desire nymark - Banneri

EDIT: mieheni vaati korjausta sen suhteen, että hän kyllä lauantai iltana noin 20 aikaan vastasi puhelimeen 15 vastaamattoman puhelun jälkeen ja otti oikein 30 minuuttia aikaa omasta elämästään ja festari illasta, pelkästään koska jutteli minun kanssani puhelimessa. Pahoittelut siitä, muistin väärin koska olin ollut leikkauksessa samana päivänä.

Heinäkuussa meidän parisuhteemme teki kääntötempun. Kuun alussa sain tietää olevani raskaana ja melkein heti sen jälkeen tulin kipeeksi. Oli kuumetta, flunssaa ja tulehdusarvot koholla. Söin erillaisia antibiootti kuureja, mutta olo ei paraantunut. Onneksi olin kesälomalla silloin, ja vietin periaatteessa koko heinäkuun peiton alla, tai sairaalan labrassa. Keskiviikkona 20 päivä aviomieheni ilmoitti menevänsä Maarianhaminaan Rockoff festareille ja meinasi olla poissa perjantai – maanantai. Järkytys oli aika suuri, meinaako hän oikeasti lähteä festareille hyvällä omatunnolla vaikka oloni on tällainen, ja meillä on 4 keskenmenoa takana? Olin vihainen koska ilmoitus tulevasta matkasta tuli näin myöhään, vaikka reissu oli varattu 3 kuukautta sitten ja pyysin häntä jäämään kotiin. Suostuiko jäämään? Ei. Sain lupauksen että hänellä oli kaikki Maarianhaminasta lähtevät lennot sekä laivat selvillä, jos sattuisi jotain hän saapuisi kotiin ASAP.

Torstaina he soittivat labrasta että tulehdusarvot ovat sen verran korkealla, että he määräävät vahvemman antibioottikuurin, ja varoitti että sairaalan vuodeosasto on ainoa vaihtoehto jos arvot ei laske. Jättikö mieheni tämän jälkeen reissun väliin? Ei jättänyt. Perjantaina aamuyöllä hän lähti Turun kautta laivalle ja Maarianhaminaan. Koko perjantain olin yksin kotona, pelokkaana ja ahdistuneena. Iltapäivällä kuume nouisi 40.1 asteeseen, soitin sairaalaan ja he ehdottivat taas vuodeosastoa. Yritin saada meidän koiraa hoitoon, mutta meidän pientä kultakimpaletta ei pysty mihin tahansa viemään kun ei tule toimeen muitten koirien kanssa ja rescue taustansa takia ei hyväksy kaikkia ihmisiäkään. Sain mieheltäni tympeän viestin että hän ei ole missään nimessä tulossa kotiin, koska hänen mielestään minun olisi pitänyt selvittää miten kipeä oikeasti olen paljon aikaisemmin. Yritin siis sinnitellä kotona.

Yöllä en enää pystynyt kävelemään, aloin vuotamaan verta oikein kunnolla, oksensin, tärisin, taju meinasi lähteä. Soitin taksin ja pääsin sairaalaan. Sieltä he lähettivät minut eteenpäin Helsinkiin ambulanssilla. Itkin koko matkan ja olin varma että jos tässä ei oma henki mene niin ainakin lapsen. Yritin soittaa miehelleni, ei vastannut. Oli kuulemma nukkumassa. Sairaalassa lääkärit ilmoittivat minulle että minulla on kysta munasarjassa joka pitäisi leikata seuraavana päivänä tähystyksellä. Pyysin lääkäreitä siirtämään leikkausta eteenpäin, että mieheni pääsisi mukaan. Sanoivat että jos oma kipukynnys vaan kestää, voidaan siirtää.

Lauantaina mieheni otti yhteyttä kello 11, reaktio oli vaisu mutta lupasi yrittävänsä tulla kotiin mahdollisimman nopeasti. Silloin päivän ainoa lento oli jo lähtenyt. Tuli jo tässä vaiheessa pieni kusetuksen maku, koska yleensä hotelleissa tarjoillaan aamupalaa 7.00-9.00, mutta olin niin helpottunut että hän oli tulossa leikkaukseen. Tässä vaiheessa haluaisin kiittää sairaalaan henkilökuntaa jotka selvittivät että seuraava laiva Maarianhaminasta Helsinkiin menisi kello 14, ja varmistivat että siellä olisi tilaa. Soitin miehelleni ja ilmoitin että laiva menee 14, ja hän lupasi hypätä sen kyytiin. Sen jälkeen en saannut häneen yhteyttä. Yritin soittaa hänelle about 10 kertaa, koska kivut olivat ihan suunnattomat ja oli kokoajan sellainen olo että hän ei kummiskaan saavu paikalle. 14.30 sain viestin että hän ei kerennyt laivaan (vaikka hänellä oli 1h 45min aikaa mennä terminaaliin) ja että minun pitäisi hänen mielestään mennä leikkaukseen ilman häntä. Leikkaus sali varattiin ja minut leikattiin 17.00. Sinnittelin kipujen kanssa turhaan yli puoli vuorokautta.

Leikkauksen jälkeen puolisoni ei vastannut puhelimeen eikä viesteihin, mutta oli kyllä aktiivinen whatsappissa. Itkin kaverilleni joka oli saapunut paikalle tueksi miten hän voi tehdä näin minulle? Hänkään ei keksinyt mitään pätevää tai kelpaavaa syytä. Monen tunnin yrittämisen jälkeen hän vastasi puhelimeen, oli kuulemma ollut hotellihuoneessa latauksessa. Keskustelumme minne suunnilleen näin:

Milloin olet tulossa kotiin?

En tiedä. Ehkä huomenna tai sitten maanantaina, niin kun on suunniteltu.

Nyt hyppäät seuraavaan laivaan tai lentokoneeseen ja saavut kotiin vähän vitun äkkiä! Jos ei muuta niin vaikka uimalla! Olin äsken leikkauksessa, kukaan ei hoida koiraa ja haluan pois täältä mutta en pääse jos kukaan ei ole valvomassa minua!

Mitä järkeä siin on nyt tulla kotiin, sähän olit jo leikkauksessa. Jos vittuilet mulle tolleen ja huudat tulen vasta maanantaina!

Tämän jälkeen hän löi luurin korvaan, minä taas heitin puhelimen seinään. Sairaanhoitajat olivat ihmeissään ja antoivat katseita täynnä sääliä. Olin niin nolona, että mieheni on tällainen kusipää ja koko sairaalan henkilökunta on siitä tietoisia. Missään vaiheessa hän ei myöskään kysynyt vauvan vointia, kerroin itse että jos häntä nyt kiinnostaa niin pikkusen sydän sykkii vielä. Tämän jälkeen hän ei vastannut puhelimeen, eikä viesteihin. Kello 22 sain viestin että hän lähtee yölaivalla, ja on Turussa 7.00 sunnuntai aamuna. Ihmettelin suuresti miksi hän ei voinut tulla suoraan Helsinkiin, mutta aika nopeasti tajusin että se laivahan menee jo kello 23.30, ja tulemalla myöhemmällä lähdöllä hän voisi nauttia festarissa pidempään.

Sunnuntaina olin jo päässyt sairaalasta, kirjoitin itseni ulos sieltä omalla vastuulla. Sain pahimman luokan sairaalakammon tästä kokemuksesta, enkä pystynyt olemaan siellä. Mies saapui kotiin tyhjin käsin, flunssaisena ja krapulaisena, ja nukahti melkein samantien. Luulen että kuolin psyykkisesti tämän kokemuksen takia. Murruin täysin. Menetin luottamukseni, tunteeni sekä elämänilon. Tapahtumasta on vierinyt 2 kuukautta, ja aihe on yhtä arka edelleenkin. En ole saannut nöyrää anteeksipyyntöä, pelkkä ”sori nyt siitä mutta kun….” ja reilusti tekosyitä sen jälkeen. Kirkossa luvattiin myötä sekä vastoinkäymisissä. Tämän kokemuksen jälkeen koko avioliitto on vaikuttanut isolta vailheelta. Olet täällä myötäkäymisissä, mutta kun vastoinkäymisiä tulee olen aivan yksin. Mitä mieltä olette, pitäisikö minun vielä yrittää antaa anteeksi ja päästä tämän yli? En itsekkään tiedä.

Kommentit (29)

Byggmaxillahan ne tapasivat toisiaan, ja naulaituivat yhteen. Miehen laatu on ollut sen mukainen, yhtä kiero kun byggmaxin kakkosneloset.

Jos miehen äiti on pojastaan tässä vaiheessa vielä ylpeä, eikä ole ottanut miestäsi puhutteluun ja antanut litsarin että kuule urpo, ei se raskaus ole helppo asia nyt olet tukena! Niin taitaa tämä miehesi ongelma mennä ihan kasvatukseen asti. Ilmeisesti hänelle on opeteltu että HÄN on se kultakimpale ja ketkään muut eivät ole tärkeitä, mistään ei tartte ottaa vastuutta, sen kun mokaa vaan!
Toi sen sukulaisen ( ? ) typerä puolustus kommentti viittaisi siihen, että on kasvatuksesta kiinni ja koko suku on yhtä välinpitämätön. Heiltä et tule ikinä saamaan minkäänlaista tukea. Itse jättäisin kutsuvieraslistalta kun suunnittelet ristiäisiä tai synttäreitä. Tollasista on enemmän harmia kuin hyötyä…

Jos ei osallistu odotusaikaan, ei ole oikeutta osallistua lapsen elämään. Jos mies ei osaa ottaa vastuuta eikä hoitaa kotityöt kun nainen on kipeenä kun nimenomaan sun tulisi olla vuoteessa eikä rasittaa itseäsi niin mitä sellaisella miehellä tekee? Itse olen myös seurannut tätä heidän parisuhdetta ja tiedät mitä mieltä olen! Itse olisin heittänyt miehen jo aikoja sit ulos. Tuosta toppahoususta on sulle enemmän riesaa ja ongelmia kuin hyötyä, ja tämän sanon siitä mitä itse olen nähnyt. Pois vaan, ansaitset parempaa ja sellaista joka oikeasti arvostaa ja välittää susta! Niin vitun vaikeeta se ei ole vastata siihen puhelimeen!

Hello KAIKKI! Olen seurannut tätä parisuhdetta ja Mielestäni tämä blogi ei kerro ihan kaikkea, kolikossa on aina kaksi puolta ja tarinalla niin monta kertojaa kuin osapuolia. Helppo värittää tarinaa niin, että kaikki sympatiat saadaan itselle, vaikka asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen. Mitäpä jos mies on yrittänyt auttaa tilannetta ja keskustella asioista, ehkä elämä rouvan kanssa ei ole niin yksinkertaista.. Helppoa elää omassa kuplassa ja nähdä asiat suppeasti – niin voi olla todella vaikeeta ylläpitää parisuhdetta.

O samma på svenska!

Tämä kommentti sai ilmeisesti kunnon paskamyrskyn aikaseks. Jätetään kumminkin Jocken sukulaiset ja kaverit tämän ulkopuolelle. Se on totta että he eivät käynneet sairaalassa tervehtimässä, eikä tämän jälkeen tullut meille tervehtimään minua kun olin sairaslomalla leikkauksen jälkeen, mutta he eivät myöskään ole olleet tietoisia kaikista niistä keskeytyksistä, keskenmenoista tai muista virheistä mitä Jocke on tehnyt. Olen samaa mieltä että puolustautumiseen ei ole aihetta, mutta ei sitä pysty pahallakaan ottamaan tai tosissaan kun tietävät vain alle 20% tapahtuneista.

Vituttaa vaan tollanen et väitetään et parisuhdetta on seurattu ja tietää jostain jotain! Milloin sen sukulaiset on nähny sua viimeks?! Äiti tuli onnittelemaan raskautta ehkä pari kuukautta sitten joo, mutta ennen sitä? Oisko ollu JOULUNA?! Ne on seurannu pelkästään JOCKEA, ei parisuhdetta ja teitä molempia MUTTA SITÄ ME OLLAAN. Meillä on varaa puolustella sinua, niillä ei, piste. Nyt loppu se paskan ottaminen koko niitten poppoolta!

VOI HYVÄ LUOJA SENTÄÄN! En tiedä pitäskö itkeä vai nauraa. Mies ei ollut sairaalassa, mutta ei siellä kyllä ketään muutakaan miehen suvusta käynnyt tervehtimässä. MISSÄ TE OLITTE SILLOIN? sitten kehtaatte vielä puolustella häntä?! Taitaa olla ihan koko suku yhtä huono ojentamaan auttavaa kättä. Se nyt on aivan selvää että miehelle en uskaltais antaa omaa lastani hoitoon, mutta en kyllä hänen suvullekaan! Sehän oppii vielä suvun tapoihin: ajattele vaan sitä omaa persettä, paskat muista! Hääaamuna KAMPAAJA väsäsi miehen siskon hiuksia koska hän oli omasta mielestään tärkeämpi potilas, ja lähihoitaja sitten morsiamen koska molempiin kampauksiin ei ollut aikaa. Kertoo jo aika paljon millätavalla siinä suvussa mietitään muita.

Kiinnostaisi tietää että millaiset sun appivanhemmat ovat? Jos on kerta kaksi tollasta sankaria pystyneet siittämään tähän maailmaan…

Lopettais nyt oikeesti sen puolustautumisen vedoten tekosyihin että on hänelläkin ollut rankkaa ja myöntäis että on mokannu ja pahasti. Kyllähän me kaikki tiedetään että herra ei ole kertaakaan ollut mukana raskauden keskeytyksissä, keskenmenojen kanssa eikä raskauden aikana. ME, Dessin KAVERIT, ollaan oltu mukana sairaalassa ja tukena hänen luonnaan, miehen sukua/kavareita tai miestä itse ei ole näkynyt. Ja kun teitä ei kerta oo näkyny silloin kun rouva on ollu kipeä, ette myöskään voi tietää mistään mitään. Aika säälittävää tulla tänne ruikuttamaan sitten että voivoi miestä raukkaa! Huoh.

Hei Bestman 🙂 olin häävieraana ja olen seurannut tätä parisuhdetta sekä miehen törttöilyt jo alusta asti. Tulee varmaan järkytyksenä teidän suvulle, että tämä kyseinen kultapoika ei ole KERTAAKAN ollut mukana sairaalassa tai kotona keskenmenojen kanssa. Niitä on 4 vuoden sisällä, mutta paljon enemmän jos lasketaan koko parisuhteen aikana. Esim. Jimin polttareilla kyseinen rouva oli saannut keskenmenon joka jouduttiin keskeyttämään KYSEEESSÄOLEVANA PÄIVÄNÄ lääkkeellisesti. Oliko mies kotona? EI HÄN OLI POLTTAREISSA. Vuodot lääkkelisessä keskeytyksessä (joka siis tehdään kotona) ovat aika hurjat, joten jättäminen yksin on oikeasti vaarallista. Hän saapui kotiin polttareista NELJÄN JÄLKEEN AAMUYÖSTÄ. Vaaransi oman vaimonsa hengen hyvällä omatunnolla koska halusi ryyppäämään, se oli tärkempää. Joten en todellakaan lähtisi puolustamaan tätä sankaria, hatun nosto rouvalle joka ei ole sentään IHAN KAIKKEA KIRJOITTANUT TÄNNE vaan kaunistellut aika paljon.

Miten mies on voinnut yrittää keskustella asioista jos ei ole vastannut puhelimeen ja lähtenyt reissuun vaikka rouva on ollut kipeä? Paistaa aika hyvin läpi että on lähettänyt kaverinsa tänne puolustelemaan itteänsä, hankkis sitten munaa ja kertoisi oman puolensa! Jos ei pysty ottamaan vastuutta miehen olisi kannattanut lopettaa suhteen. Sinkkuna voi olla ottamatta vastuutta, parosuhteessa/avoliitossa/avioliitossa ei.

Siis ymmärsinkö oikein, ton jälkeen ainoa kommentti miehestäs oli että vastasi kyllä kerran puhelimeen?!

EI NIINKU ANTEEKSIPYYNTÖ JA KATUMUSTA?! Pyydä sitä vastaamaan tähän viestiketjuun ja antamana oman versionsa, tai vaadi tekemään ihan omaa postausta tästä. Ois kivaa tietää miten se kusipää oikein puolustaa ittensä ton jälkeen. JÄTTÄIS NYT JUMALAUTA NE SELITTÄMISET JA TEKOSYYT VAIKKA SIIHEN OMAAN PERSVAKOON JA OTTAIS VASTUUTTA!

SIIS OOTKO TOSISSAS?! Kaiken ton jälkeen pyysi korjausta KOSKA VASTASI PUHELIMEEN KERRAN ja oikee puoltuntii jakso jutella?! Vittu mikä pelle. Meinas tulla huutonauru ton editin suhteen! Luulis et jo se et YLIPÄÄTÄNSÄ KEHTAA LÄHTEE TOLLASEE MATKAAN kun raskaanaoleva vaimo riittää syyksi pyytää anteeks 100000 kertaa! JOS OIS PAHOILLAAN EI VÄITTELIS TOLLASIST ASIOIST TÄS VAIHEES! Unohda se!

Fiksu veto kertoa tästä täällä. Vaikuttaa siltä että olet kuitenkin halunnut jatkaa suhdetta tämän jälkeen mutta miehesi ei osaa ottaa tapahtuneesta vastuutta. Ennen sitä et todellakaan voi päästä tämän yli. Toivon että miehesi lukee blogiasi ja varsinkin kommentteja, ja ehkä silloin syttyisi lamppu siihen yläkertaan.

Jos miehesi lukee tämän: vaimosi rakastaa sinua edelleen. Sen huomaa tekstistä. Uskon että vielä ei ole liian myöhäistä. Ymmärrä miten hänestä tuntuu. Miten olisit itse reagoinut jos sinä olisit hänen asemassa? Vaadi tapaamista, osta kukkia ja joku lahja. Pyydä NÖYRÄSTI anteeksi. Ei tekosyitä, ei vaatimuksia, ei mitään muuta. Selitä hänelle mitä kaikkea teit väärin, näytä että olet tajunnut sen. Kuuntele häntä vaikka se kestäisi 10 tuntia, tämä on vaimosi ja hän on todella loukkaantunut, ja syystä! Ehdota itse miten voisit hyvittää tapojasi, kysy vaimoltas mitä hän vaatii. Ole valmis tekemään mitä vaan. Olemme kaikki ihmisiä, ja välillä tulee mokailtua. Tämä nyt oli oikea emämoka, mutta silti.

Ihan ehdotuksena vaan että sun pitäs perustaa meille lukijoille fb ryhmä mihin laitat teidän keskustelut 😀 kiinnostas lukee mitä se sika oikee on lähettäny sielt Maarianhaminasta, kun kerran kirjoitit et olitte lähettäneet viestejä!

JOO! Tai sit ihan suoraan tänne blogiin printscreenejä! 😀

Du varmista i alla fall att när de svine igen e vaapaalla markkinoilla finns de int en enda itseään arvostava käring som rör i honom på radien lovisa – hesa. Ingen vill ha nån som int kan ta ansvar. Han e ju nästan 30 ren men tycks ha blivi på en 7 årings nivå.

Jos ei osallistu odotusaikaan, ei ole oikeutta osallistua lapsen elämään. Miehesi ei todellakaan ole osallistunut, hanki yksinhuoltajuus. Tapaamisoikeudet ovat ensimmäisinä vuosina 2h/kk valvoituksen alla. Tuskin jaksaa monta kertaa niihinkään tulla, menee varmaan mielummin festareille.

Kiva otsikko erobiisistä. Ehdotanpa vaan että teet niinku biisissä myös: ei tos oo mitään järkee. Parempi erota jos mies on tollanen vätys.

Olen jo aikasemmin laittanut kommenttia siitä että miehesi on hyödytön. Nämä eivät ole päässeet läpi? Nyt kun näköjään kommentit pääsevät läpi haluan sanoa: POTKI SE PIHALLE. Unohda se! Älä anna sen osallistua lapsen elämään! Tollaset ei ansaitse kumppania tai lapsia!

Hyvä että kirjoitat blogia. Voit sitten kun lapsesi kasvaa isommaksi näyttää sille millainen kusirunkkari hänen isänsä on. Tuskin ottaa sen enempää vastuutta lapsen syntymän jälkeen. Karma is a bitch you know, odotat vaan 10 vuotta niin lapsesi kyllä itse ymmärtää että biologinen isä on runkkari ja sen jälkeen halu tapaamisiin loppu kun seinään.

Ja e också från Borgå å känner er båda. Så redan då på Rockoff via instagram att du va på sjukis å undra vaför han då int va dit me dej. Int värkka han på någå vis oroli av de va ja så. Ja tänkt redan då att sku ja ligga in på sjukis å ha gubben på festaren dokandes sku ja lemma honom. Om du ennu till va gravid då så ja sku int ha släppt in honom i huse på söndan. Ja sku int äns ha hört på va han har att seja. Hoppas han nu sen nångång växer opp!

Näin ton sun ukkos siellä festareilla lauantaina. Ei kyllä näyttäny siltä et ois yrittäny keretä mihkää laivaan. Oli hyvällä tuulella ja lipitti lonkeroa. Ei vaikuttanu huolestuneelta. Oli sillä ainaki sillon puhelin kädessä. Otti kuvia. Ei se neiti pieni missään hotellihuoneessa ollu. Sitäpaitsi KUKA JÄTTÄÄ PUHELIMEN HOTELLIIN JOS VAIMO ON RASKAANA JA SAIRAALASSA? oletko sitä kysyny ukoltas?!

Löysin blogisi blogi.fi:n kautta 🙂 jaksamista sinulle, ymmärrän mitä käyt läpi. Munki mies ei osallistunu mihinkään. Teki just tollasia omia reissuja ja mietti vaan omaa persettä! Onneksi erottiin ennen vauvan syntymää ja sain yksinhuoltajuuden. En todellakaan uskalla antaa omaa lasta sille hoidoksi. Jotkut ihmiset vaan ovat kusipäitä, eikä ne miksikään muutu!

Voi ei, karmivaa luettavaa. Itse en kykenisi antamaan anteeksi. Tämä tosiasia ehkä saattaa sattua vähän mutta jos ei viittinyt vastata puhelimeen hän ei ole myöskään miettinyt sinua kertaakaan koko reissun aikana.

Miksi ihmeessä hyvä ihminen yrität antaa anteeksi ton jälkeen? Mies ei todellakaan ole valmis isäksi eikä parisuhteesen. Tollaset jotka ajattelevat pelkästään omaa etua pitäisi elää loppuelämänsä yksin.

Ensinäkin olen todella pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan. Onneksi leikkaus meni hyvin. Itseltäni leikattiin myös umppari raskausaikana mutta onneksi rakkaani halusi olla mukana tukena. Ihan kiinnostuksesta kysysin että onko miehesi yrittänyt hyvittää tekojaan millään tavalla? Ei vaikuta kovin lupaavalta jos ei ole kyennyt nöyrään anteeksipyyntöön tollaisen jälkeen. Siitä pitäisi pyytä anteeksi tuhat kertaa ja nimenomaan nöyrästi, mukisematta mitään takaisin ja ne tekosyyt pitäisi todellakin jättää väliin. Tekosyyt viittaavat siihen että ei ole oikeasti pahoillaan käytöksestään. Jaksamista!

POTKISIN PIHALLE! Tollasen reissun jälkeen EI TODELLAKAAN enää olisi kotiin tulemista! Yhden ylläolevaan kommenttiin, hitto mikä sika!!!

Aivan järkyttävää millaisen sian oot ittelles löytäny! En todellakaan antais anteeks. Toivottavasti oot tarpeeks fiksu vaatimaan yksinhuoltajuutta. Tollaselle en ikinä antais lastani hoitoon! Tsemppiä ja jaksamista sulle

Vastaa käyttäjälle Metsämarja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X