Äitiasiaa 12.2.2018
TEKSTI Xenia

Äidinrakkaus

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

FB8E7BA0-FAA7-4B8D-AC77-30E1F5414EA4-2

Katsot pientä lastasi, joka kääntää katseensa sinuun ja väläyttää hymyn. Nostaa kädet pyytääkseen sinua nostamaan hänet syliin ja käpertyy siihen hetkeksi kunnes kiinnostava maailma vie taas mukanaan. Vanhempi kysyy puolestaan leivottaisiinko jotain ja hakee myöntävän vastauksen kuullessaan kokinhatun ja esiliinan – ilman niitä ei tietenkään voi leipoa. Siinä samalla tunnet kuinka sinun sydämesi täyttyy niin täyteen, että se melkein sattuu. Toivot että se rakkaus mitä omaa lastasi kohtaan tunnet suojelisi häntä kaikelta pahalta tässä maailmassa – sillä se on se pääasia äitiydessä: Suojella lasta, täyttää hänen tarpeensa ja rakastaa niin paljon, että se sattuu.

Kyllä mä olin monesti kuullut äidinrakkaudesta ennen kun äidiksi tulin. Mutta se millaisena minä sen koin yllätti minut ihan täysin. Jotenkin kaikki sanat pyyteettömästä rakkaudesta ovat jotenkin niin kliseisiä – mutta samalla niin totta. Lapsi voi käyttäytyä huonosti, ajatua huonoille teille, inhota sinua ja tehdä vaikka mitä, mutta äidinrakkaus on ja pysyy. Siinä se kai eroaakin rakkaudesta esimerkiksi puolisoaan kohtaan. Häntä rakastaa koska hän on tietynlainen ihminen, lastaan rakastaa, koska hän on oma lapsi, ja toki ajan myöten myös siksi, että hän on niin suloinen – ihan kuten jokainen äiti omasta lapsestaan ajattelee!

Äidinrakkaus on aivan ihana asia, mutta kyllä siinä on myös ne omat huonot puolensa. Se huolen määrä tulee olemaan elämässä vakio, vaikka kyllä siihenkin pikkuhiljaa tottuu. Ensin on raskaus ja siihen liittyvät huolet; keskenmenopelot, kohtukuoleman pelot ja synnytykseen liittyvät pelot. Sit kun vauva on täällä ”turvallisesti”, huolehditaan siitä, hengittääkö hän yhä edelleen, syökö hän liian suuria paloja, onhan varmasti varovainen kävelytreeneissään jne. Sitten lähdetään juoksemaan ja kolhuilta ei voi välttyä, mutta auta armias kun ne lähtevät kouluun tai joskus teininä tuonne yöhän. Ai apua!

Tiedän ihmisiä, joille tämä on muuten yksi niistä syistä, joidenka vuoksi he eivät halua lapsia. Heille se ajatus siitä pelosta mikä omaan lapseen saattaa liittyä on vain yksinkertaisesti liikaa. Ymmärrän heitä kyllä, me ollaan kuitenkin kaikki niin erilaisia!

Mulle ne pelot eivät koskaan jotenkin näyttäytyneet niin suuressa osassa äitiyttä, että olisin niin kovin niitä tullut ajatelleeksi ennen kun tyttäremme syntyi. Ja toisaalta kaipa sekin kertoo jotain, että halusimme toisen ja ehkä kolmannenkin lapsen. Ne huolet ja pelot eivät omalla kohdalla ole loppupeleissä mitään siinä rinnalla kun sain sen pienen, kurttuisen,  ja punaisen nyytin kainalooni sairaalassa, ja vieläpä kahdesti. He tekevät minusta maailman onnekkaimman ihmisen ja voi luoja miten kiitollinen heistä olenkin. <3

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Baby bear
Perheemme ja erityisesti tyttäremme arkea huumorilla höystettynä. Lue myös Xenia's Day -blogiani Annassa! contact: xeniablogi@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Have a great Wednesday! This outfit now on my blog😘 #ootd #outfit

xeniasday

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: