Yleinen 30.3.2016
TEKSTI Xenia

Mitä meille kuuluu?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Voi jestas miten tämä aamu alkoi. Tytön sisäinen kello on pikkasen jäljessä ja nukuttiin vahingossa yhdeksään asti. Siitä sit aamupalalle ja päiväkotiin juuri sopivasti ulkoilemaan.

En nyt muista milloinka olisin viimeksi kirjoitellut ihan kuulumisia joten täältä pesee. Ensinnäkin, meillä on ollut tässä pari viikkoa jo aivan todella hauskaa. Uhma kyllä nostaa päätänsä ihan päivittäin, mutta tytöstä on kuoriutunut aivan mahtavan sosiaalinen tyyppi jonka kanssa on kiva höpötellä niitä näitä. Englantia hän ymmärtää todella hyvin, vastaa kylläkin vielä suurimmaksi osin suomeksi. Minä, minä, minä taitaa olla lempisana. Minun pöksyt, minun sitä ja tätä. Jakaminen on vielä hieman työn takana ja aina pitää selittää, että yhdessä leikkiminen on niin paljon hauskempaa kuin kaiken omiminen. Oltiin käymässä ystävillämme viime viikolla ja heilläkin tuollainen 1.5 vuotias. Ensin meno oli sitä että tytöt kävivät aina viemässä toiselta leluja mutta lopulta syventyivät heittelemään pehmopalloa toisilleen. <3

Sharing is caring, se ei vaan taida olla meidän geeneihin koodattu toimintatapa. Itseasiassa just mietin sitä että minkälainen ihmisestä tulisi jos hänen kasvuunsa ei vaikuttaisi ulkoisesti mitenkään. Ihmisluonne kun on melkoisen itsekäs ja kärsimätön ja nuo piirteet ovatkin ehkä niitä joihin kasvatuksella kaikkein eniten vaikutetaan.

Tyttö nukkuu tällä hetkellä todella hyvin ja nyt ollaan mietitty taas sitä että pitäisi alkaa miettimään uutta sänkyä tytölle. Mehän otettiin pinniksen laita pois jo viime vuonna mutta eihän siitä tullut mitään. Yöt meni ihan hulinaksi ja sängystä tassuteltiin pois monta kertaa yössä. Nyt kuitenkin tuo kiipeily on sen verran lisääntynyt että usein siellä nostellaan jalkoja laidalle joten jotain pitäisi keksiä pian. Taitaapi olla seuraavan meidän projektilistalla, niistä kun kovasti pidetään!

IMG_4167

Projekteista puheen ollen. Tytöllähän on synttärit nyt ensi viikon sunnuntaina ja tilattiin tuossa hänelle syntymäpäivälahjaa juuri pari päivää sitten. Hän saa meidän pihalle oman keinun ja sit liukumäen, joka miehen tosin pitää vielä rakentaa (sen liukumäen saa hankittua erikseen ja sit siihen pitää rakentaa se tasanne jne..).

Muutenkin noihin synttäreihin liittyen. Saadaan vieraita Englannista ensi viikon perjantaina ja juhlat on jo aika pitkälle suunniteltuna. Mähän innostuin aivan täysin kaikista juhlasomisteista, ja siitä tulee vielä postausta enemmänkin, olen niin tyytyväinen värimaailmaan ja siihen mitä kaikkea kivaa löytyikin!

Aika kivalla fiiliksellä siis. Ei vain voi käsittää että tyttö täyttää jo kaksi vuotta! Ihan alun perin toivottiin että tyttö saisi kaverin tässä kahden vuoden ympärillä, mutta sitten tuli rakentaminen ja häät ja gradun teko. Pakko silti myöntää, että vitsit kun on kova vauvakuume, ystäväpariskunnallemme nimittäin syntyi pieni vauva ihan pari päivää sitten ja niitä vauvakuvia katsoessa ei voi kuin huokaista ihastuksesta. <3

Pakko kuitenkin pistää vielä hetkeksi jäitä hattuun. Toisaalta kuulostaa niin hölmöltä kun tiedän senkin että hyvin todennäköisesti saadaan marssia taas hakemaan niitä ylimääräisiä hormoneja että raskaaksi tuleminen olisi edes mahdollista. Että eipä se ajankohdan suunnitteleminen siinä mielessä auta ollenkaan. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan! <3

Kuvassa näkyy kun tyttö sai viikonloppuna laittaa tuon keväisemmän haalarin ekaa kertaa päälle. Alle kylläkin heitettiin vielä hupparin yms lisäksi villa-asu, joka on muuten paras keksintö koskaan. Hanskat revittiin pois että hän voi kerätä  ”kukkia” eli keppejä.

Mukavaa ja ainakin toistaiseksi aurinkoista keskiviikkoa kaikille! Mä kaivan nyt projektitenttikirjat esiin ja yritän samalla paneutua graduun..

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (13)

Tosi mielenkiintoista. Mutta hyvä kun kerroitte, tämä pitää pitää mielessä! 🙂




0
1 vastaus

Ihana kun kirjoittelit kuulumisia! Täälläkin uhmaa, joka tekee tästä meidän arjesta melko haastavaa välillä… Koska hän on keksinyt, että äiti saadaan provosoitua parhaiten kun tehdään jotain tyhmää vauvalle 🙁 niin että reilummassa ikäerossa on ehkä puolensa kun ei tule uhma samaan syssyyn sisaruksen kanssa… Tässä välissä meillä meni jo tosi kivasti, mutta nyt ei tuohon isompaan voi luottaa pienen kanssa yhtään!
Tsemppiä häiden kanssa – äkkiäpä nekin lähestyy !!:)




0
1 vastaus

Kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa. Eipä siihenkään taida mitään oikeaa vastausta olla, ja kuten sanottu, eihän sitä voi koskaan tietää.. Käsittääkseni sulla kuitenkin tapahtui tämä toinen raskautuminen ”helpommin” kuin ensimmäinen? Jotenkin viehättäisi se ajatus että tulisi vain ihan itsestään raskaaksi mutta ilmeisesti en juurikaan ovuloi niin voi olla aika heikot mahdollisuudet. 😀 Toisaalta eipä sillä kai ole väliä miten siihen lopputulokseen päädyttäisiin, aina saa olla yhtä onnekas jos lapsia suodaan!<3 Paljon tsemiä sinne uhman kanssa, kai se on helppo kohdistaa se turhautuminen pikkuiseen, mutta eipä mene varmaan kovin kauaa että tilanne on jo toisin päin ja pikkuveli kiusaa isosiskoa! <3




0
1 vastaus

Hei Xenia. Meidän ensimmäinen lapsi sai alkunsa Clomifeneilla, ensimmäisestä kierrosta, puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen. Päätimme että kun tytär täyttää kaksi (viime syksynä), jätämme ehkäisyn pois ja kokeilimme tulisiko toinen luomuna. Ekasta tärppäsi :D. Ja nimenomaan kevätvauva haluttiin, kolmen viikon päästä laskettu aika.




0
1 vastaus

Aika uskomatonta, tuhannesti onnea teille! Oon joskus miettinyt että vaikuttaako tällaisessa tilanteessa se, että yksi lapsi on jo suotu? Siis ettei ole samanlainen ”paine” siitä, että voiko tulla raskaaksi? Useinhan nimittäin kuulee sitäkin että raskaaksi tulee kun varsinainen ”yritys” loppuu! Voi että, ihania hetkiä sinne viimeisille viikoille!!<3




0
1 vastaus

Isommassa ikäerossa on omat hyvät puolensa! 🙂 Meidän pojille tuli ikäeroa 2,5 vuotta ja tämä vauvan ensimmäinen puoli vuotta on ollut aikamoista menoa. Isoveli on ollut todella mustasukkainen, edes vessakäynnin ajaksi en ole voinut jättää epeleitä kahdestaan, koska isoveli olisi hyvinkin voinut keksiä jotain pikkuveljen kiusaksi. Ja 2-vuotiaan kiukku ja mustasukkaisuus on vielä aika rajua, jos joku harmittaa niin sitten on menty vetämään vauvaa päästä tai tönimään. Voisi luulla ainakin, että 3-vuotiaalla ja sitä vanhemmilla on parempi kyky käsitellä tunteita eikä tarvitsisi olla niin väkivaltainen. 😀




0
1 vastaus

Mä kyselin tästä äidiltäni, oma veljeni kun on 3 vuotta 3 kk vanhempi. Hän oli kyllä mustasukkainen mutta se ei kohdistunut muhun vaan muilla tavoilla. Että ehkä sit ikä kuin ikä niin on mustasukkainen kun joutuu jakamaan äitin huomion mutta se miten se tulee esiin riippuu paljon iästä ja tottakai myös luonteesta. Kun nimittäin mietin tuota meidän tyttöä niin kyllähän hän suuttuessaan esim huitaisee minua ja on selvästi turhautunut, mutta ehkä asianlaita olisi hänenkin kohdallaan erilainen vaikkapa 4 vuoden iässä. Vaikea sanoa mutta aika mielenkiintoisia juttuja!! 🙂




0
1 vastaus

Hei!
Kirjoituksiasi on aina mukava lukea. En ole aikaisemmin niitä kommentoinut, mutta nyt tuli mieleen näin tehdä, koska haluaisin hieman haastaa ajatteluasi. Kirjoitit tyttäresi lelujen omimisesta jne. ja kommentoit, että ”Ihmisluonne kun on melkoisen itsekäs ja kärsimätön ja nuo piirteet ovatkin ehkä niitä joihin kasvatuksella kaikkein eniten vaikutetaan.” Itse asiassa on uutta tutkimustietoa siitä, että ihmisluonne ei ehkä olekaan niin itsekäs kuin usein ajatellaan. Tutkimukset nimittäin ovat osoittaneet, että lapset ovat hyvinkin halukkaita jakamaan esimerkiksi lelujaan, ja se on usein se hiekkalaatikon reunalla istuva äiti, joka tulee hyväntahtoisesti kommentoimaan lapsen viereen, että ”älä ota sitä lapiota, se on Kertun.” Ja näin lapselle muodostuu ajatus minun ja toisen leluista. Eli voisiko asia pikemminkin olla niin, että me tiedostamattamme jaamme jatkuvasti lapselle merkkejä siitä, kuinka tärkeää on, että on oma lelu, oma huone, oma pyörä, oma talo jne., jolloin vahvistamme hänen omimishalukkuuttaan. Ja ehkä ”luonnostaan” lapsi onkin halukas jakamaan asioita? Tätä piirrettä näin ollen voisi myös pyrkiä vahvistamaan kasvatuksen avulla. Jakaminen ja toisten auttaminen nimittäin on ainakin evoluution mukaan ihmiselle enemmän viisasta kuin kaiken itsellään pitäminen. Jos nyt ajatellaan esimerkiksi metsästäjä/keräilijä-ihmisiä, niin itsekäs ja omistushaluinen, jakamiseen kykenemätön ihminen ei luultavasti olisi menestynyt.




0
1 vastaus

Aika mielenkiintoista! Ehkä se on sit nimenomaan sellainen mitä vahvistetaan nykymaailmassa ihan tiedostamatta. Nyt kun ajattelen itseäni niin puhun yleensä jakamisesta. Mutta mielenkiintoinen pointti! 🙂




0
1 vastaus

Mä meinasin tulla kommentoimaan samaa! Opiskelen varhaiskasvatusta, ja vastikään yhdellä erityispedagogiikan kurssilla puhuttiin ihmisten luontaisesta prososiaalisuudesta. Muistiinpanoissani lukee esim. näin: ”Ihminen on lähtökohtaisesti virittäytynyt kokemaan toiset hyväntahtoisina, auttavina ja jakavina. Epäitsekkyys ja toisille antaminen alkaa nostaa päätään noin 1,5-vuotiaana, ja sitä pitäisi tukea.” Uskon, että Emilia on oikeilla jäljillä siinä, miten me aikuiset kasvatamme (hyvistä aikeistamme huolimatta) lapsista itsekkäitä.




0
1 vastaus

Tosi mielenkiintoista. Mutta hyvä kun kerroitte, tämä pitää pitää mielessä! 🙂




0
1 vastaus

Tällaiset kuulumispostaukset on just parhaita ja ihanan rentoja! <3 Meillä helpotti "isojen poikien sänkyyn" siirtymistä just se kun hän sai ihan uuden oman sängyn, poitsu oli niin ylpeänä silloin 1,5 -vuotiaana kun oli " minu oma känky":D heti ekasta yöstä saakka hän siinä sitten nukkui kiltisti, päästiin tosi helpolla!




0
1 vastaus

Ehkä se sit oli nimenomaan se että oli sama sänky, hieman vain muutettuna. Tyttö on tullut aika usein nyt ennen nukkumaanmenoa meidän sänkyyn ja sinne jää ”muka nukkumaan” silmät kiinni jne. Että olisikohan sit just kyseessä joku vaihe että haluaa itse pärjätä kaikessa ja olla ”iso tyttö”. 😀




0
1 vastaus

Kiva kuulla ihan vaan niitä tavallisia kuulumisia :)! Ja ihanan pirteä tytön haalari.

Meidän pojilla on ikäeroa vuosi ja 11kk. Varmasti puolensa pienessä sekä isommassa ikäerossa.
Meillä on arki onneksi sujunut hyvin, välillä kun vauva itkee niin poika on tuomassa tuttia ja lohduttaa, mut välillä myös menee isoveljellä sormet korviin kun vauva itkee :-D.
Meillä kans isoveljen synttärijuhlat lauantaina, hirveen nopeasti mennyt tää kaks vuotta. Vauvakin on jo kuukauden, ja minä hullu haaveilen vielä kolmannesta :-D, krooninen vauvakuume… 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Baby bear
Perheemme ja erityisesti tyttäremme arkea huumorilla höystettynä. Lue myös Xenia's Day -blogiani Annassa! contact: xeniablogi@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Beautiful Sutivan!😍 #bracisland #croatia

xeniasday

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: