Arki 3.8.2017
TEKSTI Xenia

Neuvolakuulumiset

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

IMG_1099

Heipähei täältä pienen vauvan vierestä. Meidän pikkuinen on nyt jo viisi viikkoa ja sen kunniaksi käytiin neuvolassa ja oltiin vedetty yli viiden kilon rajasta. Painoa oli tullut kahdessa viikossa 900g mikä tietysti kovin miellytti tätä äitiä. Maitoa on näemmä riittämiin ja syömisten myötä ilmeisesti se on myös ollut täysrasvaista. 😀 Mä olen kyllä kiinnittänyt huomiota siihen, että syön kunnolla, sillä paljon liikkuvana ja täysimettävänä ihmisenä energiantarve on varmaankin sen lähemmäs 1000 kaloria enemmän per päivä. Toki vararavintoa on omasta takaa raskausajalta, mutta käsittääkseni ei suositellakaan että liikoja laihtuisi ettei maito ala ohenemaan jne. Mä syön siis päivittäin avokadoja, pähkinöitä ja muita hyviä rasvoja ja hiilaria niin että pyrin saamaan sitä hyvistä lähteistä. Nyt lähipäivinä on maistunut tumma riisi muun muassa kana-kantarellikastikkeen ja kasvisten kanssa ja avokadovoileipä välipalana. Pakko sanoa, että mä voin tällä hetkellä todella erinomaisesti, vaikka unet onkin niin ja näin ja uskon, että suureksi osin kaikki on nimenomaan ruokavaliosta johtuvaa. Okei, kyllä mä eilen napsin vähän Brunbergin nougatsuklaata (ja ilmeisesti vauvakaan ei reagoinut kun ei mitään oireita ole), mutta olen kerrankin onnistunut pitämään noi sokerisyömiset kohtuudessa. Pahin vauvan reagointi on toistaiseksi ollut Remix-karkkipussin jäljiltä, joten siitä pidättäydyn vielä, eipä tämä karkittomuus nimittäin tee pahaa kellekään!

Muutenkin kaikki oli neuvolassa hyvin. Pituus on nollakäyrillä ja paino vähän sen yläpuolella. Pään mitta oli nollakäyrillä sekin ja kaikki muukin oli lääkärintarkastuksessa hyvin. Unohdinko muuten kertoa teille siitä kun saatiin sätky synnärillä liittyen sydämen sivuääneen? Siis ai kauhea mikä huoli siinäkin ehti jo tulla ennen kuin saatiin kuulla, että kaikki on ok. Oltiin siis menossa siihen kotiinlähtötarkastukseen ja lääkäri siinä kuunteli pikkuista ja soitti sit lastenosaston ylilääkärin paikalle. Minä näin jo mielessäni kaiken maailman sydänleikkaukset ja hyvä etten alkanut siinä hormonihöyryissäni itkemään. Ylilääkäri kuunteli sydämen ja pisti meidät varmuudeksi sydämen ultraan ja käveltiin sinne alakertaan jännityksen vallassa. Kaikki oli kuitenkin hyvin eikä mitään poikkeavaa löytynyt, ilmeisesti nämä on vain tosi yleisiä ja yleensä katoaa pariin ikävuoteen mennessä. Tämä muistui vaan mieleen eilen kun tavattiin lääkäriä joka oli vielä kuulevinaan jotain pientä, mutta tuon Kotkassa tehdyn tarkastuksen vuoksi ei ole enää mitään syytä huolestua. Jestas että oli kyllä melkoinen kokemus, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Arvostipa taas hitusen enemmän sitä, että tämä lapsi on meille suotu ja vieläpä terveenä kaikista alkuvaikeuksista huolimatta!<3

Noin muuten täällä menee tosi hyvin. Nyt kun hormonit alkaa tosissaan tasoittumaan ja tietynlaisista rutiineista saatu kiinni olen jotenkin nauttinut tästä ajasta ihan älyttömän paljon. Meidän pikkuinen on kyllä niin rento kaveri, että oksat pois. Ei juuri itkeskele ja silloinkin lähinnä sen vuoksi että ruoka pitäisi tietysti olla edessä sillä sekunnilla kun herätään. Jotenkin ihan outoa kun olen tottunut siihen että tyttö itki joka ilta että nyt on melkein silleen että milloin kaikki tämä alkaa. Tuleehan niitä vaiheita, itseasiassa koko lapsuus on yhtä vaiheiden kirjoa, mutta jotenkin tässä on ollut kaikki tuulet myöntyisiä. Ensinnäkin se, että olen itse kokenut kuopuksen kanssa olon jotenkin tosi paljon helpommaksi. Esikoinen on vähän kuin ”harjoittelua” tietyllä tavoin ja siitä kuopuksen hoitamisesta ei olekaan stressannut lainkaan. Siinä esikoisen kanssa kävi itse läpi suuria muutoksia kun yhtäkkiä olikin äiti, mutta toisen kanssa tämä on jo selvä. Tästä asetelmasta riittäisi kirjoitettavaa varmaan enemmänkin, kiinnostaisiko teitä kuulla? Lähinnä siis niitä juttuja joita on tullut mietittyä esikoisen kohdalla ja miten asiaan on asennoitunut kuopuksen syntyessä.

Mitä aurinkoisinta torstaita teille kaikille, mä lähden nyt lenkille! 🙂

 

 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (14)

Mistä tuo tuttinauha? Pakko saada samanlainen ?




0
1 vastaus

Meillä oli kanssa tuo sydämen sivuääni tytöllä,sanottiin että usein menee vastasyntyneillä muutamassa päivässä itsestään pois. Meillä ei mennyt ja jouduttiin jäämään vielä sairaalaan. Päästiin kuitenkin kotiin viikon sairaalassa olon jälkeen ja muutaman päivän päästä ultra. Pieni reikä oli kammioiden välissä, ei kuitenkaan toimenpidettä vaativa. 5kk iässä uusi ultra ja reikää ei enää ollut. Kyllä se esikoisen äitinä oli ihan hirveää, vaikka tosiaan aika yleistä taitaa olla. Nyt vähän reilu 2v terve neiti meillä. <3




0
1 vastaus

Hei meillä oli melkein sama juttu. Lähtötarkastuksessa kaikki oli ok, mutta myöhemmin noin kuukauden iässä lääkäri löysi sivuääniä ja jouduttiin jäämään sairaalaan. Tutkimusten jälkeen selvisi juurikin kammioiden välinen reikä, joka päästää keuhkoista verta takaisin keuhkoihin tms. Kontrolli meillä on viellä ainakin ennen yhden vuoden ikää. Reikä on pieni myös, joten ainut haitta siitä on, että esim. syvällä sukeltelu voi olla kiellettyä vanhempana.




0
1 vastaus

Meilläkin kuului lähtötarkastuksessa sivuääni, mutta ultrassa seuraavana päivänä oli jo sulkeutunut. Yleisiä kuulemma ovat.

Kiinnostaa kuulla tarkemmin miten toisen kanssa on erilaista. Huomaan sen jo nyt toista lasta odottaessa, en edes muista millä viikoilla nyt olen 😀 23,24 tai 25+6 tänään… enkä malta odottaa vauvan tapaamista, ja imettämistä varsinkin olen kaipaillut. Se on niin mahtava yhteys pikkuisen kanssa ?




0
1 vastaus

Ehdottomasti olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksia esikoisesta ja toisen lapsen syntymästä. Meiltä löytyy vajaan vuoden ikäinen ja kovasti ollaan pohdittu jos toinen meille siunaantuisi lähitulevaisuudessa! Monesti on vaan miettinyt sitä, että miten sitä sitten aika riittää molemmille ym. Esikoisen kanssa myöskään imetys ei aivan luonnistunut ja toivoisin, että toisen kohdalla osaisi itse suhtautua hieman eritavalla.

Ihanaa ja aurinkoista syksyä sinne! 🙂




0
1 vastaus

Tuli oman kuopuksen synnytys mieleen Koksista parin vuoden takaa. Mekin jouduttiin menee sinne alakertaan lastenosaston puolelle sydänultraan. Ville Westerlund on kyllä hyvä lääkäri. Hänen luonaan on asioitu useamman kerran kun meidän pojalta löytyi synnynnäinen sydänvika ja pieni reikä sydämestä. Onneksi vain lievä vaiva johon riittää pelkkä seuranta. Tulee kyllä vauva kuume kun katsoo teidän pienimmän kuvia. <3




0
1 vastaus

Kiva kuulla, että kaikki sujuu. ? Haluaisin mielelläni kuulla ajatuksia tästä esikoinen-kuopus -asetelmasta, se kun tulee (toivottavasti❤) olemaan itsellekin tulevaisuudessa ajankohtaista. ?




0
1 vastaus

Heippa. Täällä myöskin kahden lapsen äiti; esikoinen 2,5v ja vieressä tuhisee viikonikäinen vauva. Jo nyt huomaan miten paljon leppoisammin sitä ottaa kaiken tän kuopuksen kanssa, siinä missä esikoisen kanssa panikoi ja stressas ihan kaikesta. Nyt on ihanaa, kun osaa nauttia tästä vauva-ajasta ihan kunnolla ❤
Haluaisin kuulla miten teillä esikoinen on suhtautunut uuteen tulokkaaseen. Meillä esikoinen kyllä hoitaa ja hoivaa, mutta me vanhemmat saamme osaksemme melkoista uhmaa, vaikka koitamme antaa esikoiselle extrahuomiota, kehuja jne. Tällaista uhmaa ei olla ennen koettu, joten se vie voimia tällä hetkellä sekä hieman surettaa molempia vanhempia 🙁




0
1 vastaus

Esikoinen on se ”kokeilukappale”, ensimmäinen kunnon. Toinen lapsi menee jo enemmän rutiinilla, seuraavat sitten jo melkein ”vasemmalla kädellä”..




0
1 vastaus

Siis -kun on- eikä kunnon..kiireessä kun naputtelee..




0
1 vastaus

Hei, maito ei ohene tms vaikka itse söisit miten huonosti, vaan se on aina täydellisen sopivaa vauvalle. Ja vauvan kasvaessakin maidontarve kun vähenee niin maito itseasiassa on vain entistä tiiviimpää eikä ”sokerivettä” kuten isovanhemmat saattaa sanoa. Koska ennen näin uskottiin 🙂
Mukavaa lukea ja kuulla että kahden pienen kanssa voi myös olla rentoa ja helppoa eikä elämä siitä muutu kauheaksi ja stressaavaksi kuten palstoilla ja puistossa tapaa kuulla




0
1 vastaus

Mä vaan huomaan, että mulla ei maito nouse samalla tavalla jos syön liian kevyesti, eli jotain vaikutusta on ainakin tuohon ”erittymiseen”. Meitäkin on moneen lähtöön, toki maidon koostumus varmaan pysyy samana, otetaan sit äidiltä pois jos ei muuta, mutta käsittääkseni ei siltikään suositella liikoja laihduttelemaan kun ne laihduttaessa liikkeelle lähtevät kuonat saattavat jotenkin vaikuttaa maitoon? 🙂 Ja jeps, toki hommaa on kaksinverroin mutta ei se elämä tähän päättynyt!<3




0
1 vastaus

Mielelläni kuulisin enemmän tuosta asetelmasta, ja siitä miten ajatusmaailma on muuttunut kahden myötä. Ekan kanssa kun muutos on niin iso, ja sitä vasta itsekin syntyy, äidiksi. Meillä on nyt toiveena toinen lapsi, jonka kanssa luulisin osaavani ottaa iisimmin. Mutta toki jotkut asiat jännittää silti: millainen tapaus meille suotaisiin, miten unilleni kävisi (lapsen myötä, parin vuoden jälkeenkin, olen todella herkkäuninen), miten esikoinen suhtautuisi uhma-ikäisenä vauvaan, olisiko minulla seuraavaan pariin vuoteen mitään vapaa-aikaa… Mutta uskon, että hetkessä elämällä ja pitämällä mielessä ne asiat, joista on kiitollinen, voi selvitä heikoistakin hetkistä.




0
1 vastaus

Minäpä kirjoitan!<3




0
1 vastaus

Mistä tuo tuttinauha? Pakko saada samanlainen ?




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: