äiti ja melukylän lapset - Banneri

Eilen pyörähti käyntiin raskausviikko 18. Eilen (raskausviikolla 17+0) käväisin aamulla neuvolassa ja siellä oli kaikki hyvin. Raskaus etenee hyvään tahtiin ja varailimme ajan rakenneultraankin. Se on jo kahden viikon kuluttua, joten kauan ei tarvitse odotella, kun pääsee kurkkimaan pikkuista. Ja taas saa jännittää, onhan pienellä kaikki niin kuin pitää. Voin jo kuvitella sen jännityksen, mikä minulla on ultrapäivänä.

Voin varmaan viimeinkin hehkuttaa pahoinvoinnin loppumista kokonan. Johan sitä useamman viikon kestikin. Ruokahalu on pysynyt hyvänä ja viimeisen viikon olen syönyt aivan hulluna, siis oikeasti paljon. Suolainen maistuu paljon paremmin kuin makea. Aamuisin aamupalan syöminen tökkii edelleen paljon, mutta pakko on ollut syödä edes jotakin, sillä muuten se pahaolo voi vielä iskeä.

Raskausviikko 17+1 aamupäivä

Muuten on ihan huikean hieno fiilis, kun oma jaksaminen on parantunut taas lisää ja olen saanut hurjasti energiaa. Päivät kuluu normaalien asioiden parissa, eikä joka ikiselle asialle enää yökkäillä ja koko ajan ei tarvitse pitää suussa imeskeltävää karkkia ja miettiä, että niitä on aina saatavilla.

Raskausviikko 18 – Välillä ei edes muista olevansa raskaana

Arki pitää sen verran kiireisenä ja nyt kun ei ole jatkuvaa pahaa oloa, niin oikeasti välillä ihan unohdan olevani raskaana. Sitten taas tietyissä tilanteissa se muistuu mieleen, kuten esimerkiksi silloin, kun pieni melskaa vatsassa. Liikkeet tuntuu päivittäin, mutta vielä kuitenkin aika harvoin. Vatsa saisi alkaa jo kasvaa, nimitäin oikeastaan vain illasta vatsa näkyy kun turvottaa.

Yksi ikävä vaiva on taas pikkuhiljaa tekemässä paluuta tämän raskauden myötä ja sitä ei todellakaan ole ollut ikävä. Nimittäin korvien lukkoon meneminen. Miten ärsyttävä vaiva ja kuinka ikävää on kuulla oma ääni tuplana, eikä tiedä puhuuko edes lujaa vai kuiskaako, kun kaikuminen häiritsee sen verran. Tämä vaiva kuulemma johtuu kasvaneesta verimäärästä, tai ainakin näin minulle on sanottu. Joka tapauksessa toivon, ettei tämä vaiva tule jäädäkseen koko loppuraskauden ajaksi.

Raskausviikko 17+1 ilta

Toivon, että tämä raskausviikko 18 toi nyt vihdoin sen lopullisen stopin pahoinvoinnille, eikä se enää palaa takaisin. On ihana syödä ruokaa ja aion todellakin nauttia nyt sen syömisestä. Enkä tässä odotuksessa ajatellut uhrata aikaani yhtään murehtimaan sitä paljonko kiloja kertyy odotusaikana. Niitä tulee sen verran kuin tulee.

Edellinen viikko : Raskausviikko 17

Kommentit (2)

Ihanaa, että pahoinvointi on ohi!! 🙂

Minulla on juuri sama ongelma nykyisin, ja etenkin silloin, kun nousen ylös touhuamaan jotain tai käyn esim. lenkillä. Niin raivostuttava kohina kuuluu, ja minulla tulee jotenki huterampi olo myös. Ja tosiaan puhuessa myös ärsyttävä vaiva.
Harmi, jos ei oo mitään keinoa helpottaa tällaista vaivaa. :/

Niinpä, on energiaa taas ihan eri tavalla. 🙂
Tää vaiva on niin ärsyttävä, harmi että sielläkin. :/ Mulla auttaa ainoastaan pään alas laittaminen, joka siis toimii sen hetken.
Hyvää viikonloppua sinne. 🙂

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X