Hei, meillä ryömitään!

Teksti Terhi

Tiistaina, kun meidän vauva täytti kahdeksan kuukautta, oppi hän uuden taidon. Läppärini oli lattialla avonaisena, kun olin hetki sitten selaillut siinä lastenhuoneen tapetteja. Läppäri kiinnosti vauvaa sen verran pajon, että siinä hän vain lähti ryömimään sitä kohti. Niin suloinen näky, kun hän oli peppu pystyssä ja hieman venkuillen pääsi eteenpäin. Ajatella että nyt meillä ryömitään!

Kun hän pääsi tietokoneen kohdalle sain ihan mahdottoman suloisen hymyn. Siirsin tietokonetta ja niin vain hän lähti taas päättäväisenä sitä kohti. Hän oli niin ylpeä taidostaan ja yhdessä siitä täällä hihkuttiin. Näin se meidän ihanuus oppi ryömimisen taidon. Vauhtihan ei ole mitenkään nopeaa tässä alussa, mutta varmasti kehittyy siitä hiljalleen.

Nyt kun meillä ryömitään on oltava taas pikkuisen tarkempi

Nyt täytyykin sitten pitää huoli siitä, ettei lattioilta löydy pieniä leluja tai muita esineitä. Miten nuo pienet onnistuukin löytämään lattioilta aina ne sellaiset jutut, mitä ei pitäisi. Ja ryömiän myötä sitä aina jotenkin herää siihen, kuinka paljon noilla isommilla on niitä pieniä tavaroita.

Juuri kävin lastenhuoneen läpi ja laitoin pieniä esineitä korkeammalle ja osittain niin, ettei meidän Saagakaan pääse niitä levittämään. Hän kun monesti kantaa Eeditille vaikka minkälaisia leluja ja tarkkana saa aina olla, ettei niitä pienimpiä tarjoa Eeditille. Tai jos on niillä leikkinyt, on kaikki kerätty takaisin. Sama koskee lautapelejä sun muita. Myös kaikki johdot olen nyt koittanut laittaa menemään mahdollisimman piilossa ja pistorasiat peittoon, ettei pienet sormet löydä tietänsä niihin.

Vaikka ennen ryömimisen oppimista hän liikkuikin kierimällä paikasta toiseen, ei hän päässyt aina haluamaansa kohteeseen. Mutta nyt hän pääsee juuri sinne jonne haluaakin, joten siksi oltava nyt entistäkin tarkempi. Isommille painotan, ettei laturinjohtoja saa jättää seiniin kiinni lattialle tai mihinkään Eeditin ylettämälle tasolle ja ei myöskään esimerkiksi pleikkariin, ettei hän johdosta vetämällä vetäisi samalla pleikkaria päällensä.

Täällä nyt siis ryömitään ja opetellaan ryömimään vielä nopeammin. Taas on yksi vauvavuoden etappi saavutettu. Eedit ei ainakaan pitänyt kiirettä tämän taidon kanssa, mutta niin he jokainen oppivat nämä taidot omaan tahtiin. Minkä ikäisenä teillä on lähdetty ryömimään? Vai onko kenteis joku pieni skipannut tämän vaiheen kokonaan?

Kommentit

2 kommenttia
Terhi

Oi, siellä ei kauan sitten ryömimällä viitsitty mennä, ennen kuin vaihdettiin konttaamiseen. 🙂 Aika menee niin nopeasti.♥

Avatar

Minun tyttäreni, joka on muutaman viikon Saagaa nuorempi, oppi ryömimään kuusikuisena. Sitä hän jaksoi reilun kaksi viikkoa, kunnes 7 kk täytettyään alkoi kontata vauhdikkaasti. Tästä tuntuu olevan jo niin kovin paljon aikaa!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä