Miltä tuntui synnyttää, kun tukena oli oma äiti?

Teksti Terhi

Aiemmin synnytyskertomuksessa kerroin siitä, että äitini oli synnytyksessä mukana. Nyt ajattelin kertoa teille millainen kokemus oli synnyttää ilman puolisoa ja millaista oli kun synnytyksessä olikin mukanani oma äiti.

Päätös siitä, että äitini tuli mukaani synnytykseen oli lopulta minun oma. Sitä kuitenkin pohdittiin yhdessä mieheni kanssa ja hän oli sitä mieltä, että kyllä hän voi jäädä kotio sairastavien lasten kanssa ja mummu saa lähteä synnytykseen. Olin edellisenä iltana kysynyt äidiltäni olisiko hän mahdollisesti valmis tulemaan synnytykseen mukaan, lasten hoitamisen sijaan ja olihan hän.

Sinä aamuna, kun minulla oli synnytyksen käynnistys istuimme mieheni kanssa aamupalalla ja teimme päätöksen siitä, että äitini tulee mukaani. Teimme päätöksen siltä pohjalta, mikä oli paras lapsille tai lähinnä taaperolle, joka ei oikein kestä sitä, että häntä hoitaa joku muu kuin minä tai mieheni.

Vaikka olisi ollut aivan ihanaa, että mieheni olisi nähnyt myös tämän lapsen syntymän, laitoin lapseni itseni edelle ja mies näkisi vauvan syntymän jälkeen. Koin myös, että tämä oli itselleni helpompi ratkaisu siitäkin syystä, etten kertaakaan murehtinut miten kotona mahtaa sujua, vaan tiesin mieheni selviävän potilaiden kanssa. Sain keskityttyä täysin synnytykseen. Vuodatin kyllä muutaman kyyneleen aamulla, kun suunnitelmat eivät menneet niin kuin piti ja mies ei näkisi vauvan syntymää ja ottaisi tärisevin käsin niitä ihka ensimmäisiä kuvia, en saisi suukkoa synnytyksen jälkeen ja isi ei kuiskaisi pienen korvaan moikka, tässä on isi.

Oli turvallista synnyttää, kun tukena oli oma äiti

Äidin läsnäolo synnytyksessä oli luonnollista, ihan niin kuin hän olisi ennenkin ollut synnytyksissäni mukana. Äitini osasi tukea minua oikein. Hän kuunteli ja kysyi mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei (supistusten aikana hierominen). Hän piti huolta siitä, että join ja antoi myös tilaa ottaa supistuksia rauhassa vastaan, jotta pääsin vetäytymään myös omaan kuplaan. Hän myös näki minusta uusia puolia. Minä joka en yleensä hirveästi jännitä mitään, tärisinkin yhtäkkiä jännityksestä täysin hallitsemattomasti pariinkin kertaan.

Hän loi omalla rauhallisella olemuksellaan saliin tiettyä rauhallisuutta, joka myös tarttui minuun. Koin myös saavani häneltä ihan samanlaista turvallisuuden tunnetta, kuin olen saanut mieheltäni. Pelkkä kosketus esimerkiksi olkapäälle supistuksen aikana kertoi äänettömästi, etten ollut salissa yksin. Se loi tunteen siitä, että minä selviän tästä hienosti.

synnytyksessä mukana oma äiti

Vaikka synnytykseni oli jälleen nopea, kerkisi siihen mahtua kaikenlaisia tunteita. Jännitystä, naurua, rentoutta, itkua, onnellisuutta ja jotain niin hienoa kuin se, että oma äitini näki lapsenlapsensa syntymän. Sitä ei kovin moni pääse kokemaan. Äitini sanoikin, että jokaisen mummun pitäisi päästä kokemaan synnytys. En varmaan koskaan unohda sitä, kuinka me molemmat itkimme, kun vauva syntyi ja äitini halasi minua. Molemmat olimme niin valtavan onnellisia.

Jos aikoinaan oma äidiksi tuleminen ensimmäistä kertaa lähensi minun ja äitini välejä paljon, niin koen että tämän kokemuksen myötä ne lähenivät vieläkin enemmän. Olishan se ihan mieletön kokemus itsellekin synnyttää, kun tukena oli oma äiti. Kiitos äiti että olet.

Kuka sinulla on ollut synnytyksessä mukana?

Kommentit

6 kommenttia
Terhi

Äiti oli kyllä mahtava tuki. ♥

Avatar

Äiti on varmasti paljon parempi vaihtoehto kuin joku mikä sattuu mies! 🙂 Aika tajutonta että miehiä ylipäänsä otetaan mukaan synnytykseen, monella tulee siitä vain huonoja kokemuksia.

Terhi

Minulla on omasta miehestä vain onneksi hyviä kokemuksia, mutta äiti oli loistava myös.♥

Avatar

Ihan kyyneleet tuli silmiin, ihana kirjoitus. Terveisin äitisi

Terhi

Kiitos äiti.♥

Avatar

Ihana!
Itku ihan pääsi😭❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä