ÄIDIT JA MUMMUKUUME

Oma äitini ei ole missään vaiheessa ennen mun raskautta podennu minkäänlaista mummukuumetta. Ei ole tullut mitään kysymyksiä että milloin se jälkikasvu tulee ja ois jo korkee aika kommentteja. Omalle äidille kerroin raskaudesta samana päivänä kun plussasin, ja tietysti onnitteli mutta ei ollut sen enempää hullua intoilua varmaan keskenmenojen takia. Mutta heti kun ”riskiaika” oli ohi ja kävin ekassa ultrassa, missä todettiin että kaikki on hyvin ja sydän lyö se intoilu alkoi oikein kunnolla!

Ilmeisesti tätä intoilua mummukuumeeksi, ja olen aivan varma siitä että äitini potee isompaa vauvakuumetta kun minä tällä hetkellä. Aivan innoissaan etsii kaiken maailman vaatteita ja tavaroita. Eilen hän osti meille hoitopöydän ja tänään sain hirveitä määriä vaatteita. Hän oli myös etsinyt vaunuja aika aktiivisesti ja totesi vaan että kyllähän pikkuselle pitää hankkia kaikkee nyt heti samantien ?. Itselläni on aika ristiriitaiset tunteet vielä, kaikki tuntuu niin epätodelliselta että musta tulee tällä kertaa oikeasti äiti! Ja eniten vaan vituttaa tämä hirveä olo, ja pelko että onko kaikki nyt oikeasti hyvin.

Anoppini ei ole vielä näyttänyt mitään mummukuumeen tapaista käytöstä, mutta saatta johtua siitä kun ei olla niin paljon tekemisissä nyt kun mun olo on tällainen ja olen periaatteessa vuodepotilaana kotosalla eikä mihinkään jaksa liikkua. Ei vieraitakaan jaksa koska jotenkin miettii että pitäis siivota ja jaksaa istua tuntitolkulla keittiöpöydän ääressä kun oikeasti tekee vaan mieli nukkua. Mieheni oli ensin innoissaan vauvauutisista, mutta intoilu loppui aika äkkiä kun mun raskausoireet alkoivat. Luulen että ei hänkään oikein voinnut kuvitella että tämä olisi näin raskasta. Enkä oikeasti tiedä että intoilevatko miehet raskausaikana? On vähän semonnen kuva että he suhtautuvat asiaan tyylillä ”Joo, meille tulee vauva, onhan se ihan kivaa” eikä sen enempää jaksa tunteitaan näyttää.