äiti ja melukylän lapset - Banneri

Viime vuonna iski neulonta -ja virkkausvimma. Ajattelin sen innon laantuvan kunhan odotus loppuu ja hieman se laantuikin hetkeksi, mutta nyt se on taas täällä ja odotusajan into käsitöihin vain jatkuu. Ja nämä tulee selvästi tällain tietyin väliajoin, joten mitään pitkiä projekteja ei kannata ottaa.

Tällä hetkellä olen tehnyt Eeditille pipon kahdella tupsulla (ihan kuin niitä pipoja ei olisi jo tarpeeksi, sillä kaivelin vähän jemmoja ja pipoja on aika läjä, heh). Villasukat, joihin kyhäsin korvat ja niiden sisään koitin tehdä sydämet sekä lisäksi peukuttomat tumput. Samanlaisen setin tein silloin, kun pieni oli vielä vatsassa. Tällä kertaa väri oli vaan jotain ihan muuta kuin valkoista ja vaaleanpunaista. Tällä kertaa teki mieli vaihtaa väri johonkin ihan muuhun, kun löytyi niin nätti sävy.

Luulin, että tämä into käsitöihin olisi vain hetkellinen juttu. Ihana, kun se on tullutkin jäädäkseen

Työt valmistuu aina hitaaseen tahtiin, koska eihän mulla oikein hirveesti ole aikaa niitä valmistaa, mutta päiväunien aikaan ja illasta, kun saan vauvan nukkumaan kerkiän hetken käsitöiden parissa puuhastelemaan. Ja kun nämä mun työt on aika pienitöisiä, minkä ansiosta niissä ei hirveitä mene aikaa.

Tällä hetkellä virkkaan Eeditille peittoa. Hih, se on hänelle jo kolmas peitto, mutta pakko tehdä vielä tuosta samasta langasta, josta tein piponkin. Taidan kuitenkin taas tehdä pienen peiton, joka sopii sitten vaunu-unille. Viimeksi tein Saagalle päiväpeiton.

Eli tällä hetkellä ei ole taas ongelmia mitä sillä vähäisellä ns omalla ajalla tekisi. Mutta ihana kyllä, kun voi tehdä itse tämmöisiä pieniä juttuja. Luulen nimittäin, ettei luonteelleni sopisi yhtään pidempikestoiset projektit. Ja pitääkin muuten sanoa, että pieni neulontavimma taisi tarttua myös meidän Sisuun ja Sohviin. He nimittäin alkoivat tehdä niitä lapsille tarkoitettuja ompelukuvia.

Huvittaa vieläkin itseäni tämä into käsitöihin. Minä joka en  k o s k a a n  kuvitellut niitä ylä asteen jälkeen enää tekeväni olen nyt aivan hurahtanut. En heti olisi uskonut, että odotusajan innostuis jatkuu näin pitkään. Ja ihan helpoista jutuista olen aloittanut ja sitä kautta saanut onnistumisia ja intoa tehdä eri juttuja. Ja kiva, kun huomaa kehittyvänsä vähän paremmaksi ja ohjeiden lukukin on helpottunut. Tykkäätkä sä tehdä käsitöitä?

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X