Baby Bear Grows 20.2.2017
TEKSTI Xenia

Rakenneultra nro 2 ja viikonlopun kuulumiset

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

IMG_7251

Heh, onneksi ei tarvitse laittaa tuon otsikon perään enää nro 3:a, vaikka lähellä sekin oli. Silloin ensimmäisellä kerralla ongelmaksi muodostui nimenomaan se, että vauva halusi vain ottaa iisisti ja nyt sit varustauduin muutamalla geishalla automatkan ajaksi. Ajattelin että sokeri herättää herran aivan varmasti ja olin kyllä erittäin oikeassa. Siellä nimittäin oltiin sellaisissa asennoissa ja heiluttiin niin paljon, että hyvä kun saatiin mitään kuvia otettua.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Melkein tunti siinä meni, mutta lopulta saatiin kaikki tarkistettua niinkuin pitääkin ja kaikki oli enemmän kuin hyvin. Poika siellä edelleen on, ei ole mitenkään kovin ujo sen suhteen! 😀

Lisäksi selvisi muuten, että istukka on etuseinässä ja melkoisen paksukin vielä. Ilmankos liikehdintä on tylppää ja kunnon potkut tuntuu enemmän ihan alhaalla. Tytön kanssa meidän piti mennä vielä myöhemmin kontrolliin kun istukka oli rakenneultrassa vielä hieman kohdunsuun päällä, mutta kyllähän se siitä silloin siirtyikin pois. Nyt ei ollut kuitenkaan samaa juttua, joten julkisen puolen käynnit onkin sit enää neuvolakäyntejä, niin hassua! 🙂

Nimestäkin ollaan päästy viikonlopun aikana yksimielisyyteen ja tulevan vauvanhuoneen tyhjennys saatiin aluilleen. Uskomaton fiilis kerta kaikkiaan, pitää ihan nipistellä itseään lähes päivittäin, että kaikki todella on hyvin!<3

Pakko muuten edelleen sanoa sitä miten hienosti meillä on raskauden seuranta järjestetty. Mun kohdalle on sattunut aivan ihania ultraajia, jotka aina selittää mitä tehdään ja mitä milloinkin mittaillaan. Mulle henk.kohtaisesti kun ultra on etenkin tämän raskauden aikana ollut melko pelottavakin asia, joten ihanaa kun joku jo äänellään ja puhetavallaan rauhoittaa. <3

Perjantaina mentiinkin sit ultran jälkeen koko poppoo syömään. Mies sai pitkän työrupeaman päätteeksi vapaapäivän ja nautittiin oleskelusta ja käytiin ostamassa vähän vauvanvaatteita ja maailman suloisin mekko tytölle. Pelkästään muuten näiden kuvien näkeminen saa ehkä vähän kyyneleet silmiin. Enpä koskaan tiennytkään miten paljon jotain ihmistä voi rakastaa ennen kuin tyttäreni on meidän arkea tullut täyttämään. Tottakai välillä on raskasta ja viime viikosta sain harmaita hiuksia kun tytöllä melkoisia uhmaraivareita melko usein, mutta se ei vaikuta mitenkään siihen miten lapsestaan ajattelee. Siinä missä rakkaus puolisoaan kohtaan on paljolti kiinni siitä millainen ihminen on ja miten hän kohtelee muita, lapsensa kohdalla rakkaus on tuolla jossain selkäytimessä, täysin pyyteetöntä!<3

Siinä se mun pieni leppäkerttu menee. Niin kovin itsenäinen höpsö jo vaikka niin pieni vielä onkin. Kaikki pitää tehdä itse, mutta välillä saa nauttia ihanista halauksista ja suukoista. Ne hetket korvaa jokaikisen kiukkukohtauksen!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

Jännää! 🙂 Oliko ”näkyvyys” hyvä ettei napanuora mennyt esim jalkojen välistä?




0
1 vastaus

Ihanaa! Onnea hyvistä ultrauutisista! 🙂




0
1 vastaus

Kiitos!<3




0
1 vastaus

Voi miten ihana sateenvarjo 🙂
http://westendmum.fi




0
1 vastaus

Eikö olekin! Niin suloinen näky sateisena päivänä! <3




0
1 vastaus

Meillä ru 3 viikon päästä! Artessa varovasti lupailtiin tyttöä, saa nähdä muuttuuko vielä matkalla ?




0
1 vastaus

Jännää! 🙂 Oliko ”näkyvyys” hyvä ettei napanuora mennyt esim jalkojen välistä?




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: