äiti ja melukylän lapset - Banneri

Sain viime viikolla postissa kirjeen. En edes muista koska olisin viimeksi kirjeen saanut. Tämä kirje oli erityinen, sillä sen oli lähettänyt lapsuudenkotini entinen naapuri, jonka kanssa (sekä hänen edesmenneen puolison) olin paljon tekemisissä lapsuudessa ja nuoruudessani. He eivät siis olleet minulle vain naapureita, vaan hyvin tärkeitä ihmisiä. Kuinka monet hyvät muistot minulla niiltä ajoilta onkaan.

Kirje oli aivan ihana. Siinä onniteltiin vauvasta ja muisteltiin menneitä vuosia. Hän tietää elämästäni paljon. Hän on nähnyt minun kasvavan pikku tytöstä teiniksi ja siitä äidiksi. Hänelle on käyty esittelemässä uusi perheenjäsen, mikä oli itselleni aina tärkeä juttu. Kunnes sitten koitti aika, kun heidän oli myytävä talo ja sen jälkeen en ole heitä nähnyt. Iso lovi jäi heidän lähdöstään, siksi tämä saamani kirje oli aivan ihana.

Kirje sai  muistelemaan omaa lapsuutta

Onneksi kirjeessä oli mukana puhelinnnumero ja luettuani sen päätin soittaa ja kiittää kirjeestä. Ette usko kuinka ihanaa oli kuulla jälleen se tuttu ääni kymmenen vuoden jälkeen. Oli ihana kuulla, että reaktio toisessa päässä oli sama. Rupattelimme pitkät tovit ja muistelimme menneitä. Oli hauska lukea kirjeestä ja kuulla vielä puhelimessa, kuinka olen ihan pikku tyttönä kertonut mattolaiturilla Nokian Uutisten toimittajalla tulevaisuuden suunnitelmieni olevan suuri perhe ja hyvä mies. Itse kun lähinnä muisten sen vaiheen, kun en todellakaan halunnut yhtään lasta. Mutta niin sen pienen tytön haave suuresta perheestä ja hyvästä miehestä on toteutunut.

Joistakin ihmisistä tulee hirmu tärkeitä. Minä olen elänyt lähes koko elämän ilman isovanhempia, kun he ovat kaikki kuolleet silloin kun olen ollut pieni tai ennen syntymääni. Niinpä minulla on ollut elämässä muita vähän kuin korvaamassa heitä ja yksi heistä oli meidän naapurit. Heille kiikutin piirustuksia, jotka on kuulemma vieläkin talella, ja aina siellä käydessä sai jäätelöä. Sinne sai mennä istumaan ja höpöttelemään, jota harrastin vielä teininäkin.

Oli niin kiva saada kirje, että miksi niitä ei joskus lähettäisi ystäville ja muille tutuille. On siinä ihan eri fiilis lukea se toisen omin käsin kirjoittama teksti, kuin lukea se puhelimen ruudulta.

Koska sinä olet viimeksi saanut kirjeen?

Kommentit (4)

Ihana juttu! Ja soittosi oli varmasti tärkeä ja iloinen asia tälle naapurille.

Perinteistä kirjettä en ole saanut aikoihin. Sen sijaan lähetin nyt koronan aikaan muutamia postikortteja meidän vauvan kuvalla niille ihmisille, joita ei voida nyt koronan ja uudenmaan rajoitusten aikana nähdä.

Minulle kirjeet ovat aina olleet tärkeä juttu. Olen säästänyt kaikki saamani kirjeet lapsuudesta asti. Jossain vaiheessa kirjoitin myös ystäville joulukirjeen, jossa muistelin vuoden aikana tapahtuneita asioita. Tuo tapa on hukkunut johonkin pikkulapsiarkeen. Edelleen kirjoitan kirjeitä säännöllisen epäsäännöllisesti yhden hyvän ystäväni kanssa. Se on yksi meidän tapa pitää yhteyttä. Ja kyllä, kirjeitä on ihana saada ja ihan vaikka vain korttejakin. Kortin sain viimeeksi viime viikolla, mutta edellistä kirjettä en muista…pitääkin laittaa kynä töihin ja postia menemään.

Voi että, niitä kirjeitä onkin sitten joskus kiva lueskella. 🙂
Teillä on hieno tapa pitää yhteyttä noin.♥ Tämä tapa pitää itsekin nyt herätellä henkiin ja lähettää joskus kirjeitä niille tärkeille ihmisille.♥

Hän oli puhelustani kyllä erittäin innoissaan.♥
Oi, tuollaiset postikortithan on ihan parhaita. Varmasti on olleet mieluisia saajille.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X