Yleinen 30.9.2014
TEKSTI Xenia

Mamma takaisin kuntoon

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Tätä postausta on pyydetty multa moneen otteeseen, joten päätinpä sen nyt kirjoittaa. Aiheena mikäs muu kuin se, miten omalta osaltani on tuo kroppa palautunut synnytyksestä ja raskaudesta. Kuten aikaisemmin sanoinkin, painoa kertyi se reilu 13,5 kiloa ja aikalailla tasaisesti tuota tuli raskauden ajan. Alussa se luonnollisesti meni sen lisääntyneen ruokahalun (aka lihomisen) piikkiin ja myöhemmin sit vauvan kasvamisen vuoksi. Mulle oli koko raskauden ajan sellainen fiilis, että en muutamasta ylimääräisestä rasvakilosta välitä, tiesin nimittäin oman äitini kohdalta sen, että hänen painonsa nousi huimat yli 20 kiloa, mutta laski takaisin entiseen kuukaudessa. Niinpä en tuijotellut vaakaa, vaan söin kunnon ruokaa ja välillä myös niitä herkkuja kunhan olin päässyt tuosta alkuraskauden valtavasta suklaa, lakritsi, sekä salmiakkihimosta eroon. 😀 Synnytyksen jälkeen kävin muistaakseni seuraavana päivänä vaa’alla ja lähtöpainoon taisi siinä hetkessä olla 7 kiloa. Seuraavalla kerralla kun kävin vaa’alla ehkä viikkoa myöhemmin oli lukema muistaakseni kaksi kiloa vähemmän. Ja tätä vauhtia se menikin hyvin nopeasti normaalisti ruokailemalla alas kunnes muistaakseni kesäkuun puolivälissä (eli 2 kk vauvan syntymästä) olin aikalailla samanpainoinen kun ennenkin raskautta. 2 pvä & 2 viikkoa No, se painohan ei tietenkään kerro juuri mitään, vaan peili on omalta osaltani paljon tärkeämpi (niin ja vaatteet tai niiden istuvuus pikemminkin). Kaikkein suurin muutos oli synnytyksessä leventyneen lantion lisäksi tietenkin vatsa joka oli nimittäin synnytyksen jälkeen todella outo. Sitä oli tottunut siihen pinkeään vatsaan, joka tuntui siltä että se saattaisi suurinpiirtein räjähtää hetkenä minä hyvänsä ja yhtäkkiä tilalla onkin sellainen pehmeä, pullataikinamainen masu. Toki, tajusin sen itsekin, ettei se vatsa siitä tuollaisen ”rasituksen” jälkeen sekunnissa palaudu, joten en niinkään ottanut siitä mitään stressiä. Muistan vain kuinka oudolta tuntui kävellä synnärillä kun kaikki sisuskalut etsi omaa paikkaansa, kuulostaa hurjalta mutta uskon että ymmärrätte mitä tarkoitan! Viisi viikkoa synnytyksen jälkeen otin itsestäni toiseen blogiini masukuvat, jotka liitän nyt tähänkin. En tuossa vaiheessa ollut tehnyt muuta kuin kävellyt vaunulenkkejä, eli lihaskunto oli luonnollisesti vielä pannassa (sitä kun sanotaan, että kannattaa odottaa jälkitarkastukseen asti jossa kuulee sitten siitä onko valmis tekemään jotain rankempaakin). 5 vko Nyt ajateltuna taisin ainakin tämän ekan raskauden osalta päästä aika vähällä. Ainoa tällä hetkellä jäljellä oleva merkki tuon hieman vähemmän kiinteän vatsani (ei välttämättä näy, mutta sen tuntee, etenkin tuosta ihan alavatsasta) lisäksi on hormoniviiva, joka vasta nyt alkaa pikkuhiljaa haalistumaan. En saanut raskausarpia ja muutenkin vatsani vetäytyi yllättävän hyvin kokoon, liekö sit melko liikunnallisella taustallani osuutensa asiaan, vaikea sanoa. Nyt kun vauva täyttääkin kohta jo puoli vuotta ollaan täällä menty jo melko reippaasti tuon raskautta edeltävän painoni alle. Kaipa se johtuu vaan siitä, että ennen oli enemmän aikaa miettiä sitä, mitäs nyt söisin ja luonnollisesti tuleehan sitä häärättyä ja lenkkeiltyäkin enemmän kun on sekä vauva, että koira päivisin hoidettavana. Juttelin tästä äitini kanssa joka muisteli minun ja veljeni vauva-aikaa ja hän sanoi olleensa suurinpiirtein aamutakissa vielä kun isäni tuli töistä kotiin. Koko ajan on jotain puuhaa ja päivät menee niin hirveetä vauhtia, että välillä huomaa kaiken tehdyn jälkeen oman ruokailun jääneen tyystin unohduksiin. No, nyt oon pari viikkoa ottanut itseäni niskasta kiinni tuon suhteen ja ostanut kaappiin kaikkea helppoa syötävää, jaksaminenhan siinä nimittäin vaarantuu jos ei saa tarvitsemaansa polttoainetta. 5,5 kk Lihaskunnon osalta aloin tuossa kesäkuussa tekemään jopa sellaista ab challengea, mutta hävettää ihan myöntää, etten ole tehnyt kesäkuun lopun jälkeen mitään muuta ylimääräistä. Jotenkin sitä on vaan niin paljon tekemistä, etten iltaisella enää yksinkertaisesti ole jaksanut joten olen ajatellut tuon lenkkeilyn riittävän nyt tähän hätään pitämään mut energisenä. Hyvänä puolena on toki se, että kannan tuota 7 kiloista tyttöä aika usein kantorepussa, joka tarjoaa ihan kivaa ”lisäpainoa” kävelylenkille. Mutta, siltikin olen monen monta kertaa ajatellut, että ensi viikolla mä aloitan myös lihaskuntoharjoittelun, mutta ainakin toistaiseksi tämä on vielä jäänyt ajatuksen tasolle. Hyvin suunniteltu on tosin puoliksi tehty, eikö se niin mene!? 😀 Pitäisiköhän meidän muuten ottaa joku tällainen vertaistukiryhmä tänne, tsempataan toisiamme muistamaan myös ne tärkeät lihakset (lantiopohja, syvät vatsat, hartiat ja selkä), jotka ovat kaikki joutuneet koetukselle raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana. Onhan se nimittäin niin, että ryhdikäs ihminen on kaunista katseltavaa! 🙂 Yksi asia on muuten sanottava siitä, miten raskaus muutti omaa suhtautumistani itseeni. Nyt olen nimittäin tuhat kertaa armollisempi itseäni kohtaan. Pitäähän sitä nimittäin muistaa se että se kroppa on tehnyt jotain aivan uskomatonta ja käynyt läpi uskomattomia muutoksia tässä vuoden aikana. Ensin kasvava maha samalla kun kroppa tarjoaa kaiken tarvittavan pikkuiselle, sitten synnytys ja sen jälkeen vielä imetys. Tästä lähtökohdasta käsin se hieman leveämpi lantio tai hieman vähemmän kiinteä vyötärö eivät ole minkäänlaisia syitä ruoskia itseään, pikemminkin se liikunta pitäisi olla hauskaa sen vuoksi, että sitä kautta tulee itselle parempi ja energisempi olo mikä ei luonnollisestikaan ole lainkaan hassumpi juttu tässä kohtuullisen voimia vievän vauva-arjen keskellä. Nyt jälkikäteen ajateltuna ottaa suoraan sanottuna aivoon, miten paljon sitä on itseään kritisoinut ennen raskautta vaikka mitään syytä tähän ei ole ollut. Tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen tähän vartalooni, mutta harmittaa ehkä se, että huomaan muotojeni vähentyneen lihaskunnon jäätyä vähän enemmän väliin. Toivoisinkin itselleni hieman lihasta takapuoleen ja mielellään myös niitä syviä vatsalihaksia hieman voimakkaammaksi. Mitään näkyvää sixpackia en havittele, enkä muutenkaan mitään sen kummempaa kun sellasta tervettä ja hyvin toimivaa kroppaa jossa on hyvä olla. Ruuasta sen verran, että ennen raskautta söin melko kasvis-proteiinipainotteista ruokaa, mutta nykyisin syön just sitä mitä haluan (tosin ehkä harvemmin kun ennen). Meidän normaali illallinen on kasviksia, perunaa/riisiä ja sit kanaa/lihaa/kalaa, joten hyvin lautasmallin mukaan mennään. Ehkä mun kroppa sit tykkää nimenomaan tästä tasapainoisemmasta ruokavaliosta, jossa en kiellä itseltäni mitään. Missään nimessä en suosittele kellekään samantien synnytyksen jälkeen mitään tiukkaa laihdutuskuuria, varsinkaan jos imettää. On sitä nimittäin muutenkin niin koetuksella vähäisen unimäärän ja vauvan kanssa, että kaikki energia on tervetullutta. Kyllähän kroppa tosin osaa kertoakin sen milloin syö tarpeeksi, mulla ainakin imetyksen loppumisen jälkeen pieneni ruokahalu ihan suunnattomasti kun keho ei tuottanutkaan ravintoa enää vauvalle. Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että ne vaunulenkit ja terveellinen, mutta täysipainoinen ruokavalio ovat ne jutut joista kannattaa aloittaa! 🙂 Olisiko kellään siellä mitään ideoita miten voitaisiin lähteä tästä liikkeelle mitä tulee myös lihaskuntoon? Onko muilla ollut samanlaisia itsensä motivoimisongelmia vauva-arjen keskellä? Miten teillä on ylipäänsä mennyt palautuminen raskauden jälkeen?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Baby bear
Perheemme ja erityisesti tyttäremme arkea huumorilla höystettynä. Lue myös Xenia's Day -blogiani Annassa! contact: xeniablogi@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Meidän vierashuone nyt blogissa!☺️linkki profiilissa!😘 ihanaa alkavaa viikonloppua!!❤️ #interior #scandinavianhome #home #homedecor #questroom

xeniasday

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: