PAISTAA SE AURINKO RISUKASAANKIN

Sitten joskus ehkä, mutta ei ainakaan tänään. Jouduin muuttamaan äitini luokse koska olin niin uupunut ja huonossa kunnossa. On tässä niin riittämätön olo kun pitäisi pestä pyykkiä, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, syödä, käydä suihkussa, föönata hiukset, siivota, mennä koiran kanssa lenkille ja ties mitä muutakin, mutta jo makaminen sohvalla tai istuminen sattuu. Kun oksennus lentää jopa veden juomisesta, ja ehtiminen vessaan tuo kylmähien otsaan, ja makaat siinä vessan lattialla miettien että 5 kuukautta jäljellä, pystynkö oikeasti siihen?

Mies taas jatkaa elämäänsä normaaliin malliin, käy töissä, tekee ylitöitä reilusti, ja vapaa ajalla harrastaa liikuntaa ja kahvitteluja, käy festareilla ja terassilla juomassa lonkeroa. Voin kertoa että kolmen kuukauden oksentamisen jälkeen on muutenkin aika pitkä kyrpä otsassa ja kiristää ilmapiiriä aika lailla. Yksinhan siinä makaat vessan lattialla ja halailet pönttöä kun toisella elämä jatkuu aivan normaalisti. Raskaus pitäisi olla molempien juttu ja urakka, mutta toisaalta eihän naisen paha olo vaikuta miehen menoihin millään tavalla. Tekisi kyllä niin hyvää jos miehet voisivat kantaa edes joka toista lasta, että tietäisivät millaisesta asiasta on kyse! Eniten varmaan ottaa päähän että olen saanut eniten neuvoja nimenomaan miehiltä miten odotusaika pitäisi olla ja miltä sen pitäisi tuntua. Raskaus ei ole sairaus, mutta kyllä minulla vaan on aika helvetin kipee olo tällä hetkellä. Räjähdin totaalisesti kun rakas mieheni tokaisi että on hänelläkin tämä odotusaika tosi vaikea, kun olen kipeenä koko ajan enkä pysty mitään tekemään. Sääliä mun suunnalta ei ainakaan herunu.

Sain taas viikon sairaslomaa, lääkäri kyllä varoitti että joillakin se paha olo ja kivut pysyvät kovina ihan synnytykseen asti, mutta lohdutti sillä että joillakin on loppunut kun seinään viikolla 18, sitä odotellessa. Pääkoppa meinaa hajota tähän yksinolemiseen, joten helpompi sitten olla äidin luonna. Jos olen jotain tästä ihan kantapään kautta oppinut, on että odotusaika on niin yksilöllistä ja kukaan ei voi tietää tai ymmärtää miten musta tuntuu, aika harvassa ovat ne ihmiset jotka edes yrittäisivät ymmärtää.

Voin antaa teille neuvoksi, että älä ikinä kyseenalaista toisen ihmisen vointia tai olotilaa, äläkä vertaa omaa tai sun vaimon/siskon/kaverin odotusaikaa muihin. Äläkä sano niitä ihania lauseita että ”et sä niin huonovointiselta näytä”, mulla saatta just tällä hetkellä olla parempi olo, tai 10 kiloa kittiä naamassa jotka peittää mun väsymyksen. Minulla ei ole velvollisuuksia puolustaa tai perustella pahaa oloani, enkä yksinkertaisesti jaksa sitä tehdä. Ja jos olet mies, ole läsnä. Paremmin ymmärrätte vaimokkeenne huonoa oloa jos näätte sen läheltä, ettekä vaan kysele saunaillan jälkeen että ”miten monta kertaa olet oksentanut tänään”.