äiti ja melukylän lapset - Banneri

Jo ennen vauvan syntymää hänen kasvuaan kirjataan ylös ja arvioidaan mahdollista kokoa. Jo silloin äiti saattaa kuulla ”tämä on siro vauva” tai ”onpas täällä vauvalla jo kokoa, ei taida olla syntyessään mikään pikkuinen”. Vauvan kasvua saatetaankin tutkia ylimääräisillä ultrilla jommasta kummasta syystä. Itse olen käynyt viidestä ensimmäisestä ylimääräisissä ultrissa, koska vauva on vastannut pienempiä viikkoja. Ensimmäisten kohdalla olin todella huolissani, mutta muiden kohdalla osasin jo varautua siihen, että tälläkin on varmasti hieman pienenpi pää, minkä vuoksi viikot hieman heittävät. Kerran oli ihana kuulla, sun vauva on juuri sopivan kokoinen sinulle.

Kun vauva sitten syntyy, kysytään monesti ensimmäisenä vauvan mittoja, unohtamatta tietystikkään sitä kumpi tuli. Ei ole mitenkään yllättävää kuulla kommenttia vauvan koosta, eikä sitä kyllä yleensä pahalla tarkoitetakaan. ”Olipas hän tosi pikkuinen tai hui, olipahan sinulla siinä puskeminen pihalle” taitaa olla pari aika yleistä kommenttia.

Välillä taas tuntuu siltä, että jopa ”kilpaillaan” sillä kenen vauva on pienin. Mikä tuntuu tosi älyttömältä, varsinkin kun toisaalla joku keskosen äiti toivoo enemmän kuin mitään muuta, että hänen pieni vauvansa saisi lisää painoa. Tai sitten kisataan siitä, kenellä oli vauvan koon takia kivuliain synnytys.

Juuri sopivan kokoinen, ihan täydellinen pieni ihminen

Vauvan kasvun seuraaminen jatkuu tietysti vatsan ulkopuolella jokaisella neuvola käynnillä. Käynti käynniltä vauvan oma käyrä alkaa piirtyä. Ihminen on siitä kiva olento, että jokainen meistä on erilainen. Kaikki kasvavat omaan tahtiin ja jokaisen käyrä on erilainen. Meistä vanhemmista on välillä kiva verrata käyriä keskenään, mutta tulisi muistaa se, että jokainen meistä kasvaa tavallaan.

Joskus se vauvojen kokojen vertailu saattaa kuitenkin mennä yli ja joku voi loukkaantua. Esimerkiksi toista voi loukata vauvan pienen koon päivittely. Ajatellaan tilanne, jossa vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta vauva saisi kerättyä lisää tarvitsemaansa painoa ja joku tulee siihen kommentoimaan vauvan pienuutta. Ei varmasti tunnu vanhemmista kovin kivalta.

Sama pätee toiseen ääripäähän. Ei kenestäkään tunnu kivalta kuulla arvostelua oman vauvan koosta. ”Onpas sun vauva jo todella isokokoinen” voi loukata. Ennemmin sitä haluaa kuulla jotain ihan muuta. Kuten kuinka ihanat silmät hänellä on tai kuinka pienet sormet ja varpaat. Oi hän näyttää ihan äidiltään/isältään/sisarukseltaan yms.

Tärkeintä olisi muistaa, että jokainen vauva on alusta asti yksilö. Jokainen kasvaa sitä omaa käyräänsä ja on hienoa, että me kaikki olemme erilaisia ja eri kokoisia. Halusin vain sanoa, että sun vauva on täydellinen ja juuri sopivan kokoinen!

Kommentit (8)

Juuri tätä asiaa viime aikoina pohtinut, meillä molemmat pojat melko pitkiä ja rotevia, viikoittain kuullut kommenttia ihan oudoilta ihmisiltä tyylillä ”moi minkäs ikäinen teidän poika on? ja oho on noin iso jo?”. Ikään kuin pitäisi siinä sitten selitellä miksi meidän pojat on sen kokoisia kuin ovat. Kyllä ystävien kesken vertaillaan neuvolakäyriä hyvässä hengessä mutta mielestäni ei ole kovin fiksu keskustelun avaus ihan tuntemattomilta. Ajattelin kyllä seuraavalle ihmettelijälle sanoakin että -Kyllä vaan, eikös mulla ookin koreita poikia!
😄Koska juuri niin heistä ajattelen.♥️

Tosi ikävää, että tuollaista on ja just toi kauhistelu. 🙁
Ystävien kanssa tämä onkin ihan eria asia, koska sen toisen ihmisen tietää, ettei tarkoita sitä mitenkään arvostelevasti. 🙂
He ovat juuri täydellisiä.♥♥

Kiitos tästä kirjoituksesta ♥ Nämä kaikki ovat niin totta ja nyt kun sanoit sen ääneen niin tajusin/ muistin taas miten kurjilta ne kommentit voi tuntua.

* Ekana muistui mieleen miten muutama henkilö on pitänyt n. 3,2kg kokoista isona (whaaat??). Semmoisen kommentin kuullessani olen kyllä mennyt ihan sanattomaksi.
* Ja täytyykö yhtäkään vauvaa sanoa ikinä läskiposkeksi, hyi hitto! Vaikka se muutaman kk ikäinen vauva olisikin saanut komeat posket niin onko pakko käyttää noin rumaa sanaa…
* Meidän siro tyttö oli leikki-ikäisenä neuvolan mukaan alipainoinen, mutta tasaisesti omalla käyrällään. Täytyy kiittää neuvolan toimintaa siinä että sen katsottiin olevan ok eikä tarvinnut ruveta mihinkään ”lihotus seurantaan”.
* Ja ei ihan tähän liittyvä, mutta neljättä odottaessani (rv 20+) eräs henkilö kauhisteli suoraan minun isoa mahaa (no ei edes ollut niin iso!) ja kauhisteli että onko kaksoset vai miten kamalan iso vauva tulossa. Ajallaan syntyi 3,1kg…

Tärkeä aihe mielestäni.♥
Näiden vertailujen kuuleminen todellakin voi tuntua ikävältä.:(
No johan on ollut siinäkin kommenttia vauvan koosta. Ja tuo poskien arvostelu, ei todellakaan mitään kivaa..siis läskiposki, en voi ymmärtää! Ja ihana, että siellä on tytön kohdalla katsottu hänen omaa käyrää, sehän se enemmän kertoo kuin vertailu muihin käyriin.
Vatsan koon arvostelu menee kyllä tähän samaan. Sitäkin oon itse saanut kuulla paljon ja raskaana ollessa menee kyllä tunteisiin nopeasti. Unohdetaan, että jokaisella vatsa nyt on eri kokoinen ja yhdellä odottajalla vatsa on eri kokoinen joka odotuksessa.

Kiitos, kun nostit esille tärkeän aiheen!
Yksi meidän vauvoista syntyi reippaasti yli neljäkiloisena. Hämmennyin jo laitoksella, kun minulle ihan vieraat, toiset vastasynnyttäneet, vertailivat omiaan häneen ”kun tämä meidän on sentään paljon pienempi”. Vaikka totta vie, pieni ja ihan yhtä vastasyntynyt oli tuo meisän neljäkiloinenkin.

Myös myöhemmin ole törmännyt monesti samaan. Lapsillamme oli varhaisina vuosinaan terveysongelmia, joiden vuoksi kasvu oli todella hidasta. Silloin lapsen pienuutta tunnuttiin monesti pitävän minun ansionani.

Lasten lihavuus, ja väestön painokehitys noin muutenkin, on tietysti kansanterveydellisesti iso juttu. Mutta vastasyntyneen, taaperon tai leikki-ikäiseniään paino tai pituus ei ole kenenkään onnistumisen mittari eikä muuten kerro tuon taivaallista siitä, tuleeko lapsesta aikuisena lihava, laiha, pitkä tai pätkä.

Voi eikä kuinka ikävää, varmasti on hämmentänyt tuollaiset vertailut. Ja vielä kun se tapahtuu tuollain ikävällä tyylillä ”sentään paljon pienempi”. Onhan teidän vauvakin ollut pieni vastasyntynyt.♥
Lapsella kun se kasvu voi juuri hidastua noista syistä, tosi ikävää, jos sen takia sitten aletaan vanhempaa siitä syyllistää yms.

Olen täysin samaa mieltä. Ei todellakaan ole minkään onnistumisen mittari, eikä kerro minkä kokinen lapsesta tulee aikuisena.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X