äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meidän vauva täytti torstaina kuusi viikkoa, vitsi miten nopsaan nämä viikot ovat menneet. Vauva on ihana ja voi kun voisin tuojottaa häntä vain aamusta iltaan. Hän on aivan täydellinen pieni ja olen ollut viime viikot jatkuvasti niin tunteet pinnassa, että onnenkyyneliä on vuodatettu paljon näiden viikkojen aikana. Olen niin kiitollinen tuosta pienestä ihanuudesta.

Odotusaikana mietin paljon, voinko olla tälläkin kertaa niin onnekas, että odotus sujuu hyvin alusta loppuun. Joka ilta jännitin mennä nukkumaan, mitä jos en tuntisikaan liikkeitä enää aamulla, mitä jos sykettä ei enää löytyisi. Pelkäsin niin paljon, että jokin menisi vikaan. Kaikki se pelko johtui siitä, kun ajattelin etten voisi olla tällä kertaa enää niin onnekas. Puhuin peloistani ääneen neuvolassa ja ultrissa lääkärille. Kukaan ei onneksi vähätellyt pelkoani ja minua lohdutti kuulla, että todella moni useamman lapsen vanhempi miettii ihan samoja asioita.

Kiitollinen siitä, että kaikki meni hyvin

Odotusaika sujui kuitenkin onnellisesti loppuun asti. Seuraavaksi mietin paljon synnytystä. Voisiko se tällä kertaa sujua hyvin? Koska edellisen synnytyksen lopussa oli vauvalla ollut hätä, pelkäsin, että nyt kävisi kuitenkin pahemmin. Ennen käynnistystä lääkäri kurkkasi ultralla vielä, ettei napanuora olisi mitenkään hassusti ja kaikki näytti olevan hyvin. Synnytys sujui paremmin, kuin olisin voinut ajatellakaan ja vaikka pelkäsinkin toisin. Vaikka ennen ponnistusvaihetta aloin itkeä, kun olin jälleen niin nopeasti siinä pisteessä ja samalla jännitin, ettei vain vauvalle käy siinä mitään.

Olen niin kiitollinen siitä, että saan nukkua tuo pieni tuhiseva ihanuus kainalossani. Silti joka ilta hieman jännittää sulkea silmät ja alkaa nukkumaan. Pelkään sitä, ettei vauva hengitäkään enää kun herään. Ehkä siksi haluan, että hän nukkuu ihan siinä lähellä, jotta voin tarkistaa tilanteen helposti. Menettämisen pelko on niin kamala tunne.

Eikä ne huolet ja pelot tässä ajan saatossa ole hellittämässä. Aina tulee eteen uusia juttuja joita pelkää ja jännittää, se kuuluu vanhemmuuteen. Kunhan ne huolet ja pelot pysyvät kurissa, eivätkä mene ihan ylitsepääsemätömiksi, niin se on täysin normaalia.

Kommentit (4)

Ihana kun jollain muullakin on vastaavia tunteita! Tuntuu, että kaikki muut tuntemani ovat olleet vaan onnen kuplassa. Tai ehkä sitten eivät puhu asiasta. Itse olin koko odotuksen ajan varma siitä, ettei vauvaa tule kuitenkaan tai jokin menee vikaan jokatapauksessa. Tai etten itse osaa tai sairastun masennukseen, kun en ole ikinä pitänyt lapsista. Ja olin ahdistunut kropastani, vaikkei kiloja tullutkaan montaa. Työnsin kokoajan vaan mahassa olevaa vauvaa etäälle ajatuksistani ja tuijotin laajenevaa kammottavaa mahaani. En edes ostanut vauvalle tavaroita valmiiksi. Sille lähinnä naureskeltiin, vaikka olin ihan tosissani. Olin varma että jos ostan jotain tai laitan kaiken valmiiksi, niin sitten se ainakin kuolee ja tuijotan vuosikausia turhaan hankittua tavaraa. En osannut ajatella aikaa vauvan syntymän jälkeen. Kaikki on kuitenkin mennyt kokoajan hyvin. Nyt on alkanut asteittain helpottaa kun ollaan jo yli puolen vuoden iässä ja vauva on maailman ihanin. Mut sitten tuli tä korona.. Pessimisti ei pety ja mitä näitä on. Ehkä tästä selvitään.

Täällä myös äiti, joka on pelännyt oikeastaan jokaisessa raskaudessa voiko kaikki mennä hyvin, mutta pahinta se oli tässä viimeisimmässä. Siinä huoli oli kokoajan läsnä ja pelkäsin, uskallanko luottaa ultraavan kätilön sanoihin että kaikki on hyvin. Pelko hälveni kun sain vauvan ensimmäisen kerran syliin, samantien purskahdin itkuun onnesta. Huoli iskee milloin mistäkin, vaikka pitäisi olla jo vanha konkari vauvojen kanssa, mutta onneksi ne ovat ohimeneviä.
Ihanaa kevättä teille <3

Se jatkuva huoli on kyllä kamalaa.:( Onneksi ne pahimmat kaudet tosiaan ovat ohimeneviä. Tsemppiä sinne ja ihanaa kevättä sinne myös.♥

Luulen että on paljon ihmisiä jotka eivät puhu peloistaan ääneen. Itsellä ainakin tuntuu, että tämä on vain joka kerta lisääntynyt. Nautin kyllä odotusajasta ja vauva-ajasta, mutta pelot niissä ovat suurentuneet paljon. Se on hirveä tunne, kun pelkää jonkin menevän vikaan, ikävä että sinäkin olet sellaista joutunut tuntemaan. Onneksi kuitenkin kaikki on siellä mennyt hyvin ja olosi on helpottamaan päin.♥
Tämä korona on kyllä tosi ikävä juttu nyt. Ei voi kun toivoa, että se saadaan pian selätettyä ja siltä säästyttäisiin. Paljon iloisia päiviä sinne ja pysykäähän terveenä.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X