Väsymys pikkuvauva-aikana

Teksti

Kaikki ovat kuulleet siitä kuinka pienen vauvan kanssa voi tulla todella väsyneeksi (siis fyysisesti) kun mitään vuorokausirytmiä ei vielä ole ja nukkuminen saattaa muutenkin olla vielä melko ”jännittävää” kun on pieni uusi ihminen siinä lähellä. Mun täytyy sanoa, että meidän osalta se väsymys ei johtunut tuosta pienestä tytöstä vaan ihan puhtaasti siitä, että mun oli tosi vaikea nukahtaa, jotenkin pelkäsin että tytölle käy jotain jos mä vaan vahingossa nukun. No, tuokin kausi liittynee baby bluesiin ja onhan se muutenkin luonnollista kokea menettämisenpelkoa tuoreina vanhempina. Siinä on vain se ongelma, että usein väsyneenä ylireagoi muutenkin ja sitten sitä on vielä hankalampi nukkua, siitä muodostuu helposti ikävä noidankehä josta pitäisi päästä pois. Vaikka nuo ensimmäiset muutamat viikot hyvin väsyneinä kuljinkin, pyrin silti pitämään itsestäni huolta käymällä päivittäin ulkona ja syömällä hyvin. Raitis ilmahan on tunnetusti hyvä unilääke ja sen lisäksi ulkoilulla on muutenkin piristävä vaikutus. Jotenkin nuo ihanat hormonit kuitenkin pitävät äidin ihan toimintakykyisenä siitä huolimatta että unet saattavat alussa jäädä ihan muutamaan tuntiin. Itseasiassa pakko sanoa, että nyt tunnen huonosti nukuttujen öiden jälkeen itseni väsyneemmäksi kuin tuolloin alussa, kaipa sitä on nimittäin tottunut jo siihen että saa nukkua ihan aamuun asti ilman että on täytynyt herätä. IMG_5560 Pakko kuitenkin sanoa yksi asia. Muistan jo raskaana ollessani kuinka suurella kaiholla ajattelin niitä väsyneitä päiviä ja valvottuja öitä. Mulle oli selvää se, että näin tulee käymään ja jollain tavalla en koe sitä mitenkään kauhean suurena vastoinkäymisenä. Mä oon aina selvinnyt melko pienellä määrällä unta ja vaikka unen vähyys vaikuttaakin muhun ( mitä olin tekemässä, onko tänään mikä päivä, mihin ne avaimet katosi), en siltikään vaihtaisi tätä mihinkään. Ainoa asia mihin se vaikuttaa on se että yleensä kaadun väsyneenä sänkyyn viimeistään kymmeneltä, myös viikonloppuisin, mutta toisaalta, eikös sitä sanota että on hyväksikin mennä aina samaan aikaan nukkumaan. Takana ovat ainakin toistaiseksi ne pitkään nukutut aamut ja myöhään valvotut yöt, mutta kaikkea aikansa! IMG_5470 Tämä tuli nyt mieleen kun tässä ollaan nukuttu melkoisen huonosti viimeinen viikko neidin nuhasta johtuen ja olen huomannut samoja väsymyksen merkkejä itsessäni kuin tuolloin tytön ollessa ihan pikkuruinen. Kaikki pakollinen tulee kyllä hoidettua kuntoon mutta tosiaan, se ajatuksenjuoksu tulee tuolla hyvin kaukana jäljessä aina välillä. Onneksi viime yö meni kuitenkin jo hyvin ja nuha alkaa pikkuhiljaa olla nujerrettu, odotankin innolla tätä iltaa ja huomista aamua, mulla kun on luvassa pidemmät aamu-unet kun mies ottaa tytön aamurutiinit hoitoonsa. Sen unen voiman huomaa kyllä todella konkreettisesti, heräin nimittäin aamusta ajatuksella: ”mitäs tänään tehdään”, sen sijaan että olisin ajatellut ”vielä pari tuntia”. Jännä muuten nähdä miten erilailla vauvat nukkuukaan. Ystäviini lukeutuu sellaisia joidenka vauvat nukkuvat missä vain, milloin vain ja myös yöt putkeen todella aikaisesta vaiheesta alkaen. Sitten on niitä jotka eivät vain halua nukkua, ovat nälkäisiä lähes aina ja joidenka nukahtaminen on jo itsessään työn ja tuskan takana. Mä sanoisin että aika helpolla ollaan kyllä tämän ensimmäisen kanssa päästy. Tyttö kun ei sen kummempia nukuttamisia tarvitse vaan nukahtaa sänkyynsä lähes poikkeuksetta itsekseen pienen höpöttelytuokionsa jälkeen. Yleensä hän ei myöskään herää syömään ja aamullakin herätessään on hyvin kärsivällinen tapaus ruuan suhteen. Jos meille toinen lapsi suodaan olen ihan varma että sieltä tulee sitten se toinen ääripää joka on perinyt unenlahjansa multa mieheni sijaan. 😀 Miten te muuten saitte nukuttua vauvan ollessa ihan pieni. Tai pitäisikö mieluummin kysyä että miten teidän vauva nukkui? 😀

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä