Sydämiä ja palmikkoneuletta / puolivuotissynttärit

Teksti

Meidän tyttö täyttää tänään hippasen yli kolme iltapäivällä jo puoli vuotta. Nyt ymmärrän kun sanotaan vauva-ajan menevän todella nopeasti, periaatteessahan tässä on enää kolme kuukautta lakisääteistä äitiyslomaa edessä, ihan uskomatonta. Puoleen vuoteen on mahtunut paljon iloa, paljon väsymystä, paljon stressiä ja paljon huolta. Siltikin on sanottava, että tuo pieni ihminen tekee mut hirveän onnelliseksi ja se kuinka paljon rakkautta voikaan toista kohtaan kokea on jotain uskomatonta. Olen oppinut paljon epäitsekyyttä ja vastuuntuntoa jotka mielestäni ovat ehkäpä ne suurimmat tekijät äitiydessä/isyydessä. On nukuttu hyvin, sitten taas huonosti, sitten hyvin ja taas huonosti kunnes nyt viikko takaperin tyttö alkoi jälleen nukkumaan yöt läpi ilman heräämistä. Ei vissiin turhaan sanota että puolen vuoden iässä tämä yleisimmin tapahtuu viimeistään. Tässä äitiyden tiellä on muuten oppinut arvostamaan valtavasti yöunta ja sitä jos välillä saa nukkua pidemmänkin ajanjakson putkeen. Siinä missä ennen olin väsynyt 7 h:n yöunien jälkeen, nyt puhkun energiaa saatuani noinkin paljon yhtenäistä unta (tapahtunut ehkä viisi kertaa yhteensä. Ensin tyttö herätti, sitten heräsin tottumuksesta ja nyt vasta oppimassa nukkumisen taidon uudestaan:D) Takana ovat ne pitkään nukutut aamut, tyttö kun tuntuu kellontarkkaan heräävän joka aamu 7.15-7.30, mutta onneksi olenkin aamuvirkku enkä koskaan ole nukkunut kovinkaan pitkään. Mielestäni pieni tyttäremme on opettanut minua arvostamaan asioita entistä enemmän. Hänen olemassaolonsa on meille ihme itsessään, mutta sen lisäksi olen ymmärtänyt sen kuinka kiitollisia saamme olla jo pelkästään siitä, että hän on terve. Nykyisin en voi katsoa juuri mitään surullisia lapsia koskevia ohjelmia ilman että pillitän täällä silmät päästä, jotenkin sitä osaa samaistua toisten äitien tuskaan ja tunteisiin kun on oma silmäterä täällä kotona. Hah, nytkin tihrustan tässä itkua ihan vain ajatuksesta samalla kun tyttö nukkuu tuolla päikkäreitä konttausasennossa peppu pystyssä. Miten joku osaakin olla noin suloinen? <3 Täytyy muuten sanoa että olen hyvin iloinen päätöksestäni aloittaa myös äitiys/vauvablogi sillä tänne voin hyvällä fiiliksellä sanoa just niitä höpöhöpö juttuja mitä haluan ja mitkä kenties muiden korvaan kuulostaa vaan siltä ”äitihössötykseltä”. Toisaalta lapsi muuttaa elämää niin paljon, että kummahan se olisi jos ei omat puheenaiheetkin muuttuisi! 🙂 P1010017 P1010026 P1010023 P1010033 P1010036 2

Body: Marks & Spencer

Leggingsit: John Lewis

Tossut: Next

Vauvan kädet on niin suloiset noine kuopalle painuneine rystysineen!<3

Kuvissa näytillä hyvin tyypillistä asua tytöltä. Pehmoiset leggingsit, mukava body ja lämpimät sukat takaavat hyvän fiiliksen ryömimistä treenatessa! 🙂 En voi uskoa miten nopeasti pikkuiset kasvaa, puin nimittäin tyttöä aamulla ja jouduin taas pakkaamaan kahdet pieneksi jääneet pöksyt varastoon. Eihän se nimittäin ole mukavaa kun nilkat vilkkuu ja vyötärönauha painautuu pikkuisen masuun.

Ajattelin muuten toteuttaa nyt postausta siitä mitä mun mielestä kannattaa ostaa ennen vauvan syntymää ainakin vaatteiden osalta, sitä tulossa siis seuraavaksi!<3 Mukavaa viikonlopun alkua kaikille! 🙂

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä