Raskaus on ihanaa ja pelottavaa aikaa

Olen aina rakastanut olla raskaana, rakastanut kasvavaa vatsaa ja vauvan liikkeitä vatsassa. Mutta vaikka raskaus on ihanaa aikaa, se on välillä myös todella pelottavaa. Erityisesti tällä kertaa on ollut vahvana tunne, voiko kaikki tälläkin kertaa mennä hyvin? Välillä mietin tuota paljonkin ja välillä taas se ei ole mielessä juuri ollenkaan.

Kerroin noista ajatuksistani jo ensimmäisellä käynnillä neuvolassa sekä ensimmäisessä ultrassa. Ultraaja sanoi, että moni useamman lapsen vanhempi hermoilee ja miettii tismalleen tätä samaa asiaa, vaikkei siihen yleensä ole edes syytä. Moni vain luulee, että riski siihen, että jokin olisi huonosti kasvaisi joka kerta. Tuo helpotti hieman, mutta silti se on vaivannut tässä odotuksessa huomattavasti enemmän, kuin muissa odotuksissa.

Onneksi en ole tämän asian kanssa yksin. Varmasti on monta odottajaa, jotka miettivät voiko olla niin onnekas, että kaikki menee hyvin. Sitä huomaa heti, jos pieni ei liikukaan vatsassa normaaliin malliin. Itsestä ainakin tuntuu, että helmivauvalla on vatsassa jo jonkinlainen rytmi, jonka olen oppinut tunnistamaan.

Vaikka raskaus on välillä pelottavaa aikaa ja sitä on tilanteita, kun on huolesta mykkyrällä, nautin silti raskaana olemisesta

Olen yrittänyt ottaa tästä kaiken irti ja nauttia jokaisesta pienestä liikkeestä, joita vatsassa tuntuu. Nauttia tästä kasvavasta vatsasta ja vain uskoa ja luottaa siihen, että kaikki tulee menemään hyvin.

Tämän viikon perjantaina vauva sitten liikkui vatsassa todella vähän. Siinä alkoi iltaa kohden jo huoli iskeä, kun en ollut tuntenut liikkeitä koko päivänä. Nappasin pari palaa suklaata ja menin sohvalle makaamaan. Jonkin aikaa meni ja lopulta alkoi tuntua hentoista liikehdintää. Illalla, kun laitoin taaperoa nukkumaan, alkoi vatsassa vihdoin kunnon melskaaminen. Sitä ennen olin vielä dopplerilla varmistanut, että pieni sydän siellä pamppailee.

Helpotus oli todella suuri, kun ne liikkeet tuntui ja mielessä oli suuri kiitollisuus siitä että hän siellä voi hyvin ja oma huoli oli turhaa. Odotusta on edessä vielä vaikka kuinka monta päivää (laskettuun 114 päivää) ja useampi kuukausi, joten edessä on varmasti paljon tilanteita, jolloin sitä on huolesta mykkyrällä. Sitä täytyy vain koittaa ottaa rennosti ja ei antaa huolelle liikaa valtaa.

Ja eihän se huoli lopu odotuksen loputtuakaan. Sittenhän se huoli vasta alkaakin ja kestää varmaan ikuisuuden. Se vain muuttaa välillä muotoaan, muttei häviä minnekään lasten kasvaessa.