Meillä kävellään

Teksti

Perjantai 13.päivä tunnetaan yleisesti epäonnen päivänä ja meitä naurattikin kun mieheni veli puolisoineen lensi Suomeen tuolloin määränpäänään HEL. No, joka tapauksessa, tuo päivä jäi meillä muistoihin ihanilla asioilla, tyttäremme nimittäin otti ensi askeleensa tuolloin ilman tukea ja nyt niitä on jo yhteen putkeen jopa yli kymmenen kappaletta. Voitte vaan kuvitella miten tämä vaikutti päiväuniin! Siinä missä ennen mentiin melkoisen rauhallisesti nukkumaan myös keskellä päivää, nyt neiti saa melkoiset raivarit jos hänet kehtaa sänkyynsä laittaa. Ilmeisesti tuo kävely on kuitenkin sen verran hauskaa että sitä pitäisi harrastaa ympäri vuorokauden ilman mitään välejä. Siltikin ihana nähdä kuinka tuo töpsöttelee menemään ja välillä antaa periksi ja sinkaisee kontaten paikan päälle nopeammin. Tästä se nyt lähtee, uusi aikakausi pikkuisen elämässä. Keskustelimme muuten nyt viikonloppuna siitä miten eri tahtia kukin lapsi eri asioissa kehittyy. Siinä missä jotkut kehittyy motorisesti nopeasti, saattaa puhe tulla paljon myöhemmin ja päinvastoin. Meillä on muutenkin oletuksena että puheen kehitys saattaa olla kaksikielisyydestä johtuen hitaampaa joten tämä nopea motorinen kehitys vahvistaa vain epäilyksiäni. Kovasti neiti hokee kyllä tiettyjä sanontoja mutta mitään sanoja en voi väittää kuulleeni. Nyt on päinvastoin kivaksi huomattu tuo kielen heilutus suun ulkopuolella, suloista tosin sekin! 🙂 Kieliasiasta puheen ollen, meillähän on aina ollut tarkkaa se, että minä puhun tytölle vain suomea ja isänsä englantia. Tosin keskenämme me puhumme englantia ja tyttö varmasti sitä nyt ensialkuun kaikkein eniten kuuleekin. Mielenkiinnolla tosiaan odotan sitä, miten se puhe siitä sit lähtee. Aluksihan menevät kielet helposti sekaisin mutta siitä ei saisi huomauttaa, jatkaa vaan puhumista omalla kielellään. Mitenkä teillä kaksikielisillä perheillä on homma mennyt? Se on muuten hassua miten ajatus tämän kaksikielisyydenkin suhteen muuttuu. Joskus aikoinaan (minun ollessani pieni) ei kuulemani mukaan suositeltu kaksikielisyyttä ellei se sitten ollut vanhempien äidinkielistä johtuen se ainoa vaihtoehto. Siksi meillä kotona onkin puhuttu aina vain suomea vaikka isäni kaksikielinen onkin. 11006405_883010251761587_270331866527864672_n Meillä ei tosin olekaan vaihtoehtoja, mies kun ei Suomea niin hyvin osaisi että pystyisi sitä lapselle puhumalla opettamaan. Tosin näistä omista lähtökohdistani käsin, ajattelen tuon kaksikielisyyden olevan rikkaus, kyllähän tyttö nimittäin tulee väkisinkin viettämään paljon aikaa myös tuolla saarivaltiossa jota hänen toiseksi kotimaakseen voisi melkein verrata. Meille onkin tässä tullut mieleen se, että hakisimme hänelle kaksoiskansalaisuutta joka mahdollistaisi hänelle tulevaisuudessa helpommalla esimerkiksi pidemmän oleskelun/opiskelun Englannissa jos hän niin haluaa. Ilmeisesti tuo prosessi on kuitenkin melko hidas ja vaikea, onko teistä kellään siitä tietoa? Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!! 🙂

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä