Yleinen 8.11.2014
TEKSTI Xenia

Äidin roolin parhaat hetket

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Älkää käsittäkö väärin kun sanon että äitinä olo ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Varsinkin silloin ihan ”alussa” sitä on vielä hieman hukassa ja vauvan hoito niin perustarpeiden tyydytystä, että siitä ei ehkä vielä samalla tavalla saa ”irti” kuin nyt kun tuo pieni ihminen osoittaa jo kiintymystä, tunteita ja antaa niin paljon iloa meidän päiviin. Vauva ikäänkuin herää tähän maailmaan vasta syntymää myöhemmin ja sanoisinkin että omalta osaltani tuo hetki ja aika sen jälkeen on ollut kaikkein palkitsevinta. Se, että tuo hoivattava huomaa mut, haluaa mun syliin ja hymyilee mulle kun näkee mut. Toki siinä alussa se vaisto ja rakkaus pistää tekemään kaikkensa lapsensa eteen, mutta nyt kun tyttö on 7 kuukautta vanha mulla on niin hauskaa hänen kanssaan että oksat pois. Toki meille edelleenkin sattuu niitä kiukkupäiviä (kopkop), mutta pääosin tyttö on oikea ilopilleri. Mun lemppari on aina aamuisin kun käyn hakemassa tytön huoneestaan ja tämä istuu sängyssään katsoen ovelle päin ja väläyttää kunnon hymyn kun kävelen sisään. Miten tuollaisen edessä ei voisi sydän sulaa? P1010056 Tyttö on melkoisen itsenäinen ja tykkääkin leikkiä lattialla (lue: etsiä johtoja, pistorasioita ja koiran leluja) itsekseen samalla kun äitinsä saa hyvää liikuntaa juoksemalla perässä. Siinä missä sanotaan että lapsen energiantarve kasvaa liikkeellelähdön myötä pitäisi olla erikseen maininta että hei, äitikin tarttee enemmän ruokaa (mulla on nimittäin nälkä!) Tyttö syö hyvin (jälleen kerran kopkop) ja nukkuu hyvin (tällä hetkellä). Tosin odottakaa vaan, ensi viikosta tulen tänne kun meillä on taas joku kausi päällä ja minä ihan äimänkäkenä, että mistäs nyt tuulee. Tosin Wonder weeks lupaa meille poutasäätä seuraavat neljä viikkoa eli seuraava vaihe on siinä joulun ja ensimmäisen lennon tienoilla.. Kiva. Saisikohan noissa tehdä vaihtokauppaa että jos nyt haluat niin saat olla seuraavat neljä viikko hankala mutta jos olisit sit mummun luona kiltisti? 😀 Ei taida toimia! Joka tapauksessa, asiassa kun asiassa on niitä raskaitakin puolia, mutta eikös se vähän niin mene, että ne palkitsevimmat asiat elämässä eivät ole niitä helpoimpia. En edes osaa sanoin kuvailla sitä kiintymyksen tunnetta jota koen tyttöön tai sitä iloa minkä saan kun hän ryömii jalkoihini ja katsoo ylös. Jokainen äiti on sitä mieltä, että lapsensa on täydellinen, mutta minä olen sitä mieltä, että sitä nuo pienet vauvat nimenomaan ovat. Niin viattomia ja vaikutuksille alttiita ihmisiä, että heitä haluaa suojella kaikelta pahalta. Tänään aion halia tyttö erityisen paljon ja samaten sitä tulee tekemään mummu ja muut sukulaiset kun menemme syömään ja juhlimaan uusia tuulia meidän elämässä. Toisen blogin puolella kerroin jo, että olemme ostaneet tontin joten pienet juhlat ovatkin paikallaan. 🙂 Mukavaa lauantaita teille kaikille!<3  

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: