Äitiasiaa 22.11.2016
TEKSTI Xenia

Rakas pieni tyttäreni ja äitiasiaa

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

PB110233PB110220PB110214

Vaatteet: Gap (Babyshop)

Mikä siinä onkin, että lapsista ei oikein saa epäonnistuneita kuvia? Se miten he keskittyvät leikkeihinsä on jotain aivan uskomatonta ja mun mielestä sitä on kiva seurata vierestä! Me laitettiin joulukuusi esiin jo parisen viikkoa sitten ja tytön lempipuuhaksi on muodostunut joulukuusen riisuminen koristeista ja sen uudelleen koristelu. <3

Muuten täällä on kaikki enemmän kuin hyvin. Silmätulehdus näyttää pysyvän tiessään (koputtaa puuta) ja muutenkin ollaan pysytty melko terveinä tänä syksynä (verrattuna siis ensimmäiseen tarhasyksyyn, silloinhan nuhaa oli koko ajan).

Omalla kohdalla fiilis on myös aika hyvä. Puhuin parisen viikkoa sit hormonitoiminnan häiriöistä ja nyt siis olen ollut jo pari kuukautta ilman mitään ”extroja”. Jestas miten paljon parempi fiilis on pääkopassa, mä olen aina ollut sellainen joka reagoi kaikkeen ylimääräiseen aika vahvasti nimenomaan tunnepuolella. (Lue mielialavaihtelut!). Nyt on kuitenkin mieli ollut tasaisempi kuin pitkiin aikoihin ja luulenkin että jatketaan tätä nyt jonkun aikaa ennen kuin mietitään mitään muita vaihtoehtoja. Pillerit lopetin ihan pian vuosi sitten ja tytön kanssa mulla meni yli vuosi ennen kuin edes kierto palasi. Jotain edistystä siis. Varmaa on se, etten enää koskaan koske hormonaaliseen ehkäisyyn, se ei vain yksinkertaisesti sovi mulle. Jälkiviisaana soimaan itseäni tuosta lyhyestä pillerikaudesta, mutta mitäpä sille enää voi.

Samalla linjalla siis jatketaan. Mahdollisimman terveellisesti ja mahdollisimman täysipainoisesti erilaisia ruokia. Maalaisjärjen mukaan siis.  Oli muuten aivan mielettömän kiva lukea teidän kaikkien kommentteja, nämä häiriöt hormonitoiminnassa kun ovat aika yleisiä ja mun mielestä niistä on hyväkin puhua! Jatketaan siis samalla linjalla! 🙂

 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

Moi Xenia! Kommentoin nyt tähän vähän uudempaan postaukseen noista lapsihaaveista.

Täällä on myös toiveissa lapsi, tosin vasta esikoinen. Aktiivista yritystä on takana 7 kuukautta, pillerit olen lopettanut yli kaksi vuotta sitten. Mussa ei pitäisi olla mitään vikaa, sillä kierto on säännöllinen ja ovulaatiotesti näyttää tasaisin väliajoin plussaa. Sen sijaan miehen siittiöittä on t o d e l l a vähän ja lisäksi liikkuvuus on selvästi heikentynyt.

Aloittaessamme yrityksen olin 22-vuotias, perusterve, hoikka ja liikunnallinen nuori nainen ja itse nelilapsisesta perheestä. Ajattelin, että viimeistään muutaman kuukauden jälkeen olen raskaana ja me saadaan kevätvauva. Oli järkytys, kun menkat tulivat kuukausi toisensa jälkeen ja lopulta miehen sperman laatu selvisi. Meidän onneksemme tilanne pitäisi olla korjattavissa tietty lääkitys lopettamalla, mutta olen täysin menettänyt toivoni raskautumisesta luomusti.

Vertaistukea on vaikea saada, joten kiva, kun kirjoitit asiasta. Omat ystävät ovat joko sinkkuja ja kertoessani vauvahaaveistani vastaanotto oli järkyttynyt, taikka kymmenen vuotta vanhempia ja perheellisiä (ja lapset ovat saaneet alkunsa kuukausi ehkäisyn lopettamisesta). Olen saanut kommentteja kuten ”voittehan te adoptoida”, ”on muitakin vaihtoehtoja kuin synnyttää itse” ja ”voi sä olet vielä niiiin nuori!”. Kyllä, olen nuori, mutta vanhempani ja pienen toiset isovanhemmat eivät ole. Olen itse kasvanut vain yhden isovanhemman kanssa, joten haluaisin, että lapseni saisivat suuremman tukiverkon. Tuntuu pahalta, kun äitini vihjailee koko ajan ”lastenlasten tekemisestä” ja miehen ystävät kyselevät, että mikä on, kun ei saada heidän lapsilleen leikkikaveria aikaan. On vaikea ymmärtää ihmisten ajattelemattomuutta, mutta ehkä tämäkin on seurausta siitä, että lapsettomuus ja hedelmällisyysongelmat ovat niin iso tabu.

Tällä kommentilla ei nyt ollut sen suurempaa pointtia, kuin että sain itse avauduttua. 😀 Joka tapauksessa, tsemppiä ja rentoa mieltä toisen pienokaisen odotukseen, toivottavasti saamme molemmat enemmin tai myöhemmin kaksi viivaa tikkuun ja terveet pienokaiset syliimme. 🙂




0
1 vastaus

Ihania kuvia! Onko tytön asu kooltaan 2v vai 3v? Oon miettinyt GAPin vaatteissa kokoa, onko kuinka pientä.. Miten pitkä tyttö teillä on? 🙂




0
1 vastaus

meil on 3 v, mutta tytön pituutt en tiedä, arvelisin jotain 95cm? 🙂 Mun mielestä ihan normaalia kokoa! 🙂




0
1 vastaus

Täällä myös yksi, joka ei enää ikinä suostu hormonaaliseen ehkäisyyn palaamaan. Noin viisi vuotta ehdin e-pillereitä napsia, kunnes tajusin saavani aurallisia migreenikohtauksia, jonka jälkeen e-pillerit vaihtui minipillereihin. Minipillereiden kanssa migreenikohtaukset kyllä väheni huomattavasti, mutta sitten alkoikin hiukset tippua päästä ja sain aknen. Nyt olen noin viikon ollut ilman hormonaalista ehkäisyä ja iho alkaa pikkuhiljaa paranemaan eikä enää hiuspohja rasvoitu niin runsaasti. Inhottavaa tietty vakituisessa suhteessa käyttää ehkäisynä kondomia, mutta tämä on nyt onneksi vaan väliaikainen ratkaisu, kun olen jonossa kuparikierukan laittoon.




0
1 vastaus

Laita kuvaa kuusesta! 🙂




0
1 vastaus

Hei, kiitos, että jaoit tarinanne lapsihaaveista!
Meillä on 2013 syntynyt tytär ja kohta pari vuotta ollaan yritetty toista lasta.
Tyttäremme sai alkunsa parin kuukauden ”yrittämisen” jälkeen, joten erityisesti, kun vasta eka vuosi yritystä oli takana, oli vaikea ymmärtää, miksi en raskaudu. Halusin, että saan lapset ennen kuin täytän 30v (ensi vuonna) ja pitkään haaveilin pienestä ikäerosta ja sisarusrattaista. – Ja tulin sieltä pilvilinnoista rytinällä alas.
Keräsin aika kauan rohkeutta mennä gynelle (+tässä välissä oli työpaikan vaihto, muutto jne eli stressi huipussaan).
Päätin kesän lopussa, että hakeudun suoraan lapsettomuusklinikalle ja voin lämpimästi suositella Felicitasta, jossa minut heti ultrattiin, munasarjat tsekattiin + otettiin monta eri verikoetta. Pystyttiin poissulkemaan esim pcos, endometrioosi jne. Tutkittiin myös munatorvet ja kaikki mahdollinen. Mulla ei ole ollut mitään oireita, mutta silti löytyi pieni polyyppi, joka poistettiin pari viikkoa sitten ja joka onnekseni osoittautui hyvänlaatuiseksi, mutta oli sellaisessa kohdassa, johon alkio kuulemma saattaisi kiinnittyä.
Me odotellaan tällä hetkellä mieheni testituloksia ja tarkoitus olisi ilmeisesti alkuvuodesta aloittaa hormonaalinen hoito.
Tietty yksityisellä kaikki maksaa ihan hirveästi, mutta näitä juttuja ei mun mielestä voi mitata rahassa + asiat etenee todella nopeata, ei tarvitse jonotella. Minulla on tällä hetkellä tosi levollinen mieli tämän asian suhteen, sillä uskon saavani parhainta mahdollista ”hoitoa” ja olen luottavainen jatkon ja tulevaisuuden suhteen. Tuo yksi lapsi on meidän maailma ja kiitollinen olen, käy miten käy.
Ikäsi on todellakin iso etu ja samoin se, että ensimmäinen lapsi on tullut ”helposti”. 🙂
Kannattaa käydä tutkimuksissa, lapsettomuushoidot tuntuu olevan edelleen iso tabu, vaikka se koskettaa hyvin montaa pariskuntaa nykypäivänä. Vielä kerran kiitos rohkeudestasi!
Tsemppiä! 🙂




0
1 vastaus

Moi Xenia! Kommentoin nyt tähän vähän uudempaan postaukseen noista lapsihaaveista.

Täällä on myös toiveissa lapsi, tosin vasta esikoinen. Aktiivista yritystä on takana 7 kuukautta, pillerit olen lopettanut yli kaksi vuotta sitten. Mussa ei pitäisi olla mitään vikaa, sillä kierto on säännöllinen ja ovulaatiotesti näyttää tasaisin väliajoin plussaa. Sen sijaan miehen siittiöittä on t o d e l l a vähän ja lisäksi liikkuvuus on selvästi heikentynyt.

Aloittaessamme yrityksen olin 22-vuotias, perusterve, hoikka ja liikunnallinen nuori nainen ja itse nelilapsisesta perheestä. Ajattelin, että viimeistään muutaman kuukauden jälkeen olen raskaana ja me saadaan kevätvauva. Oli järkytys, kun menkat tulivat kuukausi toisensa jälkeen ja lopulta miehen sperman laatu selvisi. Meidän onneksemme tilanne pitäisi olla korjattavissa tietty lääkitys lopettamalla, mutta olen täysin menettänyt toivoni raskautumisesta luomusti.

Vertaistukea on vaikea saada, joten kiva, kun kirjoitit asiasta. Omat ystävät ovat joko sinkkuja ja kertoessani vauvahaaveistani vastaanotto oli järkyttynyt, taikka kymmenen vuotta vanhempia ja perheellisiä (ja lapset ovat saaneet alkunsa kuukausi ehkäisyn lopettamisesta). Olen saanut kommentteja kuten ”voittehan te adoptoida”, ”on muitakin vaihtoehtoja kuin synnyttää itse” ja ”voi sä olet vielä niiiin nuori!”. Kyllä, olen nuori, mutta vanhempani ja pienen toiset isovanhemmat eivät ole. Olen itse kasvanut vain yhden isovanhemman kanssa, joten haluaisin, että lapseni saisivat suuremman tukiverkon. Tuntuu pahalta, kun äitini vihjailee koko ajan ”lastenlasten tekemisestä” ja miehen ystävät kyselevät, että mikä on, kun ei saada heidän lapsilleen leikkikaveria aikaan. On vaikea ymmärtää ihmisten ajattelemattomuutta, mutta ehkä tämäkin on seurausta siitä, että lapsettomuus ja hedelmällisyysongelmat ovat niin iso tabu.

Tällä kommentilla ei nyt ollut sen suurempaa pointtia, kuin että sain itse avauduttua. 😀 Joka tapauksessa, tsemppiä ja rentoa mieltä toisen pienokaisen odotukseen, toivottavasti saamme molemmat enemmin tai myöhemmin kaksi viivaa tikkuun ja terveet pienokaiset syliimme. 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: