Yleinen 23.10.2014
TEKSTI Xenia

Raskausoireet ja niiden googlettelu

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Luulen, että jokainen teistä lukijoista tietää täsmälleen mitä ajan takaa tällä otsikolla. Jokainen meistä on nimittäin aivan varmasti vähintään kerran elämässään googletellut jonkun oireensa ja diagsoinut itsellensä jotain todella vakavaa vaikka ihan tavanomaisen päänsäryn vuoksi. Tää lista on mun kohdalla loputon. Kerran mulla oli selän jumin vuoksi rintakipuja ja olin jo varma, että se on rintasyöpää. Hormonitoiminnan sekavuus oli puolestaan lapsettomuutta, näköhäiriöt puolestaan aivokasvain ja niin edelleen ja niin edelleen. No, mitäs tehdä sitten kun raskaustesti näyttää plussaa ja kaikki tuntuu suurelta ja jännittävältä. No googletella niitä raskausoireuta tietenkin!! En tiedä teistä, mutta mulla oli alkuraskaudessa aivan hirveä pelko keskenmenosta. En oikeastaan edes uskaltanut ajatella, että pikkuinen ihan oikeasti syntyisi maailmaan, jotenkin tuntui siltä, että niin suuri onni on meitä jo kohdannut kun raskauduin niin nopeasti taustastani huolimatta. Muistan kuinka google oli samaan aikaan sekä paras ystäväni että viholliseni, siellä nimittäin saa kaikista oireista (tai niiden puutteesta!!!!) selityksen vaikka mille ja mun osaltani aina sille alkavalle keskenmenolle tai tuulimunaraskaudelle (raskaus alkaa normaalisti, mutta kohdussa on sikiöpussi, mutta ei sikiötä).

IMG_4237

Oli pakko mennä varhaisraskauden ultraan kun ei ne n. 10 raskaustestiä riittänyt.. 😀 Siellä se sydän löi kauniisti!<3

No, mun osaltani omaksi ”ongelmakseni” muodostui oireiden vähyys. Voi jestas kuinka monta kertaa googlettelin tyyliin ”oireiden vähyys, keskenmenon riski”, tai jotain muuta vastaavaa. Nyt jälkikäteen ottaa aivoon, että olen antanut itseni toimia noin, sieltä ei nimittäin löydä mitään itseään tyynnyttävää tietoa vaan päinvastoin, stressi kasvoi entisestään. Jälkiviisas on hyvä olla, mutta on todettava, että niillä oireilla ei ole mitään väliä. Se on nimittäin varmaa, että jokaisen ihmisen raskaus on erilainen ja usein vielä sama ihminenkin voi kokea toisen raskauden täysin eri tavalla kuin esimerkiksi ensimmäisen. Muutenkin ajattelen nyt niin, että miksi murehtia jos ei oikeasti ole mitään murehdittavaa. Sitten jos jotain sattuu murehtii asian ikäänkuin kahdesti, ei niin saisi käydä! :/ Mä tiettekö melkein ”kaipasin” sitä joka aamuista aamupahoinvointia vaan todistamaan sitä että tosiaan olin raskaana. Mutta ei, ruoka maistui kyllä mielin määrin ja mun pahimmat raskausoireet olivat väsymys ja sellainen perinteinen PMS-kärttyisyys. Mies parka! Jokainen vihlaus otettiin huonona asiana ja voi jestas kun vuosin muutaman kerran verta, se vasta olikin kauheeta (luonnollisesti). Asuttiin tuolloin vastapäätä Mehiläisen lääkäriasemaa ja kävin siellä pariin kertaan, julkinen puoli kun ei huolestunut pienestä verenvuodosta. Oon miettinyt sitä miksi otin asian tällä tavalla ja päätynyt siihen, että se johtuu puhtaasti siitä, että en koe olevani tilanteen herra tuossa asiassa. Jos en pysty kontrolloimaan jotain tiettyä asiaa, saan siitä stressiä. Tämähän selittää jo senkin että koin ennen suurta pelkoa lentämisestä joka nykyisin on tosin jo laantunut hyvin monen lentomatkan jälkeen. Tietysti raskautta on hassua verrata lentämiseen, onhan tuo suojeltava asia kuitenkin ihkaoikea ihminen. Muistan raskausaikana ajatelleeni aina niin, että sitten kun…, sitten en enää pelkää. Kunhan päästään toiselle kolmannekselle, kunhan päästään kolmannelle kolmannekselle, kunhan ei vauvalle tapahdu enää synnytyksessä mitään ja nyt kun vauva on puoli vuotias olen edelleen hänestä huolissani, eri asioissa tietenkin. Kaipa se vain niin on, että se äidinhuoli alkaa jo kun vauva ilmoittaa tulostaan ja jatkuu läpi elämän aina eri muodoissaan. Kauhulla odotan jo sitä että tyttäremme on teini-ikäinen ja pitäisi illalla olla huolissaan siitä missä tämä viilettää. Voi apua. 😀 Kertokaahan mulle oletteko te näitä googletteluun taipuvaisia vai pystyttekö pidättäytymään siitä? 🙂
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: