

Kiitoksia.♥
Onnea sinne jo etukäteen. Meidän viides täyttää elokuun 19 päivä 4v. 😀

Vastaa käyttäjälle Viiden äiti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X