Äitiasiaa 29.12.2017
TEKSTI Xenia

Soutamista ja huopaamista

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

IMG_0159

Täällä eletään pientä murroskautta ja onpa taas tullut koettua tuhat ja yksi ahaa-elämystä tässä kaiken keskellä.

  • Lapset ovat niiiiin erilaisia. Se mikä toimii siskolla, ei toimikaan veljellä ja toisin päin.
  • Kausia tulee ja menee ja se mikä keino toimii yhtenä kautena ei toimi toisena kautena, samallakaan vauvalla
  • Väsymys on paljon pahempaa kun ei ole enää ne raskauden jälkeiset hormonit jeesaamassa.
  • Googletellessa apukeinoja löytyy tuhat ja 1 ”oikeaa  vastausta”. Tapoja tosiaan on monia.
  • Vauva saa koko yön heräilyn anteeksi kun väläyttää aamulla hymyn
  • Kaikki ovat yleensä samaan aikaan kipeänä. Kun poikamme valvoo, tyttäremme on samaan aikaan kipeä ja niin muuten mieheni ja minäkin. 😀 Tyypillistä.
  • Olen aina ollut läheinen vanhempieni kanssa, mutta lastensaannin jälkeen vielä läheisempi. Se on ihanaa!

Ja sitten niihin kuulumisiin. Poika tosiaan oppi tuossa reilu viikko sitten kääntymään ja voi luoja mitä öitä me saatiinkin kokea. Sitä ennen oli menty jo kuukauden verran koko ajan huonompaan suuntaan ja mun yöunet huiteli siellä 5-6 tunnin välissä. Ei siinä mitään jos olisi yhtenäistä unta, mutta katkonaisilla unilla se ei vaan riitä. Ainakaan minulle.

Muutama päivä sit sain tarpeekseni ja päätin että nyt on tehtävä jotain. Olin jo edellisenä yönä hakenut tutitkin takaisin piilopaikasta ja saanut sen voimin yhden kokonaisen yhtenäisen tunnin unta. heh, yöllä sitä ei paljon kiinnosta pitääkö sitä taas tutista vieroittaa vai ei. 😀

Luin, luin ja luin ja päädyttiin lopulta siihen ratkaisuun, että alamme unikouluttamaan poikaa kevyesti, hankimme hänelle unipussin ja jonkun rauhoittavan mobilen huoneeseen. Jos itku alkaa, odotamme muutaman minuutin ennen kuin menemme hänen huoneeseensa ellei kyse ole hysteerisestä itkusta (eli jalka vaikka pinnan välissä tai vastaavaa).

Huomasinkin saman tien ensi alkuun, että poika rauhoittuu aivan todella nopeasti ihan itsekseen ja on yleensä lähes unessa kun alkaa pitämään ääntä. Eli olen aivan liian nopeasti mennyt hänen tykönsä ja kenties omalla käytökselläni vain pahentanut tilannetta. Ensimmäinen yö meni niin ja näin, mutta jo toinen yö niin paljon paremmin.Poika heräsi klo 23 ja meni nukkumaan kun kävimme huoneessa laskemassa käden hänen päällensä ja laitoimme tutin takaisin suuhun. Sen jälkeen nukuimme kello 5.40 asti, jolloin poika oli selkeästi hieman nälkäinen ja sai maitoa napaansa.

Olemme nyt myös vähentäneet pikkuhiljaa maidon määrää öisin, eli en anna hänelle 2dl vaan esim 1dl tai hieman vähemmän. Juuri sen verran, että masuun saa jotain ja jaksaa aamupalaan asti. Ajattelin nyt pikkuhiljaa yrittää siirtää tuota syöttöä aina vaan myöhemmäksi ja samalla vähentää määrää niin, että lopulta hän ei syö enää öisin vaan vasta sit aamulla. Herra kuitenkin vetää päivisin viisi kunnon annosta ruokaa ja siihen ainakin 8 dl maitoa päälle, eli niillä eväillä voi hyvin nukkua yön läpi. Ongelma ei meillä olekaan ollut se yösyöminen vaan se levottomuus, mutta mulla on tällä hetkellä tosi hyvät fiilikset tuosta unipussista, joka on kuulemma tosi monella auttanut juurikin tässä kääntyilyn alkaessa.

Viime yönä kävin pari kertaa katsomassa (kohta alkaa siis meikäläisenkin unikoulu) poikaa ja siellä hän oli joka kerta eri päin ja eri puolella kehtoa. Hän siis pyörii kuin mikäkin, mutta on silti rauhallinen eli hyvä niin. Hän on nyt myös oppinut nukkumaan mahallaan ja kääntyy aika nopeasti joko kyljelleen tai mahalleen kun pistämme hänet selälleen sänkyyn. Tämä on kuitenkin ok, toista on aika vaikea nimittäin pakottaa nukkumaan selällään jos se ei häntä huvita. 😀

Meidän top 3 keinot ovat siis

  • Lempeä unikoulu eli kuunnellaan hetki eikä juosta syin päin auttamaan herraa jos tuttia ei saa suhun sekunnissa tai vastaavaa
  • Unipussi!!! Mikä mahtava keksintö
  • Pinnasuojus. Jotkut puhuvat tätä vastaan, mutta meillä oli jalka, käsi tai joku pinnojen välissä kun tätä ei ollut. Lapset on tietty erilaisia mutta meidän väkkärä heiluu sen verran paljon, että on ihan must ainakin nyt.

Näillä ollaan nyt menty muutama yö ja meikäläinen sai viime yönä aktiivisuusrannekkeen mukaan lähes 8 h unta! Ollaan siis menossa niin paljon parempaan suuntaan! Mutta pakko kyllä sanoa, että olin jo tuossa yksi yö suurinpiirtein buukkaamassa aikaa sterilisaatioon, väsytti ja kiukutti sen verran paljon. 😀 Ei kyllä sisaruksia ihan heti, mutta katsotaan sit myöhemmin. Varmaan vastaus on ihan eri sit kun on saanut esim viikon nukuttua hyvin…

ps. Tää kuva on niin liikuttava. Mies antoi vähän maitoa pojalle joskus ennen kylpyä ja siihen hän nukahti ja heräsi kun meni istumaan daddyn kainaloon vaan nukahtaakseen uudestaan käytännössä niin, että kellahti siinä istuma-asennossa vaan eteenpäin. 😀 Vaan vauva voi nukkua tuossa asennossa.

Ihanaa uudenvuoden odotusta ja viikonlopun alkua teille! Onkos teillä suuria suunnitelmia uudenvuoden aatolle? 🙂

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (16)

Voi että mua hyvällä tavalla naurattaa lukea näitä sun kertomuksia teidän pojasta, kun meillä on n. viikon teidän poikaa vanhempi poika, jonka kehitysvaiheet ovat alusta saakka sattuneet menemään miltein tismalleen samaan malliin kuin teidän kuopuksella! ? Usein olen ajatellut, että just ku meidän poika!
Oon jo aiemmin meinannut kommentoida, että mä niiin fiilaan sua esim noiden rintaraivareiden, valtavan ruokahalun tai jatkuvan viihdyttämistarpeen kanssa. Musta tuntuu, että meidän pojat sattuu kooltaankin menevän juuri samassa syklissä. Nyt oli jo kuitenkin pakko kommentoida, sillä meillä jälleen sama tilanne kuin teillä; pari viikkoa sitten opittiin kääntymään ja jo sitä ennen vaihtelevan huonoina olleet yöunet huononi entisestään ja mun silmäpussit alkavat olla kaikkea muuta kuin 27-vuotiaan nuoren naisen. ?
Itse myös koko ajan pidän takaraivossa ajatusta unikoulusta, mutta sit kuitenkaan emme oo sitä vielä alottaneet. Ehkä mekin koitetaan tuota unipussia ja mahdollisesti jossain vaiheessa myös hellää unikoulua.
Teille kovasti tsemppiä! ❤️ Onneksi päivä pitenee ja kohta on taas enemmän valoa, joka takuulla helpottaa pahimpaan väsymykseen.
Täältä löydän kyllä parhaan vertaistuen, joten omalla tavallaan lohdullista lukea, että muuallakin valvotaan (sitä en toki toivoisi!). Lukisin mielelläni lisää siitä, miten teillä unikoulu ja unipussi ovat auttaneet?.




0
1 vastaus

Millainen unipussi teillä on käytössä? Täällä saman ikäinen, öisin hyörivä ja pyörivä poika ja äiti, joka ei nuku. 😀




0
1 vastaus

https://fi.pinterest.com/pin/541698661411861108/

Tuollainen, ostettiin at lastenturvasta paikan päältä, netissä ei näkynyt! Tosi hyvä ihan vaan pitkähihaisen pyjaman päällä kun meillä on se 21 astetta! Poika tykkää!! <3




0
1 vastaus

Meillä myös unipussi pelasti. Ja se lempeä unikoulu. Pinnasuojus oli myös aikoinaan. Vielä nytkin kohta 3v nukkuu tyytyväisenä yöunet Love to Dream-pussissaan. Hyvin mahtuu vielä siihen isoimpaan kokoon. Ei huoli peittoa, paitsi päikkäreillä. Eli siis vahva suositus pussille. 🙂




0
1 vastaus

Mä en tytön kanssa ikinä tarvinnut kun oli sen verta rauhallinen ja nukkui hyvin. Mutta nyt pojan kanssa tulee varmasti pitkään käyttöön!<3




0
1 vastaus

Unipussi oli meilläkin esikoisen aikaan ihan pelastus. Ja nimenomaan ikean unipussi,jossa oli vetoketju edessä. Joku moninkertaisesti kalliimpi ei kelvannut neidille alkuunkaan.




0
1 vastaus

Mä katsoin ikean, mutta siellä oli vaan sellaisia aika lämpimiä, jotka olisi varmaan liian kuumia kuumakalle-pojalle. Mutta siis aika loistavia vaihtoehtoja kun tosiaan hinta monissa tosi paljon suurempi.




0
1 vastaus

Niin ja hyvää uutta vuotta! Uuden vuoden aattoilta tuttuun tapaan iltavuoroon ja uudenvuodenpäivänä takaisin aamuun. 😉




0
1 vastaus

Kiitos ja samat sanat!<3




0
1 vastaus

Mä meinasin kommentoida jo sun edelliseen postaukseen, et kokeilkaa unipussia 🙂 Meillä oli esikoisella se pitkään käytössä ja nyt just kaivoin vanhat esille, kun kuopus täytti 5kk ja oppi kääntymään. Rauhoittaa kummasti yöllistä menoa 🙂
Ihanaa uutta vuotta ja tsemppiä vauva-arkeen. Tää väsymys on välillä jäätävää, mut jotenkin sitä aina vaan selviää…




0
1 vastaus

Voi apua tuo kuva! ❤




0
1 vastaus

Hei mistä tuo supersuloinen elefanttiasu oikein on? Hyvät uudet vuodet teidän perheelle!
PS.Aivan ihanat blogit!




0
1 vastaus

Hei mistä tuo supersuloinen elefanttiasu oikein on? Hyvää uutta vuotta teidän perheelle!
PS.Aivan ihanat blogit, olen seurannut alusta asti 🙂




0
1 vastaus

Hyvä kun alkaa jo vähän helpottaan. Yks vinkki on laittaa sänkyyn monta tuttia yöksi niin lapsella suurempi todennäköisyys löytää tutti ja saada se itse laitettua suuhun kuin että olis vain yksi jota pitää mahdollisesti etsiä. Tsemppiä unikouluun ja toivotaan että pian pääset kunnon uniin itsekin. 🙂




0
1 vastaus

Ai, mä en tiennyt edes että pinnasängyn suojuksetkin on nounou. Meillä ne on kyllä pakko olla, sen verran pyörivä poika on 😀 Meillä olisi kyllä aika pelottavaa olla ilman reunapehmusteita kun nytkin saa kyllä pelätä että ne jalat menee sinne väliin.




0
1 vastaus

meillä toimi tuosta yömaidosta vieroittamiseen se, että aloin lantrata maitoa vedellä, aluksi 1/4 vettä, hetken päästä 1/2 vettä ja lopuksi vain tilkka maitoa veden seassa. Vauva ei huomannut juurikaan eroa joten sitten vähensin myös määrää ja reilussa viikossa saimme lempeästi vauvalta tuon yösyömisen pois. Hänellä se kun oli tapa vaikka olisi jo pärjännyt aamuun. tämä tapa toimi meillä hyvin 🙂




0
1 vastaus

Voi että mua hyvällä tavalla naurattaa lukea näitä sun kertomuksia teidän pojasta, kun meillä on n. viikon teidän poikaa vanhempi poika, jonka kehitysvaiheet ovat alusta saakka sattuneet menemään miltein tismalleen samaan malliin kuin teidän kuopuksella! ? Usein olen ajatellut, että just ku meidän poika!
Oon jo aiemmin meinannut kommentoida, että mä niiin fiilaan sua esim noiden rintaraivareiden, valtavan ruokahalun tai jatkuvan viihdyttämistarpeen kanssa. Musta tuntuu, että meidän pojat sattuu kooltaankin menevän juuri samassa syklissä. Nyt oli jo kuitenkin pakko kommentoida, sillä meillä jälleen sama tilanne kuin teillä; pari viikkoa sitten opittiin kääntymään ja jo sitä ennen vaihtelevan huonoina olleet yöunet huononi entisestään ja mun silmäpussit alkavat olla kaikkea muuta kuin 27-vuotiaan nuoren naisen. ?
Itse myös koko ajan pidän takaraivossa ajatusta unikoulusta, mutta sit kuitenkaan emme oo sitä vielä alottaneet. Ehkä mekin koitetaan tuota unipussia ja mahdollisesti jossain vaiheessa myös hellää unikoulua.
Teille kovasti tsemppiä! ❤️ Onneksi päivä pitenee ja kohta on taas enemmän valoa, joka takuulla helpottaa pahimpaan väsymykseen.
Täältä löydän kyllä parhaan vertaistuen, joten omalla tavallaan lohdullista lukea, että muuallakin valvotaan (sitä en toki toivoisi!). Lukisin mielelläni lisää siitä, miten teillä unikoulu ja unipussi ovat auttaneet?.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: