Arki 2.5.2018
TEKSTI Xenia

Kuulumisia

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

P2260262

En tiedä kuinka moni teistä seuraa toista blogiani, mutta moni on varmasti lähteestä tai toisesta kuullut, että täällä on käyty läpi viimeisen viikon aikana melkoisia asioita.

Hiljaisuudelle on siis ollut syy ja se on ollut ihan vaan se, että ajatukset ovat olleet ihan muualla kuin työssä. Luovuus nimittäin on mun, ja varmaan aika yleisestikin, se asia mikä kärsii ensimmäisenä  jos on niin sanotusti  liikaa lautasella. Multitaskaus on arjessani se piirre, mikä syö luovuutta, mut sit välillä tulee tällaisia täysin utopistisia tilanteita, joissa ei voi muuta kuin ihmetellä.

Kaikki on kuitenkin meillä hyvin ja alkujärkytyksen jälkeen ollaan tietyllä tavalla jo hyväksytty, että näin kävi. Me jatketaan omaa elämäämme ja annetaan poliisin hoitaa asia tästä eteenpäin.

No mitäs muuta tänne kuuluu? No kiirettä pitää! Poika kävelee tuon kärrynsä kanssa ympäri kotia kuin mikäkin hullu ja kiipeilee minne ikinä pääseekin. Sohvat, tuolit, portaat ja kaikki mahdollinen tarpeeksi korkea kiinnostaa aivan valtavasti ja mä juoksen pää kolmantena jalkana perässä.

Muistan silloin tytön kanssa kun pystyin tietyllä tavalla tekemään myös muita juttuja aika usein hänen leikkiessään siinä vieressä. Poika sen sijaan tuntuu aistivan jos tyyliin yritän tehdä jotain kotitalousjuttuja ja haluaa saman tien syliin. Hän on aika paljon enemmän mamman perään kuin tyttö oli. Hän on oli vauvana siinä mielessä itsenäisempi, että viihdytti itseään leikein paljon poikaa enemmän.

Poika onkin nyt jo 10 kk ja hänen ensimmäiset synttärinsä häämöttävät jo horisontissa. Hän nukkuu nyt poikkeukia lukuunottamatta öiden läpi. Kyllä hän siellä saattaa heräillä jotain höpöttämään, mutta oon ottanut sen lähestymistavan, etten mene hänen huoneeseensa jos sieltä kuuluu höpinöitä tai sellaista kokeilevaa huutamista. Hän nimittäin yleensä nukahtaa itsekseen ihan muutamassa minuutissa ja kokemuksen kautta olen huomannut sen, että mun siellä käynti vaan innostaa häntä. 😀 Jeee, mamma on tässä, leikitään! 😀

Poika kasvaa myös hurjaa vauhtia ja alkaa käymään aivan todella raskaaksi. 😀 Pepun peseminen alkaakin käymään jo ihan kuntoilusta kun yrität pitää sellaista ei niin kauheasti paikallaan pysyvää 11 kiloista jötikkää yhdellä käsivarrella. 😀 Ei ihan niin kauhean helppoa.

Ruokailut menee nekin tosi hyvin. Meille sopiva määrä ruokaa on neljä ateriaa päivässä. Jos hän syö välipalan niin sit jää kunnon ruoka välistä, joten meillä on aamupala, lounas, illallinen ja iltapala. Maitoa menee nyt enää kolme kertaa vuorokaudessa. Aamulla lähemmäs 3 dl, iltapäivällä noin 2,5 dl ja illalla noin 3,5 dl. Sen lisäksi hän juo vettä silloin kun on jano ja aika usein myös ruokailujen yhteydessä.

Ruokamäärät ovat pojalla myös aikamoiset. Versus tyttö siis. Mutta sit aloin miettimään esimerkiksi mun ja ruokailuja lapsena. Mun vanhemmat antoi mulle ja veljelleni just sitä ruokaa mitä itsekin söivät. Mä olen vedellyt etanoita ihan pienestä pitäen ja niin edelleen. Lapsena en kuitenkaan ollut ruoan perään vaan koin sen pakollisena tankkauksena, ihan kuten meidän tyttökin. Muistan etten välittänyt bolognesekastikkeesta tai oikeastaan mistään paitsi makaronilaatikosta. Tyttö on just samanlainen! Nyt aikuisena syön kuitenkin ihan mitä vaan ja rakastan ruokaa. Eli toisin sanoen mun mielestä osittain ruokailuissa on kyse myös oppimisesta. Olisi niin helppo tarjota tytöllekin aina sitä samaa, mutta mun mielestä on hyvä oppia uusia makuja. Aina pitää maistaa, edes yksi haukku jos ei muuta.

Tyttö onkin nyt jo ihan iso tyttö. Hänen kanssaan voi keskustella ihan järkeviäkin juttuja ja hän ällistyttää mua joka päivä esimerkiksi aivan loistavalla muistillaan (mammalta peritty, ofcourse! ;D). On jotenkin aika uskomatonta kun jonkun tavaran nähdessään, assosioi hän sen tiettyihin paikkoihin tai niihin henkilöihin joiden kanssa on sen kanssa leikkinyt viimeksi. Ja tämä saattaa olla jostain viime kesältäkin.

Muisti onkin aika mielenkiintoinen asia. Lapset muistavat kasvaessaan kauemmas historiaansa, mutta aikuinen ei muista tietystä iästä taaksepäin. Joitain muistipätkiä kuitenkin on lapsuudestakin.  Tai ehkä nekin ovat vain jotain unia, tosi vaikea sanoa. Mä muistan ihan täsmälleen sen kun kaaduin ostoskeskuksessa sellaista sukkatelinettä päin ja se meni mun silmään. Oli ihan millimetreistä kiinni, etten sokeutunut ja äitini kertoi mulle jälkikäteen, että siinä oli paaaaljon verta. Itse en kuitenkaan muista tuota. Mä muistan vaan sen kun makasin sairaalassa ja siinä yläpuolella oli tosi kirkas valo. Tai sen kun mentiin taksilla sairaalaan ja mamma painoi mun silmää jollain liinalla. En muista että olisi sattunut tai vastaavaa, oikeastaan tuo muisto on aika rauhallinen toisin kuin tilanne varmaan oli.

Pienen tauon jälkeen takaisin yhtä sillisalaattiin meininkiin kuin aina ennenkin.

ps. Miten onkin maanantai-fiilis vapun jäljiltä? Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

Mitäpä, jos oisit oma-aloitteinen ja kävisit lukemassa asiaa käsitelleen postauksen toisesta Xenian blogista? 🙂 Tuskin Xenia haluaa asiaa taas uudestaan täällä avata, ei ole nimittäin mikään kovin kevyt juttu kyseessä.

Tsemppiä vielä koko perheelle<3




0
1 vastaus

Niin mitä on tapahtunut?? Poliisi, apua!




0
1 vastaus

Mitäpä, jos oisit oma-aloitteinen ja kävisit lukemassa asiaa käsitelleen postauksen toisesta Xenian blogista? 🙂 Tuskin Xenia haluaa asiaa taas uudestaan täällä avata, ei ole nimittäin mikään kovin kevyt juttu kyseessä.

Tsemppiä vielä koko perheelle<3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Baby bear
Perheemme ja erityisesti tyttäremme arkea huumorilla höystettynä. Lue myös Xenia's Day -blogiani Annassa! contact: xeniablogi@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Beautiful Sutivan!😍 #bracisland #croatia

xeniasday

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: