Äitiasiaa 29.1.2016
TEKSTI Xenia

Palautuminen raskaudesta

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Voisin väittää että tässä on aihe joka koskettaa tavalla tai toisella hyvin montaa meistä. Raskaudesta palautumisesta saa lukea ”tietoa” suuntaan jos toiseenkin. Yhdessä artikkelissa ihaillaan sitä kuinka nopeasti julkkis oli pillifarkut jalassa ja maha tiukkana pakettina ja toisessa sit puolestaan nostetaan esiin sitä kuinka se palautuminen ei ole tärkein asia maan päällä ja kuinka hienoa oli kun jopa prinsessa Catherinellä oli masun tapaista kun käveli synnäriltä ulos. Make your mind up! 😀

Oma raskauteni oli kohtuullisen helppo. Mitä nyt eteisistukka ”esti” mua tekemästä mitään reipasta kävelyä raskaampaa. Mullahan oli alusta asti verenvuotoja joten eipä käynyt edes mielessä mennä tekemään mitään kyykkyjä salille, asiat tärkeysjärjestykseen. Moni varmasti ymmärtää mitä tarkoitan kun sanon että NÄLKÄ oli koko ajan. En olekaan sellaista tunnetta kokenut sittemmin, paitsi ehkä imetysaikana jolloin ruokaa meni varmaan tupla-annos normaalin verrattuna. Mä painoin ennen raskautta 62-63 kiloa, olin kerännyt ihan mukavasti nestettä jo omaan tavanomaiseen painooni verrattuna sitä ennen kesän aikana ja saatuani sen hormonikuurin joka aloitti kiertoni uudelleen. Muistan kuinka melko alussa neuvolaan mennessä suurin piirtein hävetti kun painoa oli tullut jo viisi kiloa vaikka siinä vaiheessa pitäisi oppaiden mukaan olla kilo lisäpainoa. Minkäs teet kun ruoka maistui?

Yhteensä sitä ”lisäpainoa” mulle tuli vajaat 14 kiloa, melko tavanomainen siis.  Tuosta 14 kilosta sitä itseään eli rasvaa oli varmaankin reilu 5 kiloa, joka loogisesti ajateltuna on hyvä vararavinto imettämistä varten.

P1010156

Ylläolevassa kuvassa maha on aika hyvin piilossa vaikka tämä on napsaistu 4 viikkoa ennen kuin neitokaisemme syntyi. Musta väri oli mun hyvä kaveri..

IMG_5403

Pallomaha yksi päivä ennen laskettua aikaa ja siten myös tytön syntymää. Mua oikein puristaa vatsasta kun näen tämän kuvan. Vatsalihakset ei mulla antanut missään vaiheessa kauheasti myöten ja lopussa tuntuikin siltä että vatsa saattaisi räjähtää hetkellä minä hyvänsä. Kyllä ihmiskeho on sitten ihmeellinen!

2 pvä & 2 viikkoa

Muistaakseni mun maha oli melko ”lättänä” reilun kuukauden päästä, mutta eihän se missään tapauksessa ollut samanlainen kuin ennen. Hyvä piirre tuossa palautumisessa oli kuitenkin se, että kaikki tuntui pieneltä ison vauvamahan jälkeen. Mulla oli ”hoikka” olo jo synnärillä kun vertasi edelliseen päivään.

P1010338

Yllä oleva kuva on 4 kuukautta synnytyksestä, tässä vaiheessa paino oli mennyt huomaamatta jo alle sen raskautta edeltävän painon. Missään vaiheessa en ole laihduttanut, mutta koiralenkitykset, lapsen hoitaminen ja töiden teko kotoa käsin piti sen verran kiireisenä etten ehtinyt syömään niin usein kuin normaalisti. 

P1010466

Tämä kuva on viime toukokuulta ja sanoisinkin että vuodessa vatsa palasi mun mielestä aikalailla siihen mitä se oli ennenkin. Jos meille seuraava suotaisiin, tuskinpa menisi ihan näin helpolla, tällä kertaa en tehnyt mitään sen kummepaa palautuakseni. Kertaakaan en ole käynyt salilla vaikka välillä tekis kyllä mieli. Kotona teen jumppaa säännöllisen epäsäännöllisesti, lähinnä kyykkyjä niin että tyttö on harteilla istumassa.

Tietyllä tavalla on jopa täysin kieroa että ennen raskautta yritin aina laihduttaa enkä juuri koskaan ollut tyytyväinen siihen mitä peilistä näin. Omalla kohdalla tarvitsin täydellistä ”nollausta” ja raskaus tavallaan käänsi omat ajatukseni täysin toisenlaisiksi. Pikkuneidin myötä olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan, noin tärkeän asian rinnalla kutistuneet tissit tai lätistynyt peppu ovat aika mitättömiä juttuja. Ja mitä tulee palautumiseen, ei sillä ole mitään väliä kauanko siinä menee. Alussa ei saakaan rehkiä liikoja ja etenkin imettäessä sitä energiaa on saatava tarpeeksi. Kaikki ajallaan, ei se ole mikään kilpailu. Kaikilla on erilaiset geenit, erilaiset mahdollisuudet liikkua ja vauvatkin ovat erilaisia.

Armollisuus itseään kohtaan onkin asia jota minä peräänkuuluttaisin. Ei kehon tarvitsekaan näyttää tismalleen samalta kuin ennen lasta, miksi pitäisi? Minkälaisia fiiliksiä tämä aihe teissä herättää?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (24)

Olen seuraillut blogejasi jo pidemmän aikaa, mutta nyt aiheet tuntuvat entistä enemmän ajankohtaisilta, kun omaan laskettuun aikaan alkaa olla kuukauden päivät. Kauhulla, mutta toisaalta innollakin odotan sitä, mitä palautuminen tulee olemaan. Eniten ehkä odotan sitä päivää, että pääsen tekemään oikein kunnon hikitreenin, oi sitä adrenaliinin määrää 🙂




0
1 vastaus

Olipas mielenkiintoista lukea sun ajatuksia tästä! 🙂 Itellä synnytys vasta edessäpäin kesällä, mutta palautumiseen liittyvät asiat mietityttävät jo nyt toisinaan.




0
1 vastaus

Paljon onnea, ihania aikoja elätte! <3 Kyllä se sieltä sit, turhia paineita ei kannata ottaa! 🙂




0
1 vastaus

Kiva kirjoitus 🙂 ! Minulla meni aika samoin kuin sinulla. En missään vaiheessa laihduttanut mutta olin 2viikkoo synnytyksestä -3kg painostani ennen raskautta :’D imetys vei kilot eikä minullakaan tullut kuin 14kg raskaudesta. Mutta ihanan terve ajattelutapa sinulla! Lapsen elämän ensi hetket ovat kuitenkin se pääasia:) kivaa loppu talvea teidän perheelle!




0
1 vastaus

Imetys on kyllä aivan älyttömän energiakuluttavaa, söin ihan kauheita määriä mutta kappas vaan kilot putoilee. Jostain luin että raskauden aikana kerätyt kilot on sellaista helposti energiaksi muuttuvaa rasvaa juuri tuon imetyksen turvaamisen vuoksi. Puhunkohan nyt ihan omiani.. 😀




0
1 vastaus

Taisit välttyä täysin raskausarvilta? Mua suorastaan kauhistuttaa mahdollinen tuleva raskaus, koska ajattelutapani on kiero ja pinnallinen, ja todentotta pelkään mitä raskaus iholleni aiheuttaa. Äidilleni tuli raskausaikoina järkyttävät arvet, mitä nyt valokuvista olen nähnyt, ja itselleni ilmaantui reisiin kolmen kuukauden saliharjoittelun jälkeen arpia, vaikka lihasten kasvu on ulospäin hyvin maltillista. Mutta ehkä se on niin, että jos nyt tässä raskautua uskaltaa (vaikka eihän sitä tiedä olenko minä tai mieheni hedelmätön) niin sitten kai se ajattelutapakin luonnostaan muuttuu. Tai viimeistään lapsen synnyttyä luulisi muuttuvan. Vaikeaa joo, mutta minkäs teen. Tiedostan kuitenkin ongelmani enkä ole tähän mennessä ainakaan tietoisesti pystynyt ajattelutapaani muuttamaan :/ viis tisseistä, pyllystä tai alapäästä, niiden suhteen ei vielä ole mitään pinttymiä..




0
1 vastaus

Mulla on aika paksu nahka, ilmeisesti se auttaa asiaa. Äidillänikään ei niitä tullut eli osittain varmasti geneettistä..Aika monihan sitä omaa kehoaan ja sen ”menetystä” ajattelee etukäteen, mutta aika nopeasti ne ajatukset karisee, ainakin itselläni! 🙂




0
1 vastaus

Hyvin olet palautunut! Itselläni 4. Raskaus menossa ja tähän asti raskaudet kohdellu kehoa aika armollisesti. Ei arpia tai kiloja oo jääny kroppaan.saas nähä kuin nyt käy:D sun vyötärö näyttää kyllä tosi kaposelta tossa alimmassa kuvassa! Mutta totta joo, näitä asioita ei kannata vertailla kun geenit ja naiset,vauvat ja elämäntilanteet voi olla tosi erilaisia!




0
1 vastaus

Wau, neljäs meneillään, aika mahtavaa! Joo eipä tuo kasvava keho paljoa häiritse kun palkintona on jotain niinkin upeaa. Olis kauhea vauvakuume mutta tässä on nyt liiaksikin hommaa ja ne häätkin. Josko vaikka sen jälkeen yritettäisiin!<3




0
1 vastaus

3vkoa synnytyksestä ja n +5kg tällä hetkellä. Masua on jäljellä se sama ”nahkarömppä” mikä nyt ei koskaan ennalleen tuu meneenkään, jos ekaa kierrosta on uskominen. Mulla kun se maha kasvaa ihan kiitettävin mittasuhteisiin rakkauksissa 😀 norsu… Mutta arvet, taas tuli muutama ihan ohut lilan värinen, ne hävis viimeksikin täysin joten toivoa on näistäkin. Ja mullaki vuoden päivät meni siinä että kroppa oli jotakuinkin ennallaan.. Sittenhän tulinkin jo uudestaan raskaaksi, haha.

Ja piti sanoa että ei se sullakaan tavallaan ”itsestään” ole mennyt, ison koiran lenkittäminen on jo se ihan hurjan paljon enemmän liikuntaa ku esim mulla nyt tulee. Odotan että kelit lämpenisi niin uskaltais vähän vainulenkkeillä ton vauvan kanssa! Ja jos ruokavalio on terveellinen jo vanhastaan niin siinäpä ne liikakilot tippuu kun ei enää ole se raskaanaolevan järkyttävä ruokahalu (niin tiedän sen tunteen…)




0
1 vastaus

Siitä se sulaa, etenkin kun imetät. Oli ihan hurjaa mikä nälkä oli ja mitä määriä söi vaikka samaan aikaan paino sen kun putosi. 😀 Nojoo sikäli totta, ehkä paremmin kuvailisi sana hyötyliikunta. Sitähän tuo kaikki on mutta kieltämättä sitä tulee tehtyä ihan kiitettävästi. Mulla on tuollainen mittarisovellut puhelimessa ja usein tulee vedettyä 10 km ilman että lähtisi erikseen ”treenaamaan”.. Ihania hetkiä sinne pikkuisen kanssa!<3




0
1 vastaus

Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei se imetys välttämättä vie kaikilla niitä kiloja. Ekasta lapsesta mulla hävisi kaikki kolmessa viikossa ja sen jälkeen paino jämähti siihen mitä oli ollut ennen synnytystä. Toisen kanssa kilot lähti puolessa vuodessa. Molemmista kiloja tuli 10-12kg. Täysimetin 5 ja 6kk ja osittain imetin molempia vuoden ikään saakka. Kolmatta odottelen ja kauhulla ootan kauanko kilojen tippuminen nyt vie 😀




0
1 vastaus

Ei tietenkään. Mutta sanotaanko nyt näin että energiaa se vie. Ainakin siitä nälästä päätellen! 😀




0
1 vastaus

Meillä muksu on 14 kk ja raskausmaha on edelleen jäljellä. 😀 Mutta vatsani kasvoikin aivan valtavaksi. Tuo sinun päivää ennen laskettua aikaa -vatsasi näyttää niin pikkuiselta! Itse olin tuossa kokoluokassa siinä 6 kk kohdalla ja 7 kk kohdalla ihmiset jo kyseli ”joko se kohta syntyy” ja ”siellä on pakko olla kaksoset”. 8 kk kohdalla bussikuskitkin kommentoi ”sähän poksahdat hetkenä minä hyvänsä”. Raskaus meni vielä reilusti yli lasketun ajan ja tuntui että loppuun saakka vatsa vain kasvoi. 😀 Painoa tuli 30 kg. Synnäriltä lähtiessä mahani oli isompi kuin monien sinne menevien. 😀 😀 Päätinkin heti alkuunsa, että en mieti vatsanahkaa ja raskauskiloja yhtään tippaa, vaan saavat hävitä omaa tahtiaan ja jos eivät kaikki häviä niin sitten eivät! Turha vertailla muihin! Mutta kummasti tuo kroppa pikkuhiljaa palautuu, vailkka tietenkään ei ennalleen tule. Ei haittaa, lapsi on tärkeintä. <3




0
1 vastaus

Maha ei tosiaan kasvanut kovin suureksi, harmittelin sitä silloin puolivälissä kun maha tuskin näkyi. 😀 Kyllä se synnytys ja raskaus jotain jälkiä kehoon jättää, mutta kuten sanoit, ne ovat toisarvoisia! <3




0
1 vastaus

Olin raskaana viimeksi samoihin aikoihin kuin sinä, ja lapsikin synti vain pari päivää myöhemmin. Aika samoin meni kuin sinulla, pääsin todella helpolla! Nyt odotan toista lasta, ja voi pojat! Maha on aivan toista kokoluokkaa, tuntuu että vatsalihakset oikein musitivat homman ja antoivat heti vähän perää, että antaa kasvaa vaan! Ja se NÄLKÄ, sitä en viimeksi mista kokeneeni, mutta nyt todellakin tiedän mistä puhut… Joka tapauksessa, vaikka hiukan kauhistuttaa miten isoksi tässä kesään mennessä ehtiikään turvota, oli meidänkin toinen lapsemme suunniteltu ja toivottu, ja hiukan hormonaalista apua piti käyttää, kuten ensimmäisenkin kanssa. Palautuminen ja oma ulkonäkö ei siis todellakaan ole ykkösjuttu, mutta kyllä se toisinaan silti mielessä käy. Viime raskauden jälkeen olen kitenkin löytänyt uden rakkauden: juoksemisen! Toivonkin että pääsen palailemaan syksyn tullen lenkkipolulle, ja ainakin ylimääräiset kilot jäävät sinne. Eikä sitä toki vielö ole tarvinnut edes lopettaa, mutta jossain vaiheessa varnasti tahti hidastuu silläkin saralla 🙂




0
1 vastaus

Täällä reilu 3 viikkoa laskettuun aikaan ja pyörii kohta nuo asiat myös itsellä mielessä. Raskausarpia ei mullekaan ole toistaiseksi tullut, eikä tuossa kuoritakissa itseasiassa mahaa edes huomaa, omat takit siis menee edelleen päälle. Piti siis kysyä että minkä kokoinen teidän tyttö oli syntyessään kun sinullakin maha säilyi noin pienenä? 🙂




0
1 vastaus

Tyttö oli 3 kiloa ja 10 grammaa päälle. Pituutta oli 47cm eli melkoisen siro pikkutyttö.<3




0
1 vastaus

Mä palauduin ensimmäisestä raskaudesta todella hyvin ja voisin myös sanoa olleeni vuoden synnytyksestä samassa kunnossa (ellen jopa paremmassa!) kuin ennen. Toisen raskauden ja erityisen ison vauvan (5kg) jälkeen palautuminen on ollut hitaampaa ja tällä kertaa sain paljon raskausarpia, joilta säästyi ensimmäisessä raskaudessa kokonaan.




0
1 vastaus

Tyttöhän oli siro 3 kiloa ja 47cm, useinhan tosin se seuraava onkin sit isompi, mutta 5 kiloa on kyllä wau. Tosin mun isä oli just sen kokoinen että you never know. Luonnollisesti se vaikuttaa palautumiseen!<3




0
1 vastaus

Miten pitkä olet? Minä en ollut ollenkaan turvoksissa raskaana ollessani mutta kamala turvotus tuli heti synnytyksen jälkeen hormoneista johtuen! Joillekin käy niin ja neuvolasta sanottiinkin että saattaa tulla turvotusta synnytyksen jälkeen jos ei raskaana sitä ole. Imetyshormonit ja kaikki. Minulle tuli raskauden aikana noin 14 kg jotka olivat lähteneet 10 kk synnytyksestä. Pari viimeistä kiloa lähti hitaasti. Imetän edelleen pari kertaa vuorokaudessa, tyttö on nyt 1v ja 2kk. minullekaan ei tullut arpia onneksi. Lihasmassaa vähän lähti ja rinnat laskeutuivat mutta siinä se. Ei haittaa! Niin hienon työn kroppaani on tehnyt kasvattaessaan lapsen kohdussa, synnyttäen turvallisesti ja vielä imettäen lapsen isoksi. Kiitollinen olen.




0
1 vastaus

169cm. Mulle tosiaan iski turvotus ihan alkuraskaudesta jo päälle, muistan jo kuinka ennen plussausta olin ihan turpeana ja ihmettelin että mikäs mulla on. 😀 Kropat kyllä reagoi niin eri tavalla, mutta tärkeintä on tosiaan se lopputulos kuten itsekin sanoit!<3




0
1 vastaus

Voi sulla on ollut niin mini maha, mulla näytti ehkä 17 viikolla tuolta 🙂 kyllä siinä vatsalihakset ja kylkiluut paukku eikä ne oo vieläkään palautunut ja lapsi on 1v 6kk.. kilot on kyllä karissu mutta maha on löllö pullataikina kuten myös nahka.. uskomatonta miten sun maha ei näytä löllöltä edes tuossa 2pvää synnytyksestä kuvassa 🙂 vau 🙂




0
1 vastaus

Mä olisin halunnut isomman mahan. 😀 Aika pitkään näytin vaan siltä kun olisin kerännyt painoa.. 😀




0
1 vastaus

Olen seuraillut blogejasi jo pidemmän aikaa, mutta nyt aiheet tuntuvat entistä enemmän ajankohtaisilta, kun omaan laskettuun aikaan alkaa olla kuukauden päivät. Kauhulla, mutta toisaalta innollakin odotan sitä, mitä palautuminen tulee olemaan. Eniten ehkä odotan sitä päivää, että pääsen tekemään oikein kunnon hikitreenin, oi sitä adrenaliinin määrää 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: