desire nymark - Banneri

Tänään oon taas pessy vauvanvaatteita, kasannu koliikkikeinun ja pinnasängyn. Pakko myöntää et hermot on ihan finaalissa. Yritin saada vauvan isää avuksi, mutta eipä häntä kiinnostanut. Onneksi oli toisia apureita mukana, että ei tarvinnut ihan yksin säätää. Jotenkin se vaan korosti miten epäkypsä ja epäkiinnostunut vauvan isä on. Toisaalta eihän tämä yllätyksenä tullut, eiköhän isän luonne ja vastuunottaminen tullut varsin selväksi jo kolme kuukautta sitten, kun hän muutti pois ja päätti viettää poikamies elämää mielummin.

Harmittaa vaan vauvan puolesta. Miten kerron kirpulle että hänen isänsä ei ollut lainkaan kiinnostunut hänestä, tai minusta? Tähän asti tuleva isä on tehnyt tasan kaksi asiaa: harrastanut suojaamatonta seksiä ja osallistunut yhteen ultraan. Koko ultran aikana hän valitti ja marisi miten ”olisi pakko olla töissä eikä täällä, on niin paljon tekemättä ja kiirettä pukkaa”. Kyseessä oli siis rakenneultran jälkitarkastus 28.11, missä tarkistettiin vauvan kasvua ja jos vesikysta aivoissa on kokonaan hävinnyt. Taidan ainakin jättää sen osan tarinasta kertomatta pikku kirpulle. Luulen että kukaan ei haluaisi tietää että oma isä oli enemmän huolissaan kasvavasta paperipinosta työpaikalla kuin että oma lapsi on terve.

Olen helpottunut että kaikki on valmista vauvan tuloa varten, mutta toisaalta niin erittäin pettynyt (lue: vittuuntunut) että vauvan isä ja suku ei oikeasti osallistunut mihinkään. Tähän asti on ollut olemassa sellainen ”no ehkä vielä” – mahdollisuus, mutta nyt kaikki on jo hoidettu. Nämä ovat taas näitä yksin odottajien tunne tuskia. Kun ei osaa päästä irti siitä jossittelusta, kun niin kovasti haluaisi uskoa että mies vielä kasvaisi aikuiseksi, kun luuli niin paljon enemmän..

Jotenkin luulin että kaikki vielä järjestyy. Hän on jo 27 vuotias, kyllä hänen aikuistumiskriisi menee ohi vielä. Kolme kuukautta myöhemmin tilanne on edelleen sama, jos ei vielä pahempi. Parin viikon päästä avioeron harkintaaika menee umpeen. Toivonko että miehellä syttyisi joku ledivalo ja tajuaisi mitä on menettämässä? Kyllä. Luulenko että näin tapahtuu? En todellakaan. Viime aikoina ollaan riidelty siitä että mies on erittäin vahvasti sitä mieltä että avioeroa ei viedä loppuun saakka. Silti hän ei ole valmis asumaan mun ja vauvan kanssa. Eli hänen mielestään mulle pitäisi olla ihan ok että herra asuu muualla ja tulee käymään silloin kun hänelle sopii. Olen aika järkyttynyt miehen ajattelutavasta, miten päin persettä se oikeasti voi olla. Siinäpä vasta malliesimerkki täydellisestä avioliitosta. Vaimo hoitaa kodin, lapset ja laskut ja mies osallistuu silloin kun haluaa ja jaksaa eikä ole parempaa tekemistä. Sitten vedetään tietysti vielä hirveet herneet nenään kun tällainen järjestely ei mene läpi, hohho.

Kommentit (3)

Kiitos super ihanista sanoista ❤️❤️

Voi miten kurjalta ”isältä” kuulostaa :/ eihän häntä voi edes isäksi kutsua! Mutta hei, vaikutat ihan mahtavala naiselta ja tulevalta äidiltä joten varmasti pärjäät vallan mainiosti myös yksin<3 lapsesi tulee olemaan onnekas kun saa sinut äidikseen!

Laura, tehtavanimikkeena Laura blogi.

Vai että asuisi äitinsä luonna ja tulee käymään ku haluaa?! Jessus mikä tapaus.. älä hyvä ihminen hyväksy tollasta pompottelua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X