äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meneepä nämä kuukaudet aina kesää kohti niin hurjan nopeaan. Meidän vauvakin täytti jo kolme kuukautta, en kestä! Ristiäiset on edelleen pitämättä, eikä ajankohtaa niille ole vielä mietitty. Ehkä voisi jo alkaa, koska ideana kuitenkin se, että paikalle tulisi näillä näkymin vain vauvan kummit ja itse kaste olisi sitten seurakuntatalolla, eikä meillä kotona. Emme mieheni kanssa ajatelleet järjestää enää sellaisia ristiäisiä kuin sisaruksilla on ollut, vaan tällä kertaa vauva kastetaan ihan pienellä porukalla.

Kyllä tulee tästä vauva-ajasta aivan erilainen kuin muista, ei sille vain mitään mahda. Tämä kolme kuukautta on ollut aikamoista aikaa, mutta vauva kasvaa ja ollaan saatu viettää paljon aikaa yhdessä, niin onhan se tavallaan aika ihanaa. Nyt kuitenkin hieman vauvan kuulumisia.

Meidän vauva viihtyy aika paljon sylissä, mutta joitakin aikoja ihan tyytyväisenä myös lattialla tai sitterissä. Tätyykin sanoa, että kannatti ostaa sitteri, sille oli nimitäin hyvin käyttöä etäopetuksen aikana ja muutenkin. Vaunuissa hän nukkuu todella hyvin, niin liikkuvissa kuin paikoillaankin olevissa, mikä on niin ihana juttu. Olen siitä niin onnellinen, sillä se helpottaa isompien kanssa ulkoilua paljon.

Olemme saaneet tutustua häneen nyt kolme kuukautta

Imetys sujuu meillä hyvin ja täysimetyksellä ollaan menty alusta asti. Tissillä ollaan kahden- kolmen tunnin välein. Illasta varmaan lähempänä tuota kahta tuntia, kun tankataan yötä vasten. Yöt hän nukkuu vieressäni, niin kuin aiemmassa postauksessani kerroinkin. Yöllä syödään kaksi tai kolme kertaa.

Hymyjä tulee päivittäin ja Eedit on kova juttelemaan ja nauramaan ääneen. Voiko olla suloisempaa näkyä, kun hän katsoo silmiin, hymyilee ja jokeltaa samaan aikaan, jonka jälkeen häntä alkaa naurattaan. Minä hymyilen takaisin ja kyyneleet nousee onnesta silmiin, sillä ne hetket on jotain, jonka haluaisi muistaa ihan aina. Kuinka joku voi tulla niin onnelliseksi sinun näkemisestä ja katsoa niin suloisesti, että sydän meinaa pakahtua onnesta. Ihan parasta.

Vaikka neuvolakortissa lukee tyytyväinen vauva, niin se nyt ei ihan ole pitänyt paikkaansa. Eedit on ollut alusta asti hieman itkuinen, pulautellut, vaippa-alue on mennyt usein rikki ja viime viikolla iholle ilmaantui kuivia kohtia, jotka räjähti käsiin muutamassa päivässä. Mutta tämä on sen verran pitkä stoori, että selitän siitä ihan omaan postaukseen lisää.

En jotenkaan voi uskoa, että pieni tyttömme on jo kolme kuukautta. Onhan tämä aika mennyt hurjan nopeasti, johtuen varmasti myös lasten etäkoulusta. Onneksi kaiken tämän keskellä on myös sellaista aikaa, jonka voin viettää vain vauvan kanssa tai vauvan ja taaperon kanssa, kun isommat ovat omissa puuhissaan.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X