äiti ja melukylän lapset - Banneri

Puolisen vuotta on kulunut siitä, kun meidän tyttäremme sai elämänsä ensimmäiset silmälasit. Kun hän kuuli saavansa silmälasit, muistan sen hetken pettymyksen ja kuinka tyhmää se tulisi olemaan. Eihän kenelläkään kaverillakaan ole laseja.

No siinä odotellessamme maksusitoumuksen kolahtamista postilaatikkoon sai tyttäremme sovittaa isosiskonsa vanhoja silmälaseja. Heillä oli laseihin määrätty lähes sama vahvuus. Tyttäremme koitti laseja ja kehuimme kuinka ne sopi hänelle. Ne ihan oikeasti sopi todella hyvin. Hyvä jos meinasi enää antaa niitä pois päästään ja halusi valita kaupasta sitten itselleen samanlaiset.

Hän huomasi kyllä itse todella nopeasti sen kuinka hyvin lasien kanssa näkee. Esikoulussakin huomaattiin muutos parempaan ja tarkkuus parani ihan tosi paljon. Myös mustelmat jaloissa väheni, kun toinen ei enää kaatuillut siihen malliin kuin vielä ennen lasien saamista. Silmäpolilla sanottiinkin, että luultavammin syvyysnäkökin hänellä ollut silloin ennen silmälasien saantia varmasti huono, ja kaatuminen johtunut siitä. Jonkin aikaa lasien käytön jälkeenhän huomasi itse, kuinka vähän hän on nähnyt ilman laseja.

Nyt laseja on käytetty puolisen vuotta ja tytär ei ole ollut ilman laseja sen jälkeen päivääkään

Lasien käyttöä helpotti kyllä todella paljon myös se, kuinka hienosti kaverit esikoulussa niihin reagoivat. Kaikki olisivat halunneet testata niitä ja hän sai kehuja kuinka lasit hänelle sopivat. Se on kyllä ollut ihana juttu. Ei ole tarvinnut ollenkaan murehtia sitä, etteikö suostuisi niitä käyttämään eskarissa.

Silmälasit ovat niin mukavat, että on meinannut mennä jopa nukkumaan ne päässä aika monta kertaa. On ihanaa kuinka hän on tottunut laseihinsa niin hienosti ja erityisesti se, kuinka hän näkee niin paljon paremmin niiden kanssa.

Kävimme tässä Tayssissa silmäpolilla hänen kanssaan ja saimme kuulla lasien sopivan vahvuuksiltaan täydellisesti ja näkö niiden kanssa on ihan huikean hyvä. Niinpä ei linssien vahvuuksia enää lisätä, vaan jatketaan näillä seuraavat puolisen vuotta. Seuraava käynti on siis joskus loppuvuodesta ja jos silloin edelleen kaikki kunnossa, loppuvat käyntimme Tayssissa. Toivotaan, että tilanne on silloinkin pysynyt hyvänä.

Kommentit (7)

Minä olen saanut lasit 5-vuotiaana ja hyvin kai hoitokaverit otti mulla oli myös lappu hoito kun jätin oikean silmänkäyttämättä.
Tänäkin päivänä mulla on lasit joka päiväsessä käytössä vaikka en vissiin tarttis kun lukiessa

Hei tästä aiheesta oisi kiva kuulla lisää… Huomattiinko näön heikkeneminen neuvolassa? Huomasitteko itse /huomasiko lapsi itse näön heikkenemistä? Meillä kuopuksen 4v neuvolassa todettiin ettei näe pienintä riviä kauas… Jos ei olisi nähnyt 2 pienintä niin lähete sairaalaan oisi saatu. Nyt Elokuussa käymme uudestaan neuvolassa näön kontrollissa. Lääkäri meenasi että antaa osoittaa että koululaisena saa lasit. Itsellä lasit. Sain ne ylä asteella. Onko teidän perheessä monella lasit? Meillä vain minulla miehellä ja esikoisella ei…

Moikka, laitan tähän linkin postaukseeni, josta pääset lukemaan tästä aiheesta jo aiemmin kirjoittamani tekstin. 🙂 Meillä minulla on nuorempana ollut jonkin aikaa lasit. Pitäisi käydä tarkastuttamassa näkö jossain vaiheessa. Ja meidän esikoisella on ollut lukulasit, nuorempana hänellä oli lappuhoito ja laseja piti käyttää koko ajan.
https://kaksplus.fi/blogit/aiti-ja-melukylan-lapset/2019/08/kun-tyttaremme-silma-alkoi-karsastaa-yllattaen/

Kauheeta 🙁 heti kun on tarpeeksi ikää, niin hankkikaa piilarit. Koulussa ja ruutuja katsellessa lasit ehkä meneekin, mutta ei niiden kanssa muuten voi olla oikeasti elossa ja kokea maailmaa. Tai siis ei voi ikinä olla oikeasti läsnä. Ennen ainakin teinienkin oli hirveän vaikeaa saada piilareita, mutta kyllä esim. 12v. pystyy niitä käyttämään, jos valvotaan, että hygieniasta oikeasti pitää aina kiinni.

Hauska kuulla myös tälläinen ajattelutapa, että lasit olisivat kamala asia.

Itselläni on lasit ja sain ne 7 vuotiaana. Ikinä en ole jättänyt mitään asiaa sen vuoksi väliin, että minulla on silmälasit. Kaikkea pystyy kyllä tekemään, ja ei oo menny lasit rikki – jos menisi ni ymmärtääkseni esim. kotivakuutus korvaa jotain..
Itse olen ilman laseja lähes sokea, joten niitä on pidettävä joka päivä.
Piilareita myös olen pitänyt joskus joitain jaksoja, mutta olen kokenut sen niiden kanssa räpeltämisen työlääksi.
On nimittäin huisin kätevää vain laittaa illalla silmälasit yöpöydälle ja aamulla takaisin päähän.

Lasit voivat jopa olla osa omaa identiteettiä, jos näin voi sanoa 🙂

Tytär saa sitten itse päättää haluaako joskus piilarit vai jatkaako laseilla. 🙂 Ei ainakaan nyt ole kertaakaan valittanut, että lasit häntä mitenkään häiritsisivät.

Meillä oli esikoisella aikoinaan lappuhoito ja jotenkin ajattelin automaattisesti, että se olisi tullut nyt toisellekin tyttäristä, mutta sille ei ollutkaan tarvetta.
Niin niihin laseihin vain vuosien aikana tottuu. 🙂

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X