äiti ja melukylän lapset - Banneri

Keskiviikkona meidän lapsilla alkoi kotikoulu. Lapsia koulun siirtyminen kotiin vähän harmitti, koska päivistä jää puuttumaan hetket ystävien kanssa ja se tietty rytmi, joka vuosien saatossa on muodostunut. Koitimme kuitenkin pitää kiinni siitä rytmistä, jotta päivät sujuisivat mahdollisimman sujuvasti.

Tiistaina lapset saivat koulussa hyvän ohjeistuksen kaikkiin ohjelmiin, mitä kotikoulun aikana käytetään. Wilma lauloi koko päivän, kun opettajat ja rehtori laittoivat vanhemmille ohjeistuksia. Meinasi mennä jo homma hieman sekaisin, kun neljän lapsen ohjeistuksia ja viestejä luin, mutta kun illasta luki uudestaan, oli luottavainen olo siitä, kuinka kaikki järjestyy.

Ensimmäinen kotikoulupäivä sujui hyvin, sillä lapsille tuli maltillinen määrä tehtäviä. Yksi lapsista teki läksynsä tunnissa ja sanoin hänelle, kuinka kaikkea ei ole tarkoitus tehdä putkeen, vaan pitäisi myös keskittyä kunnolla siihen mitä tekee, jotta oppimistakin tapahtuu. Esikoisella oli jo heti ensimmäisenä päivänä paljon tehtäviä, mutta hyvin selvisi kaikista.

Eipä sitä heti tajunnut, kuinka paljon kotikoulu vaatii

Todellisuus iski kunnolla vasta toisena päivänä, kun tehtävien määrä lapsilla kasvoi ja itse piti siinä sivussa kuitenkin pyörittää arkea normaaliin malliin. Esikoinen hoisi tehtäviään koneella omassa huoneessaan. Kaksi koululaista ja eskarilainen tekivät tehtäviään alakerrassa keittiönpöydän ääressä, jotta pystyin auttamaan heitä kaikkia tarvittaessa. Samalla piti pitää nelivuotias ja taapero poissa häiritsemästä ja keksiä heille muuta ohjelmaa.

Tehtäviä tehtiin aika paljon koulun lukujärjestyksen mukaan. Ulkoilu hoidettiin ensimmäisen tunnin jälkeen ja ruoka syötiin sen mukaan mihin väliin se osui parhaiten, kuitenkin niin, että taapero saatiin sen jälkeen nukkumaan. Taaperon päiväunien aikana koululaiset tekivät ne tehtävät, joihin vaadittiin tietokonetta tai puhelinta. Itse koitin sillä välin siivoilla ja keskittyä viettämään aikaa vauvan ja nelivuotiaamme kanssa.

kotikoulu

Kun isommat aamulla aloittavat tehtävien teon, nelivuotias ja taapero saavat omat piirustusvälineet tai muuta vastaavaa tehtävää. Ulkoilemaan suuntaamme kaikki yhdessä jolloin koululaisetkin saavat haukattua kunnolla happea. Kun tulemme sisälle jatkavat koululaiset opiskelua ja muut suuntaavat leikkimään. Itse hoidan vauvan ja koitan katsoa jotakin ruokatouhua. Pienimmät koululaiset saavat suoritettua tehtävänsä yleensä yhteen mennessä, esikoisella päivät venyvät pidemmäksi.

Onneksi vauva on vielä pikkuinen ja nukkuu paljon. Se helpottaa, sillä kotikoulu vaatii kyllä paljon ja onneksi vauvan hereillä ollessa kerkiän kuitenkin seurustella myös hänen kanssaan. Mutta kyllä tämä kotikoulu tuo lisää hommaa arkeen. Haastavinta on ehkä ollut saada nelivuotias ja taapero sisäistämään, että koululaiset tekevät nyt koulua, eivätkä leiki. Ja sanotaanko, että itsellä ei pahemmin sellaista hetkeä ole, että olisi tumput suorina ja miettisi mitä seuraavaksi tekisi, vaan hommaa on kyllä ihan jatkuvasti.

Lopulta me ollaan löydetty ihan toimiva rytmi meille kaikille. Ollaan koitettu pitää arki pienempien kanssa aika samanlaisena, kuin mitä se oli ennen sisarusten jäämistä kotiin ja koululaisten arki mahdollisimman samanlaisena, kuin mitä se on ollut koulussa. Itse koitan sitten jakaa aikaani tasaisesti molempiin arkiin.

Lapset kaipaavat koulua ja kavereita. Voi kumpa tämä tilanne ei kestäisi hirmu kauan ja pääsisimme kaikki kiinni normaaliin arkeen. Siihen asti pysykäähän kaikki terveenä ja tsemppiä kaikille kotikoululaisille!

Kommentit (4)

Hirmu paljon tsemppiä! Olet ihan super! 🙂
Onko vauva tyytyväinen tapaus?
Voi hurja, meillä kanssa kotikouluillaan ja mä en millään saa tähän sellaista rytmiä pienimpien kanssa että löytyisi jotkut selkeät kelloajat muiden opiskelulle. Onneksi koulun puolesta löytyy ymmärrystä, eivätkä aamun ”läsnäolot tietokoneella” ala kukonlaulun aikaan. Huh.

Kotikoulu vaatii vanhemmilta huikeasti enemmän kuin etäkoulu. Onneksi suurin osa koululaisista on nyt etäkoulussa, jolloin vastuu opetuksesta on koululla ja opettajilla. Kotikoulussa lapsen opetus on täysin vanhemman vastuulla oppimateriaalia myöten.

Se on totta, olisin voinut kirjoittaa suoraan etäopetuksesta tai etäkoulusta. Puhutaan kotona lasten kanssa niin paljon nimellä kotikoulu, että se tuli tännekin automaattisesti. 😀

Voi kiitos paljon.♥
Toivottavasti siellä on lähtenyt sujumaan ja on kyllä ihanaa, kun koulun puolesta joustetaan nyt hyvin. Tsemppiä kovasti.♥
Vauvan kuulumisista juuri postailin. 🙂

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X