Yleinen 28.4.2016
TEKSTI Xenia

Lapsia ei tehdä, heitä saadaan

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Mulle on tullut tää aihe mieleen yhtä useammin ja useammin lähiaikoina. Etenkin nyt kun tyttö täytti kaksi vuotta tuli sellainen fiilis että olisin fyysisesti ja henkisesti enemmän kuin valmis toiseen lapseen, vauvakuume siis nosti päätään ihan urakalla.

Reilu kaksi vuotta sitten uskoin että meillä olisi toinen lapsi jo kenties nyt. Silloin ei tosin ollut rakennusprojektia meneillään, siirsimme siis ihan mielenterveydenkin vuoksi vauvahaaveita etiäpäin, mulla kun on kuitenkin opinnot tuossa ohella myös. Kaikkein ”ideaaleinta” olisikin jos voisimme ajoittaa vauvan siihen kun minä valmistun, mutta hei, ei maailma mene noin.

Ensinnäkin. Jos olen ihan rehellinen en ihan oikeasti usko että ilman apukeinoja voisin raskautua uudestaan. Minulla siis ns laiskat, pcos tyyppiset munasarjat, kierto melkein päivälleen mutta ovulaatiota ei ilmeisesti tapahdu kovinkaan usein, kuinka turhauttavaa! Tietyllä tavalla tämä ärsyttää ihan valtavasti. Olen terve, liikunnallinen ja syön kunnon ruokaa, kaikki rahkeet toimivalle keholle kyllä löytyvät. Toisaalta eipä kai sillä matkalla ole väliä, lopputuloshan siinä nimittäin palkitsee!<3

IMG_5560

Lapsiluvusta puheen ollen,sekä minä että mieheni olemme aina ajatelleet että kaksi lasta olisi unelma. En tiedä liittyykö se siihen että olemme kumpikin kaksilapsisesta perheestä.. Myönnän että kaikkein rankimpina aikoina on ollut joskus jopa sellainen ajatus että yksikin riittää, mutta kummasti sekin ajatus muuttuu taas hyvin nukutun yön jälkeen..

Nähtäväksi jää se miten meidän käy, häät nyt kuitenkin ensin ja katsotaan sit uudestaan. Toivotaan että mun keho olisi mystisesti alkanut funkkaamaan sitä ennen, ei haittaisi sitten ollenkaan! Jos ei niin sit lääkärin pakeille katsomaan mitä keksitään. Viimeksi söin Teroluteja muutaman kuukauden ja niillä sain seuraavaan omaan kiertoon aikaiseksi ovulaation, joka oli niin kipeä että luulin olevani raskaana. Muistan edelleen kun kävin ostamassa Tescosta raskaustestin.. 😀 Nyt ei ole ongelmana sama juttu, kierto nimittäin kyllä löytyy (viimeksi ei kierto palannut ollenkaan yli vuoteen…). Jonkun verran olen lukenut ja ilmeisesti Clomifen on yksi vaihtoehto ovuloimattomuuteen. Lisäksi olen lukenut siitä voiko sen saada aikaiseksi jotenkin luonnonmukaisesti elämäntapoihin vaikuttamalla, mutta omalla kohdalla ei pitäisi olla mitään ongelmaa sen suhteen..

Onkos siellä ketään samasta ongelmasta kärsiviä ja kertokaa muuten sekin mikä tilanne teillä on nyt? Onko lapsi toiveena vai oletteko kenties raskaana tai juuri lapsen saaneita? <3

Tästä tuohon otsikkoon. Tottakai ihmisten kehot ovat niin erilaisia, että joku voi päättää milloinka haluaa lapsen syntyvän ja padam, raskaustesti näyttää positiivista. Siltikin on mielestäni hyvä pitää mielessä, että lapset ovat siunaus eikä heitä tule pitää itsestäänselvyytenä. Lapsia ei todentotta tehdä, heitä saadaan! <3

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (71)

Elliiina, kiitos tuhannesti kommentistasi!<3 Tiedätkö, vaikka tulinkin viimeksi ns helposti raskaaksi, sattuman kautta lääkkeiden jälkeen (enhän tiennyt että minussa mitään vikaa oli), olin todella positiivisesti yllättynyt. Mulla oli jotenkin aina ollut sellainen fiilis etten olisi helposti raskautuvaa sorttia ja siinä mun ajatukset vähän kuin kääntyivät. Kunnes sit kävin gynekologilla jatkuvien tiputtelujen takia ja todettiin että munasarjat on laiskat ja siitä johtuva keltarauhashormonin vajaus aiheuttelee tiputtelua joka on aika kuluttavaa kun sitä voi tulla parikin viikkoa putkeen ja siihen sit menkat päälle. Noh, joka tapauksessa. Päätin sit viime kesänä aloittaa jälleen pillerit kun en vain jaksanut sitä ja ajattelin että voin syödä niitä vaikka häiden yli ja sit jättää ne pois. Ne eivät kuitenkaan sopineet mulle ja lopetin ne joulukuussa ja oma kierto starttasi saman tien ihan normaalisti. Kuvittelin sit siinä että hei, ehkä tämä oli hyvä käynnistys mun keholle mutta sieltä ne tiputtelut taas tulivat. Nyt vetelen siis taas näitä extrahormoneja ihan vaan etten olisi jatkuvasti hanat auki niin sanotusti ja tottakai tajuan myös sen että hyvin todennäköisesti mitään raskautumista ei voi tapahtua niin kauan kun tätä tapahtuu (joko sen vuoksi ettei munasolu irtoa tai sit sen vuoksi että se hormonitaso on liian alhainen että mitään voisi kiinnittyä). Olen lukenut kaikki maailman oppaat siitä miten voisin itse omilla elämäntavoillani vaikuttaa siihen että oma kehoni löytäisi oikean tavan toimia. Ongelma on vain siinä, että mä elän kohtuullisen terveellisesti, liikun paljon yms joten mikään "ulkoista" vikaa ei pitäisi olla. Turhauttavaa siis.

Toisaalta kun joskus ärsyyynnyn itseeni todella pahasti koen lähes huonoa omaatuntoa siitä että kuinka mä tässä valitan. Fakta on kuitenkin se että meille on suotu yksi lapsi ja se on paljon se. Mä oon päättänyt etten ota stressiä asiasta juurikin tähän vedoten, mutta en oleta että tässä mitään tapahtuisi ihan heti. Todennäköisestihän pitää ensin vedellä sekä Clomifeneja että Terolutteja ainakin muutamia kuukausia ja katsoa sit jos tämä kroppa alkaisi funkkaamaan. Jos ei niin sit pitää miettiä sitä mennäänkö rankempiin vaihtoehtoihin vai annetaanko asian vain olla. Mutta ymmärrän sinua täysin siinä mielessä että vaikka toisen onni ei ole toiselta pois, totta kai se tuntuu pahalta kun on ihmisiä jotka eivät helposta raskautumisestaan johtuen osaa välttämättä arvostaa sen ihmeellisyyttä samoilla tavoin tai vähintäänkin heittävät asian leikiksi: "katson kalsareita niin olen jo raskaana". Toisaalta on silti ihana asia että hoitoja on ja hyvin suurta osaa lykästää ennemmin tai myöhemmin. Kaipa se on vain ajateltava niin että elämä on tässä ja nyt eikä ole mitään järkeä vaipua täysin alakuloon sellaisen asian takia jolla ei ole mitään tekemistä oman tahdon kanssa. On vain luotettava siihen että kyllä joku keino on ja sitä etsiessä ottaa rennosti!<3

Ai että toivon teille paljon vauvaonnea, tavalla tai toisella!<3




0
1 vastaus

Yritimme mieheni kanssa lasta yli 2 vuotta tuloksetta,
Sitten sain käyttööni Terolutit, ja n. 2 kuukautta meni niin tulin raskaaksi.
Nyt olemme onnelliset kahden tyttären vanhemmat, esikoinen täyttää loppukesästä 4 vuotta ja nuorimmainen heinäkuussa 1 vuoden 🙂 <3




0
1 vastaus

Suuresti onnea!!<3 ihanaa että teille löytyi apua lääketieteestä, on se vaan aika uskomatonta eikö olekin!? <3




0
1 vastaus

Kyllä!! Olen joka päivä kiitollinen <3
Kaikkea hyvää teidän perheelle! <3




0
1 vastaus

Heippa,
itselläni kierto ei palautunut yli vuoteen pillerien lopettamisen jälkeen ja gynekologilla selvisi myös pco-tyyppiset munasarjat, muita oireyhtymään kuuluvia oireita tai piirteitä ei ole. Kierto käynnistettiin Teroluteilla ja söin kierron 3.-7. päivinä Letrozol- nimistä lääkettä, jota käytetään myös rintasyöpälääkkeenä estrogeeniriippuvaisiin tapauksiin. Lääkkeen tarkoitus on siis pysäyttää hetkeksi estrogeenituotanto ja aiheuttaa näin ”keinotekoiset vaihdevuodet” ja tämän jälkeen kun lääkitys lopetetaan, elimistön oma estrogeenituotanto käynnistyy paremmin ja saa aikaan munasolun kehityksen. Munasolun kehitystä seurataan follikkeliultralla, ja tarkoitus olisi, että 1-2 munasolua lähtisi kasvamaan muiden pienempien munasolujen ohi. Kun munasolu on sopivan kokoinen, muistaakseni joku 18-22 mm, voidaan munasolun irtoaminen saada aikaan esim. Pregnyl-piikillä, joka on HCG:tä tai odottaa, että munasolu irtoaa itsekseen.

Meillä tämä hoito toimi ja tulin heti raskaaksi hoidosta. Olen siis sinun ikäisesi, terve ja normaalipainoinen.
Kyselin gynekologilta myös tuosta Clomifenistä, koska lääkiksessä esim. opetettiin myös siitä ovulaatioinduktiolääkkeenä. Gynekologi kertoi että, Letrozol on uudempi lääke lapsettomuushoidoissa ja sen edut Clomifeniin on, että se ei ohenna kohdun limakalvoa niin kuin Clomifen, riski sille että munasoluja lähtisi kasvamaan liikaa on pienempi kuin Clomifeneillä sekä lääkkeen puoliintumisaika on huomattavasti pienempi. Mutta osalle Clomit toimivat hyvin.
Tulipas tästä nyt pitkä luento, mutta toivottavasti tästä olisi jotain hyötyä 😀




0
1 vastaus

Olipas mahtava ja informaatiorikas kommentti. Pidän näitä ehdottomasti mielessä jos tulee se tilanne esiin etten ovuloi siinä vaiheessa kun alamme yrittää. Lääkärihän mulle viimeksi sanoi ettei omalla taustallani ole järkeä odotella sitä vuotta kun jo tiedetään että ongelmia sillä saralla on, luulenkin että pitää käydä heti alkuun tsekkaamassa missä mennään. Eihän sitä koskaan tiedä, ehkä tämä keho olisi itse itsensä parantanut, mutta jos ei niin kyllä helpottaa tietää että keinoja on!<3 Ihana kuulla että teitäkin onnisti!<33




0
1 vastaus

itsellä on vähän sama juttu, kuukautiset tulevat kyllä, mutta ovulaatiota ei tapahdu(ainakaan usein, eikä niisätä tärpäänyt). ensimmäinen lapsi saatiin aikaan inseminaatiolla(nyt 2,5v) ,mmyös clomit ym kokeiltiin tietty ensin ja yritystä takana 2 vuotta.ja toista yrittäessä päästiin ns. jonon ohi lähes suoraan ivf-hoitoon( kun ei tullutkaan yhtäkkiä vastetta lääkkeillä kasvatetuille munarakkuloille). ensimmäinen ivf-hoito tepsi ja kaksi musasolua odottaa vieöä pakkasessa. toisen laskettuaika elokuussa(ikäeroa näinollen 2v 11kk). juu ei mene asiat aina niin kuin on suunniteltu,mutta täytyy antaa hyvää palautetta julkiselle puolella hoidon suhteen. meillä kaikki toiminut todella hyvin ja jouhevasti. aina kuulee valitusta pitkistä jonoista ym. mutta ainakin etelä-karjalassa kaikki toimi paremmin kuin hyvin, sai maksusitoumukset heti yksityiselle ja kaikki sujui kuin unelma. vaikka prosessi kokonaisuudessaan pitkä( siis ekalla kerralla, kun tietysti tutkittiin enemmän ja nyt toisella selvittiin ns. vähemmällä) niin sen arvoinen. ota ihmeessä yhteyttä tarpeeksi ajoissa naistentautien polille, siellä sitten ohjataan eteenpäin niin ei tarvitse jäädä arpomaan mitä pitäisi tehdä vai odotellaanko vielä.




0
1 vastaus

Ihanaa kuitenkin että hoidot tuottivat tulosta, se palkitsee kaiken sen turhautumisen mitä on ehtinyt kokea!<3 Kiitoksia vinkistä, toivotaan että pärjättäisiin mahdollisesti samoilla lääkkeillä kun viimeksi. Ei niitä jotenkin edes mieltänyt lääkkeiksi ennen kuin vasta jälkikäteen kun ymmärsin kuinka onnekas olinkaan tullessani raskaaksi (mä siis kuvittelin ennen teroluteja että mussa ei ole mitään vikaa ja että kierto oli vain kadoksissa). 🙂




0
1 vastaus

sama juttu, että sitä kokee olevansa todella onnekas kun ”noinkin” vähällä selvisi hoidoissa. vaikkakaan tietysti tuo ivf-hoito oli fyysisestikin rankempi kuin inseminaatio(+ja muut tutkimukset, lääkkeet, pistokset ym ekalla kertalla). toisaalta jotenkin helpompaa, että tuo ivf sattui vasta toiseen raskauteen. se kaikennielevä paine ja halu saada lapsi oli jotenkin lieventynyt( vaikkakin edelleen tietysti toivottiin onnistumista tosi kovasti) ja aika meni toisen lapsen kanssa( ei ehdi googlettaa kaikkea ja miettiä asiaa kokoajan) ja muutenkin suhtautuminen oli jotenkin rennompaa ja vapautuneempaa. tähän yietysti huomioiden se, että asiat rullasi tosi hyvin ja toivottu tulos tuli ns. ekalla yrittämällä, eli onnekas olo oli kyllä.




0
1 vastaus

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Toisessa raskaudessa on sikäli helpompaa että on jo yksi lapsi suotu eikä siten ole sitä samanlaista pelkoa että jäisi lapsettomaksi. Mä luulen että omalla osalla asiaa auttoi ekan raskauden kanssa se, etten ihan tosissaan tiennyt mistään laiskoista munasarjoista ennen kuin vasta raskauden jälkeen ja silloinkin kuvittelin toimivani niin maar hyvin kun kierto oli säännöllinen. 😀 Mutta siis kun ei ollut paineita niin oli varmaan helpompaa tulla raskaaksi, tiedä sitten. Mutta, mutta, katsotaan mitä tuleman pitää, jotenkin vaan helpottavaa kun nää vaivat on niin yleisiä eli vertaistukea löytyy!<3




0
1 vastaus

Meidän täytyy mieheni kanssa olla kyllä kiitollisia siitä miten helposti ollaan lapsia saatu. Ollaan 24 ja 26 vuotiaita ja lapset syntyneet 2010,2012 ja 2014. Tämä nuorimmainen tyttö onkin melkein päivälleen saman ikäinen teidän tytön kanssa. Perhe kasvaa edelleen,olen 36 viikolla raskaana<3:) ekat lapset syntyneet 1v 9kk ikäeroilla ja nyt tuleeki hippasen enemmän ikäeroa näille nuorimmille. Tekemisen puutetta ei ole mutta ihanaa kun on elämää talossa ja nuorenahan sitä jaksaa! Toivon todella että sitte kun lasta alatta yrittämään niin tärppäisi! <3 omat lapset keskenään leikkimässä on jotaki niin ihanaa katseltavaa 🙂




0
1 vastaus

Te olette ehtineet ikäänne nähden paljon!! 🙂 Ja paljon onnea näille viime metrille raskauteen!<3




0
1 vastaus

Mistä tiedät ettei ovulaatioita ole?




0
1 vastaus

No en nyt sen tarkemmin halua eritellä fyysisiä oireitani mutta sanotaan näin että ne viittaavat hyvin pitkälti juuri tähän ongelmaan jonka lääkäri ihan ultrallakin on huomannut. :/




0
1 vastaus

Meillä on toiveena vauva<3 Yritetään ihan lähiviikkoina josko tärppäisi. Kierto on päivilleen säännöllinen ja ovuloinnin tunnistan ja tiedän minä milloin se tapahtuu. Lähtökohdat on siis hyvät 🙂
Sinähän aloitit pillerit uudestaan. Huolettaako, että niiden takia raskautuminen vaikeutuu?
Ymmärsinkö oikein, että annatte mahdollisuuden toiselle lapselle häiden jälkeen? Sillon voisi siis jälleen kuulla ihania uutisia <3 Toivottavasti teillä onnistaisi, apukeinoilla tai ilman.




0
1 vastaus

Pidetään peukut pystyssä!<3 Mä lopetin pillerit jo viime joulukuussa, eli ei ole hormonaalista ehkäisyä tällä hetkellä. Ne ei vain sovi mulle, tuli kauheat oireet ja muistin taas miksi ne viimeksi lopetin. Kumma kyllä tällä kertaa alkoi kierto pelaa saman tien mutta tosiaan, jälleen kerran ilmeisesti hyvin laiskanoloisesti ovuloin. Häiden jälkeen näillä näkymin olisi tosiaan toiveena, mutta en halua liikaa ajatella kun ei tosiaan voi koskaan tietää miten menee!<3




0
1 vastaus

Itsellä ollut ennen e-pillereitä erittäin epäsäännöllinen kierto (menkat tulivat 3 krt vuodessa). Sama meno jatkui pillereiden lopetuksen jälkeen ja puolen vuoden yrityksen jälkeen sain terolutit. Ne säännöllistivät kierron, ja vuosi yrityksen aloittamisesta tein plussa testin. Nyt 2kk ikäinen tyttö tuhisee nukkua vieressä <3




0
1 vastaus

Kyllä näistä länsimaisen lääketieteen ihmeistä voi syntyä aivan mielettömiä juttuja, siis ei oikeasti edes voi käsittää! <3




0
1 vastaus

Minulla on todettu jo 16-vuotiaana pco. Nyt olemme päättäneet mieheni kanssa, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Toivottavasti onnistaisi 🙂 Vähän jännittää koska olen ”jo” 31-vuotias ja siinäkin mielessä parhaimmat mahdollisuudet tulla raskaaksi on menneet jo ajat sitten 😀 nyt vaan täytyy malttas odottaa ja hakeutua 6 kk päästä lääkäriin, jos ei ole tärpännyt siihen mennessä.




0
1 vastaus

No et kyllä ole vanha vielä! <3 Paljon tsemppiä, toivotaan että tärppää mahd. pian!<3




0
1 vastaus

Meillä auttoi ihan ”perus” macajauhe. Mulla on aina ollut epäsäännöllinen kierto ja pillereiden lopetuksen jälkeen kierto oli poissa melkein pari vuotta. Tuskailin itsekseni aikani, kunnes yksi kaveri vinkkasi, että macajauhe on tunnettu vuosituhansia nimenomaan hedelmällisyyttä lisäävänä aineena. Tasoittaa kiertoa ja boostaa kehon omaa hormonitoimintaa toimimaan normaalisti.

Halusin välttää viimeiseen asti lääketieteellistä keinoa, koska niin paljon eri mömmöjä syöneenä en vain uskaltanut aloittaa uutta lääkitystä. Tämä vain oma kokemus, mutta halpa keino testata muutama kuukausi, jos auttaisi 🙂 Miinusta suht jännittävästä mausta, mutta sekin hävisi smoothien sekaan.




0
1 vastaus

Pitääkin tuosta lukea, olishan se ideaalia ettei tarttis mitään ylimääräisiä mömmöjä. Toimisipa ihan ilman mitään, mutta minkäs teet. 😀




0
1 vastaus

Yritimme esikoistamme 1,5 vuotta ja tärppi kövi neljännestä Clomifen- kierrosta. Minulla ongelmana oli, että munasolut irtosivat jollain tapaa liian raakoina eivätkä täten pystyneet hedelmöittymään.
Olin jo menettänyt toivoni koko Clomifenien suhteen kunnes viimeisessä kierrossa jostain kumman syystä tärppi sitten kävikin. Nyt tuolla vaunuissa tuhisee 3kk vanha poitsu <3




0
1 vastaus

Olen todella onnellinen puolestanne. Vaikeuksien kautta voittoon!<3 Nautinnollisia hetkiä pikkuisenne kanssa!<3




0
1 vastaus

Yritimme lasta yli 3 vuotta ja vihdoin tulin raskaaksi clomifenista ja ekasta inseminaatiosta, joka kuitenkin päättyi keskenmenoon.. seuraavasta raskaudesta syntyi ihana esikoisemme <3 ja sitten yllätykseksemme esikoisen 1v synttäreillä sain tietää olevani taas raskaana! Ihan mieletöntä, koska ihan luomuna!




0
1 vastaus

Aivan mieletön juttu, todella ihanasti teille kävi! Varmaan silläkin merkitystä ettei ollut paineita tai suuria odotuksia asiasta!<3




0
1 vastaus

Kaksi viikkoa sitten saimme kuudennen rakkaan tyttären. Vanhin on 7-vuotias, eli paljon ikäeroa ei ole missään välissä tullut. Mikään ei ole hienompaa kuin katsella pieniä siskoksia yhdessä leikkimässä, ja nähdä kuinka tärkeitä ovat toisilleen.




0
1 vastaus

Teille onkin siunaantunut paljon lapsia ja ymmärsinkö oikein että vielä pelkästään tyttöjä? aika uskomatonta!<3




0
1 vastaus

Kyllä, tyttöjä kaikki. 🙂




0
1 vastaus

Hyvä postaus ja varmasti moni miettii samoja asioita täälläkin ruudun toisella puolella. Toivottavasti teillä vauvaprojekti etenee! 🙂

Mä kans sain karulla tavalla huomata sen ettei lapsia vaan tehdä silloin, kun halutaan. Onnistuin tulemaan kyllä raskaaksi, mutta luonto päätti toisin ja nyt vauvaprojekti myöhästyy ainakin puolisen vuotta yhden keskenneen raskauden takia. En halua tietää edes miten murtuneita ne ovat ketkä kokevat saman uudestaan ja uudestaan ja mikäli raskautuminenkin on vaikeaa. Toivon, että oma kehoni palautus nopeasti uuteen yritykseen ja ensi kerralla pienokainen pysyisi loppuun asti matkassa <3




0
1 vastaus

Keskenmenoa ei soisi kellekään, sitä iskua ei varmasti voi käsittää ennen kuin sen on kokenut, pahoittelut siitä!<3 Toivotaan teille paljon vauvaonnea!<33




0
1 vastaus

PCOS-tyyppiset munasarjat ja ihan samat ongelmat ovulaation kanssa, kuin kirjoitit.
Esikoista yritettiin kolme vuotta, kunnes aloitin Clomifenit. Ekasta clomikierrosta tärppäsi ja nyt odotellaan koska vauva syntyy ♡




0
1 vastaus

Kyllä vaan on tämä nykyajan lääketiede ihmeellinen asia<3 Paljon onnea sinne viimeisiin hetkiin!<3




0
1 vastaus

Meillä meni niin, että yritimme vuoden verran. Tänä aikana aloin tajuta, että kierto pysyy hyvin pitkänä ja epäsäännöllisenä. Niinpä menin kertomaan asiasta gynelle, joka heti epäili PCO-syndroomaa. Testattiin ja sain positiivisen diagnoosin. Ultrassa nähtiin, että munat eivät itsekseen kypsy, joten söin pari kiertoa Clomifeneä. Auttoi säännöllistämään kierron ja muniakin kypsyi, joten lääkäri päätti lopettaa hoidon. Tämän jälkeen palattiin kuitenkin alkutilanteeseen ja veriarvot näytti matalia hormonipitoisuuksia. Sain lähetteen hormonispesialistille ja arvoja seurattiin muutaman kuukautta. Aloin asennoitua siihen, etten välttämättä tule kokemaan raskautta ja aloin suunnitella elämääni eteenpäin ilman vauvaa (tähän asti oli vähän kuin odoteltu eikä mietitty montaa kuukautta eteenpäin). Tammikuussa näin vielä tämän spesialistin ja veriarvot oli palautuneet normaaleiksi (myös siittiöt oli tutkittu, ei ongelmaa siellä). Hän ei vain osannut sanoa, ovuloisinko vai en. Noin kuukauden päästä tein positiivisen raskaustestin ja nyt mennään viikolla 16! Kroppa alkoi siis toimia kuin ihmeen kaupalla heti kun ”rentouduin”, vaikka en koe olleenikaan stressaantunut. Toivottavasti tarinastani oli jollekin hyötyä. 🙂




0
1 vastaus

Ihana kun jaoit oman tarinasi, aika uskomatonta että kaikkien vaiheiden jälkeen sit kuitenkin lähti ihan luomusti liikkeelle!<3 Paljon onnea raskauteen, palaile kertomaan kuulumisia!<3




0
1 vastaus

Meillä oli myös ongelmia raskautua. 2.5vuotta ehdittiin käydä hoidoissa. Nyt tuossa vieressä tuhisee 4kk ikäinen poika. 🙂 Ja mikäli kaikki menee hyvin, loppuvuodesta perhe kasvaa yllätysraskauden myötä luomusti. 🙂




0
1 vastaus

Aivan ihanaa!<3 Paljon onnea raskauteen!<3




0
1 vastaus

Hei! Me olemme mieheni kanssa karvaalla kädellä huomanneet sen, ettei lapsia todellakaam tehdä, vaan niitä saadaan. Me olemme jättäneet ehkäisyn pois marraskuussa 2011. Vuosiin ei tapahtunut mitään, joten menimme yksityiselle lapsettomuusklinikalle. Ongelmana meillä on minun olematon kiertoni. 9-vuotiaana sain ensimmäiset kuukautiseni, ja tästä lähtien kiertoni on ollut pituudeltaan 5-270 päivää. Lisäksi en joka kierrossa edes ovuloi. Sain lääkäriltä Terolutit ja heti kahden kierron jälkeen tein ensimmäisen raskaustestin, jossa oli haalea plussa. Plussa ei valitettavasti siitä vahvistunut, joten kysessä oli mitä luultavimminkin vain kiinnittymisyritys. Nyt menossa ensimmäinen kierto Letrozolin kanssa, Pregnyl-piikki pistetty ja viikon kuluttua voin tehdä raskaustestin. Toivomme niin kovasti plussaa <3




0
1 vastaus

Mä toivon sydämestäni teille plussaa!<3 Jaksamisia odotteluun!<33




0
1 vastaus

En osaa tuohon mahdolliseen hedelmöittymisongelmaan sanoa mitään, mutta yritän sen verran täältä tsempata, että sitä ei ikinä tiedä, mitä elämä ja luonto järjestää omalle kohdalle. Mekin aateltiin että kaks lasta ois ihanne ja maksimi, mutta kun toista yritettiin, niin eka iski kohdalle suunnattoman surun aiheuttanut keskenmeno, ja kun km:n jälkeen yritettiin uudestaan, heti ekasta kierrosta tärppäsi kaksosraskaus. Elämä ja lapsilukuhaave heitti kerralla härän pyllyä, ja tässä ootellaan nyt vielä pari kktta, josko saatais vauvat terveenä maailmaan. Tsemppiä teille tuleviin yrityksiin, näinkin päin ne asiat voi kääntyä. 🙂




0
1 vastaus

Kolmekin lasta olisi aivan ihana, lähinnä tässä siis ajatuksena se, että suuri toive olisi vielä toisellekin lapselle. Ja jos meille kaksoset suotaisiin niin se olisi ihanaa ja tarkoitettua!<3 Lueskelin tuossa muuten clomifeneista (joita käytetään aika usein ovulaatiohäiriöihin) että kaksosraskauksille on jopa 10%:n todennäköisyys. Kun niitä munasoluja sit kypsyy helposti enemmän,vaikka tokihan niitä kuulemma seurataan ettei todella moni munasolu pääse hedelmöittymään. Mutta aivan ihanaa että teillä asiat järjestyi noin päin, paljon onnea viimeisiin kuukausiin!<3




0
1 vastaus

Ensimmäistä yritettiin 3,5 vuotta. Koira jouduttiin lopettaa silloin ja työt loppu miehellä eli siis isoja muutoksia ja tsädäm olin raskaana. Sen jälkeen olisin ollu valmis uuteen vauvaan eikä aloitettu ehkäisyä, ihmeen kaupalla reilu 3 vuotta taas odotettiin ja nyt viikolla 17 raskaana! Emme ole halunneet tutkimuksiin tms. Jos ei omia olis tullu olis muitakin mahdollisuuksia.
Nyt suunnitteilla oman kodin osto ja jossain vaiheessa ryhtyminen sijaisperheeksi!
Voimia ja jaksamista kaikille lapsettomuudesta kärsiville ja toki muillekin. Tiedän mistä puhutaan todellakin vaikka nyt ollaankin näin onnellisessa tilanteessa ♡




0
1 vastaus

Tosiaan, onhan paljon muitakin vaihtoehtoja, jotenkin vaan jo pelkän raskauden taianomaisen fiiliksenkin haluaisi kokea vielä uudestaan. Paljon onnea sinne raskauteen!<3




0
1 vastaus

Esikoinen sai alkunsa ihan luomusti n. kolmen kuukauden jälkeen siitä, kun ehkäisy jäi pois. Ihanan stressittömästi, en ollut perehtynyt ollenkaan ovuloimiseen tai sen tarkemmin koko kiertooni, koska se oli melko epäsäännöllinen. Tyttö täytti sen kaksi vuotta tammikuussa ja silloin päätimme, että toinen saisi tulla kun on tullakseen. Vielä ei ole kuulunut… 🙂 ekan raskauden jälkeen menkat alkoivat reilun vuoden kuluttua ja kierto on lähes päivälleen säännöllinen. Haluamattakin stressitaso ja odotuspaineet plussan suhteen on huomattavasti korkeammat tällä kertaa ja negatiiviset testit lannistaa, vaikka eihän niitä lapsia tosiaan niin vaan tilata. Ollaan tietysti superonnellisia ja kiitollisia yhdestäkin ihanasta, terveestä lapsesta, mutta tervetullut todella olisi toinenkin. <3




0
1 vastaus

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Mä en edes ajatellut asiaa tytön kanssa, tulee jos on tullakseen ja bam, raskaana kun kierto oli käynnistetty teroilla. Silloin tosiaan oli aivan järkyttävät ovulaatiokivut ja olen mielestäni kokenut sen ehkä kerran sen jälkeen. Lääkäri epäili että kehoni reagoi voimakkaasti kun ei ole ”tottunut” siihen. Tosiaan, lapsi on suuri siunaus ja siitä pitää olla kiitollinen!<3 PItää pitää se mielessä näiden vauvahaaveitten keskellä!<3




0
1 vastaus

Ymmärsin joskus aiemmissa postauksissa että tyttö oli vahinko. Ettei ”saa tulla jos on tullakseen” -päätöstä oltu tehty koska luulit ettet voi tulla raskaaksi kun ei kerran menkatkaan toiminu.




0
1 vastaus

Kyllähän ne toimi silloin kun olin juuri ottanut sen vuoksi Terolut kuurin ja sitä myöten oli kierto pelannut jo useamman kerran. 🙂 Melkoisen tökerö viesti, hieman tapoja myös tänne internetiin kiitos! 🙂




0
1 vastaus

Olin varma että luin 2013 kirjoituksen jossa kerroit ettei tarkotuksena ollut raskautua, mutta niin kuitenkin kävi ja olitte hyvin onnellisia silti tapahtuneesta. Voihan olla että muistan aivan väärin ja voihan jopa olla että minulle vain jäi sellainen käsitys koska ette olleet tunteneet muutamaa kuukautta pidempään tuossa kohtaa, ettekä asuneet vielä yhdessäkään(?). En muista enkä viitsi asiaa lähteä sen enempää kaivelemaan. Tarkoitukseni ei ollut loukata. Monesti tekstin ilman kasvoja lukee siltä kantilta kun sen haluaa nähdä ja ilmeisesti nykyajan negatiivisuus rohkaisee ymmärtämään pahimmalla mahdollisella tavalla ja olemaan varpaillaan jokaisen kommentin kohdalla. Olen huomannut että blogeissa monesti kirjoittajat odottavat automaattisesti kommenttien olevan negatiivishenkisiä silloin kun niihin ei ole selvästi lisätty ”ihanaa”, ”superia”, ”siunattua” -tyyppisiä adjektiiveja riittävän montaa. Ei kai blogin kommenttiboksia yleisesti ottaen kannata ottaa niin vakavasti. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eikä varsinkaan kannata antaa yhdenkään kommentin mennä niin syvälle että se saisi harmitusta aikaan sekunniksikaan. Ei todellakaan ole sen arvoista.




0
1 vastaus

En ole loukkaantunut, mielestäni on vain erittäin epäkohteliasta puhua toisen lapsesta noin, etenkään vain niiden olettamien perusteella (kuten tässä on kyse, en nimittäin ole koskaan sanonut mitään kommenttiisi viittaavaa). Ei se tarkoita sitä että ajattelisin kommenttia negatiivisena, epäkohteliaana vain. Annetaan siis asian olla, mutta näin tulevaisuuden varalta, jos jotain omasta elämästäni sanon, toivon ettei sitä kyseenalaisteta turhaan niiden omien elämänarvojen kautta. 🙂




0
1 vastaus

Mun on saatava johonkin iloita heti: tänään ilmestyi testiin kaksi viivaa!!!!




0
1 vastaus

Aivan mieletöntä, olen niin onnellinen puolestanne!<3 Tulehan jakamaan kuulumisia!<333




0
1 vastaus

Pcos mulla ja clomeilla saatu kaksi lasta. Ensimmäistä yritettiin clomeilla vuosi, toinen saatiin ekasta clomikierrosta. Erittäin lämpimästi ajattelen siis tuosta lääkkeestä! 🙂 lähtötilanne surkea, mulla ei kiertoa ollenkaan, ei limakalvoa ym. Kaikki ultratessa totesivat täysin hedelmättömäksi (luomuna).




0
1 vastaus

Aivan ihanaa, että teille meni noin!<3 Juttelin siis asiasta jo vuosi sitten kun kävin kyselemässä tiputtelusta. Kyselin että mitä kannattaa tehdä kun lapsi on toiveena ja lääkäri sanoi että mittaillaan ensin niitä progesteronitasoja viikko oletetun ovulaation jälkeen ja jos näyttää siltä että tämä toistuu, sit vaan terot tasaamaan ja clomit kuulemma juurikin ilmeisesti alkukiertoon. Tosiaan jännittää lähinnä siksi että viimeksi olin todella tunteellinen terojen aikaan, minkälaisia oireita sinulle tuli noista clomeista?




0
1 vastaus

Niin, lapsia saadaan, ei tehdä <3 Olen toimittanut kirjan Ei kenenkään äiti. Kertomuksia lapsettomuudesta. Kannattaa tutustua. Kirjaa tekiessäni itkin enemmän kuin koskaan. Lapset ovat niiiin suuri lahja.




0
1 vastaus

Kävin lukemassa kirjan takakannen, tuli kylmät väreet. Taidankin pistää lukulistalle, jos ei muuten niin siksi että ymmärrän entistä enemmän sen kuinka onnekkaita olemme siitä että meille on yksi lapsi siunaantunut!<3




0
1 vastaus

Meillä ensimmäinen tärppäsi puolen vuoden yrittämisen jälkeen, toinen pieni oli toiveissa ja nyt syksyllä oli tarkoitus jättää ehkäisy pois kun häät on juhlittu mutta koska lasten tekoa ei voi aina suunnitella ja ajoittaa niin elämä pääsi yllättämään ja monen viikon väsymykselle ja huonolle ololle löytyi selitys positiivisesta testistä. Viikkoja on vasta kasassa 10 ja olemme erittäin kiitollisia mutta samalla pelottaa odotusaika, menettäminen, vauvan hyvinvointi ja mielessä on kysymys että voidaanko meille suoda toinen terve, pieni lapsi kun yksi ihana ja terve poika jo on.

Toivottavasti teille suodaan myös toinen pikkuinen ♡




0
1 vastaus

Moikka, minulla taisi olla aika sama tilanne kuin sinulla ennen lapsia. Kahden keskenmenon jälkeen kokeiltiin Clomifenillä useampi kierto, mutta siitä ei ollut apua. Seuraavaksi pistin itseeni vastaavaa hormonia ( nimeä en muista) ja sitten tärppäsi heti. Poika syntyi 2013. Toista poikaa yritettiin n. 4kk ja ihan luomusti sai alkunsa, syntyi meille sopivasti joululahjaksi 2015. Eli kyllä se oma kehokin voi hoksata miten toimia kun on jo yhden raskauden kokenut 🙂




0
1 vastaus

Milloin voi hakeutua ”hoitoon” jos ei o tärpänny? Ja ihan gynellekö pitää mennä? 1,5v yritetty toista lasta ja olisi kivaa tietää että onko kaikki ok vai voiko edesauttaa raskaaksi tulemisen.




0
1 vastaus

Yksityisellehän voi mennä koska vaan, kunnalliselle pitää vissiin olla 2 v yritystä takana. Tutkimukset tehdän ihan sairaalassa, mutta neuvoladtakin varmaan osaavat neuvoa eteenpäin. Tsemppiä!




0
1 vastaus

Julkiselle lapsettomuus polille aikaa voi hommata jo sen jälkeen jos on puolivuotta yrittänyt eikä ole tärpännyt.




0
1 vastaus

Mun käsittääkseni vuosi? Vaikea sanoa kun en ole mihinkään itse vielä mennyt, kävin siis ihan yksityisellä vaan hakemassa itselleni kierron aloittamiseksi terolutit silloin pari vuosi sitten tietämättä mistään probleemasta sen enempää! 🙂




0
1 vastaus

Mulla pcos, kierto ollut aina 3-12kk ilman e-pillereitä. Luomuna en ole todennäköisesti ikinä ovuloinut. Hedelmöityshoitoihin yksityiselle hankkiuduttiin puolen vuoden yrittämisen jälkeen (tiesin siis jo pcos:sta). Ensimmäinen ovulaatioinduktio hormonipiikeillä ei onnistunut ja toinen päätyi varhaiseen keskenmenoon. Kolmas onnistui ja nyt tuhisee sylissäni täydellinen 3kk vanha poika. <3 Päästiin aika helpolla moneen muuhun verrattuna, mutta silti se puoli vuotta, joka oltiin hoidoissa, oli henkisesti erittäin raskasta enkä tiedä onko musta siihen uudelleen. Ehkä muutaman vuoden päästä, mutta nyt nautin jokaisesta hetkestä tämän pienokaisen kanssa. 🙂




0
1 vastaus

Olipa informatiivinen kommenttiboxi! Meillä ehkäisy on jätetty pois 10/2013 ja kierto on on ollut 26-40 välillä, eli gynen mukaan ”normaalilla vaihteluvälillä”. Kertaakaan en ole raskautunut ja ultralla katsottuna kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Mulla on vahva tunne, että en ovuloi. Ikinä en ole ainakaan liuskalla ovulaatiota löytänyt! Tähän mennessä olemme ajatelleet lapsen tulevan jos on tullakseen. Valmistun vuodenvaihteessa ja toivon saavani töitä ja varmaan parin vuoden sisällä täytyy käydä lääkärin pakeilla lapsettomuudesta. Oli hienoa lukea kuinka monella hoidot ovat tuottaneet sen toivotun lopputuloksen! 🙂 Toivottavasti myös teidän perheeseen siunaantuu vielä se toivomanne toinen lapsi!




0
1 vastaus

Kommentoin nyt useamman päivän myöhässä, mutta haluan kuitenkin vastata tärkeään kysymykseen 🙂 Itse oon syönyt pillereitä niin nuoresta asti, etten edes osaa sanoa minkälainen kierto mulla oli ennen hormonaalista ehkäisyä! Parikymppisenä lopetin pillerit, mutta kuukautiset ei puoleen vuoteen alkaneet, ja ne käynnistettiin Teroluteilla. Sittemmin kierto toimi, mutta myöhemmin jouduin palaamaan ehkäisyrenkaan käyttöön. Vuosi sitten lopetin sen käytön raskaustoiveiden vuoksi. Taaskaan ei kuukautiset alkaneet, ja Teroluteilla niitä käynnistettiin. Nyt kuukautiset tulivat teroluteilla, mutta eivät lainkaan ilman niitä. Kun vauvaa ei 10 kierron aikana kuulunut, kävin lääkärissä ja todettiin sama kuin sulla, laiskat munasarjat. Kaikki näyttää hyvältä ja mitään syytä ei ole keksitty, mutta ovulaatioita ei vain tapahdu. Sain clomifenit vuodenvaihteessa ja heti ensimmäisestä kierrosta tärppäsi! Nyt siis raskaus puolivälissä ja syysvauvaa kovasti jo odotellaan <3

Onneksi lääketiede voi auttaa näissä asioissa, siitä olen kyllä kiitollinen! Toivottavasti teillekin toinen lapsi suodaan (ja meillekin sitten joskus), jos ei ilman lääkkeitä niin sitten lääkkeiden avulla 🙂




0
1 vastaus

Me tehtiin esikoista noin 2,5v. Ensiksi kokeiltiin terolutteja, muttei auttaneet. Kolmannesta clomifen-kierrosta (seuraava kierto olisi ollut kovemmilla hoidoilla) meidän silmäterä sai alkunsa <3 Kakkosesta oltiin ehditty vasta polille taas ilmoittautua, mutta plussa tulikin 1v8kk päästä ennen hoitoja. Ja kolmonen tuli taas nopeammin, olikohan 1v4kk. Nyt meillä on kotona kolme ihan liian rakasta pientä tyyppiä.

Saisinko pyytää uutta postausta teidän rattaista? Niitä on niin kiva lueskella. 🙂




0
1 vastaus

Onneksi on apukeinoja tilanteisiin jossa raskautuminen näyttää olevan hankalaa, joka päivä ihmettelen sitä mihin nykyajan lääketiede kykeneekään!<3 Kiitoksia vinkistä, pidän mielessä!<3




0
1 vastaus

Olipa mukava lukea että ajattelet lasten olevan lahjaa. Minulla on jostain syystä jäänyt sinusta kuva että ajattelet että lapsia saa kun vaan päättää niin. Ehkä ennen olet ajatellut niin mutta elämä on sinuakin kasvattanut. Toivotaan että saatte vielä lapsen. Kaikki eivät saa vaikka kaikki keinot käytetään.




0
1 vastaus

En ole kyllä koskaan ajatellut niin, itseasiassa päinvastoin mulla on aina ollut sellainen fiilis etten ole helposti raskaaksi tulevaa sorttia. Raskautuminen oli aivan valtava lahja, ja toivomme suuresti että jonain päivänä saamme kokea tuon vielä uudelleen! Jos ei niin sitten niin on tarkoitettu! 🙂




0
1 vastaus

Ihana teksti. Kiitos toi voimia! <3




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Tiedän että tämä on vanha postaus, mutta en lue tätä lapsiblogiasi niin usein..sattuneesta syystä. Olenkin pitkään miettinyt kehtaisiko sintulta kysyä postausta tästä aiheesta. Muistan kun tulit heti raskaaksi. Mietin että tiedätköhän miten onnellisessa asemassa olitte miehesi kanssa 😉 Nyt tiedän että tiedät. En siis tarkoita mitään pahaa, aika harva heti raskautuva voi edes kuvitella millaista on olla lapseton, kun lasta ei vain kuulu. Että se voi osua keneen tahansa, vaikka on terve, urheilullinen, normaali hyvä ihminen…

Itse olen yrittänyt lasta kohta 4 vuotta. Ensin oli kutkuttavaa ja ihanaa, kohta meitä olisi kolme. Sitten alkoi hieman mietityttää, meni yli vuosi eikä mitään tapahtunut. Käytiin lääkärissä joka teki kaikki testit ja totesi että hieman PCO-tyyppisyyttä mutta ovulaatio tapahtuu joka kierrossa ja mitään vikaa ei siis löydetty, sovittiin että jatketaan yrittämistä, kohta varmasti tärppäisi!

Jatkoimme, ilman tulosta. Palasimme lääkäriin, ja lähdimme inseminaatioon. Oli pelottavaa, mutta jännää, kohta meitä olisi kolme! tai sitten ei… Neljä tuloksetonta inseminaatiota tehtiin. Oli todella rankkaa, aikaa ja rahaa ja lääkkeitä kului, ikää tuli, kaverit tulivat raskaaksi, saivat jo lapsensa, ja meillä edelleen ei mitään…

Inseminaatioiden jälkeen jatkoimme koeputkihedelmöitykseen, eli IVF. Piikitin vatsaani päivittäin kahta eri lääkettä, se sattui, se oli pelottavaa, oli kamalaa piileskellä vessassa illallisella ystävien luona piikittelemässä itseäni kun muut juhlivat ja nauravat, ja juttelevat lapsistaan… Sitten munasarjoistani poistettiin todella kivuliaan toimenpiteen aikana 20 munasolua, ja hedelmöitys tapahtui laboratoriossa. No, lopputulema kahden viikon päästä oli, että en tullut raskaaksi. Seuraavassa kuussa taas lääkkeitä ja pelkoa, yksi alkio laitettiin kohtuuni, ja kahden viikon kamalan odotuksen jälkeen selvisi etten ole raskaana. Kolmannen kerran laitettiin viimeinen alkio kohtuuni, en tullut raskaaksi.

En tiedä miten jaksan… Mitään vikaa ei ole löydetty. Miksi meillä ei onnistu?! Näissä kommenteissakin melkein kaikilla pelkkä lääkekuuri jo saanut raskauden aikaan. Lapsettomaksi jääminen pelottaa niin kamalasti. Anteeksi avautumiseni 😀 Pointtini oli että ihanaa kun kirjoitit aiheesta, joka on niin monelle (jopa 15% pareista kärsii lapsettomuudesta!) niin kivulias ja vaikea. Koko aihe on aikamonen tabu. Ja samalla suurin osa ei luo lapsettomuudelle ajatustakaan, tai heittää ”tehän voitte adoptoida, tai ostaa koiran!”. Kunpa ihmiset muistaisivat että jopa joka kuudes pari kamppailee jonkinlaisen lapsettomuuden kanssa jossain vaiheessa, ja se voi olla todella kuluttavaa ja pelottavaa.

Sinä olet harvinaiset fiksu nainen, kommenteistakin näkee että lapsi ei ole sinulle itsestäänselvyys, vaikka hän tuli teille heti. Olet positiivinen ja näet hyvät asiat joka asiassa, olisi ihana kuulla ajatuksia, miten jaksaa tällaisessa tilanteessa. Miten jaksaa kun elämä menee päin vastoin kuin toivoisi? Voitko kuvitella mitä tekisit, jos olisitte jääneet lapsettomiksi…? Kunpa saisin edes murto-osan myönteisyydestäsi, tavastasi kääntää asiat positiivisiksi, kun oma elämä tuntuu mustalta!

Toivon, että sekä sinä että minä saisimme lähiaikoina positiivisen tuloksen raskaustestiin! Vaikkei se ole minulta pois, niin tiedän, että sydämeni särkyy jos jään taas jälkeen kun muut saavat lapsia ja minä en, mutta toivon silti sinulle kaikkea hyvää ja vauvaonnea! <3




0
1 vastaus

Elliiina, kiitos tuhannesti kommentistasi!<3 Tiedätkö, vaikka tulinkin viimeksi ns helposti raskaaksi, sattuman kautta lääkkeiden jälkeen (enhän tiennyt että minussa mitään vikaa oli), olin todella positiivisesti yllättynyt. Mulla oli jotenkin aina ollut sellainen fiilis etten olisi helposti raskautuvaa sorttia ja siinä mun ajatukset vähän kuin kääntyivät. Kunnes sit kävin gynekologilla jatkuvien tiputtelujen takia ja todettiin että munasarjat on laiskat ja siitä johtuva keltarauhashormonin vajaus aiheuttelee tiputtelua joka on aika kuluttavaa kun sitä voi tulla parikin viikkoa putkeen ja siihen sit menkat päälle. Noh, joka tapauksessa. Päätin sit viime kesänä aloittaa jälleen pillerit kun en vain jaksanut sitä ja ajattelin että voin syödä niitä vaikka häiden yli ja sit jättää ne pois. Ne eivät kuitenkaan sopineet mulle ja lopetin ne joulukuussa ja oma kierto starttasi saman tien ihan normaalisti. Kuvittelin sit siinä että hei, ehkä tämä oli hyvä käynnistys mun keholle mutta sieltä ne tiputtelut taas tulivat. Nyt vetelen siis taas näitä extrahormoneja ihan vaan etten olisi jatkuvasti hanat auki niin sanotusti ja tottakai tajuan myös sen että hyvin todennäköisesti mitään raskautumista ei voi tapahtua niin kauan kun tätä tapahtuu (joko sen vuoksi ettei munasolu irtoa tai sit sen vuoksi että se hormonitaso on liian alhainen että mitään voisi kiinnittyä). Olen lukenut kaikki maailman oppaat siitä miten voisin itse omilla elämäntavoillani vaikuttaa siihen että oma kehoni löytäisi oikean tavan toimia. Ongelma on vain siinä, että mä elän kohtuullisen terveellisesti, liikun paljon yms joten mikään "ulkoista" vikaa ei pitäisi olla. Turhauttavaa siis.

Toisaalta kun joskus ärsyyynnyn itseeni todella pahasti koen lähes huonoa omaatuntoa siitä että kuinka mä tässä valitan. Fakta on kuitenkin se että meille on suotu yksi lapsi ja se on paljon se. Mä oon päättänyt etten ota stressiä asiasta juurikin tähän vedoten, mutta en oleta että tässä mitään tapahtuisi ihan heti. Todennäköisestihän pitää ensin vedellä sekä Clomifeneja että Terolutteja ainakin muutamia kuukausia ja katsoa sit jos tämä kroppa alkaisi funkkaamaan. Jos ei niin sit pitää miettiä sitä mennäänkö rankempiin vaihtoehtoihin vai annetaanko asian vain olla. Mutta ymmärrän sinua täysin siinä mielessä että vaikka toisen onni ei ole toiselta pois, totta kai se tuntuu pahalta kun on ihmisiä jotka eivät helposta raskautumisestaan johtuen osaa välttämättä arvostaa sen ihmeellisyyttä samoilla tavoin tai vähintäänkin heittävät asian leikiksi: "katson kalsareita niin olen jo raskaana". Toisaalta on silti ihana asia että hoitoja on ja hyvin suurta osaa lykästää ennemmin tai myöhemmin. Kaipa se on vain ajateltava niin että elämä on tässä ja nyt eikä ole mitään järkeä vaipua täysin alakuloon sellaisen asian takia jolla ei ole mitään tekemistä oman tahdon kanssa. On vain luotettava siihen että kyllä joku keino on ja sitä etsiessä ottaa rennosti!<3

Ai että toivon teille paljon vauvaonnea, tavalla tai toisella!<3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: