desire nymark - Banneri

Täällä eletään viikkoa 32 ja liitoskivut alkavat oikeasti kohta olemaan sietämättömät. Kyselin asiasta neuvolassa ja siellä vaan kerrottiin että luut löystyvät hormoonien takia ja että tämä on ”aivan normaalia”. Häpyluu on tosi kipeä, lonkat menevät ikäänkuin sijoiltaan, öisin herää joka kerta kun pitää vaihtaa asentoa. Aina kun nousee seisomaan niin pitää ikäänkuin tunnustella varovaisesti ettei kauhea kipu iske täydellä voimalla. Kävely on sellaista linkuttamista (näytän pingviiniltä) ja mulla on ihmeellisiä tuntemuksia alapään luissa joiden olemassaolo on tähänsaakka ollut ainakin mulle täysi mysteeri.

Oikea jalka nousee korkeintaan 5 cm ilman kipuja joten sukkien, housujen ja varsinkin kenkien pukeminen aiheuttaa tuskaa, välillä niin pahasti että meinaa itku tulla. Fyssari ehdotti venyttämistä joka mun tapauksessa vaan pahensi asiaa. Kokeilin myös tukivyötä josta ei ollut minkäänlaista apua, olo oli vaan tukala. Eli yritetään sinnitellä ja jos kivut ovat tosi kovia niin panadolin voimalla. Pelottaa synnytyksen puolesta, että kestääkö mun liitokset vai paukkuuko koko paketti ja mites noi ponnistus asennot, onnistuuko näitten kipujen kanssa.

Mullahan on muutenkin nivelpsoriasis joten arvelin että liitoskipuja tulee, en vaan pystynyt kuvittelemaan että ne olisivat näin pahoja! Mulla on ennen ollut ongelmia vasemman polven kanssa kun nivelsiteet ovat sökönä ja ottaisin sen kivun näitten liitoskipujen sijaan any time. Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on? Voiko tämä mennä ohi vielä ennen synnytystä vai paheneeko vaan? Paraneeko kaikki heti synnytyksen jälkeen? Onko kellään hyviä vinkkejä jokapäiväiseen elämään, vai kannattaako jo harkita rollaattoria?

Kommentit (5)

Kokeile akupunktuuria,on auttanut tuttujani! Esim porvoossa mehiläisessä on yksi kaveri käynyt jonkun naisfyssarin luona, muutama viikko ja yksi hoito per viikko kuulemma auttoi!

Ja ble sjukskriven i vecka 20 någo i första graviditeten för foglossning å sammandragningar som enlit läkarn kändes starkare p.g.a. foglossningen fast de bara va vanliga övningssammandragningar. Ja prova också stödbälte utan att de hjälpt. Vissa hjälper ju kryckor åt. De som lindra de va att int överhuvutage göra sidlänges rörelser me höften, lixom sära på benen, allti hiss framför trappor å att int sitta så knäna blir över höften alltså int på någo lågt, absolut int på golve för då ble ja där xD att cykla va bättre än gå märkt ja så cykla ibland ti stranden (max 1km) för gick ja rörd ja int mej nästa da, om ja alls kom fram, då de va värst gick ja max typ 100-200 meter. Vattenlöpning (eller gång va de nu typ :D) funka bra som ett såndänt när de kändes att ja måst få röra på mej men max 20min för att kunna röra sej nästa da. När ja sku stiga opp använd ja armana iställe föratt ta kraft me benen å höften då kom int dedär värsta kniven som vrider sej i höften. De e väl mycky att prova va som gör de bättre å sämre för just dej. De sejs ju att de försvinner när graviditetshormonena går ur kroppen men ja ha no känt av de sådär lindrit ibland om ja typ gått längre sträckor me dåliga skor men kan ju å vara de att höften annars ha tagi stryk av så täta graviditeter… andra graviditeten fatta ja att genast följa va ja förra gången märkt att gjord de värre å då mådd ja också mycky bättre, kund tilome jobba nästan tislut (men då fick ja välja patienter ganska långt så ja kund ta dom mer psykiska). Men de helt hämst å man känner sej som en gammal tant me höftproblem… men de blir ju bättre, man har int så mycky andra val än att tänka att allt e övergående å iställe försöka njuta av va man klarar av att göra. Allt e övergående försöker ja nu också lika som då tänka när de e trotsåldrar, vaknätter, matvägran, nerpissade soffor… när de väl e över känns de int mer som så stor juttu fast de just då kännts somatt hur ska ja komma igenom dehär me alla inblandade i liv.

Nej fy, tur att mina kom först nu vi vecka 30! Men jännä dedär me sammandragningana, för ingen ha sakt åt mej att dom kan kännas värre pga dehär! Så de va ju bra att veta 🙂 å dedär me golve kan ja hålla med om, då blir man nog där tills man får hjälp ? tror man just får ta dendär asenteen att ”allt e övergående” enda från graviditeten tills barnen e fullvuxna ?

Å nu när ja läst nästa kommentar så akupunktur gick ja å på å de hjälp bort dedär värsta så de int to sjukt då ja to de lugnt! Här ger barnmorskona på bb de men vet int hur de funkar dit att kan man få de på de vise gratis nånstans. Men jo ”allt e övergående” e no de man får tänka ibland, dyka in i skite å dyka opp igen när allt känns bättre, men allti dyka opp igen 🙂

Okej, pakko kokeilla jos vaikka auttais! 🙂 kokeiltiin akupunktuuria pahoinvointiin ja siihen se ei valitettavasti tehonnu:(

Vastaa käyttäjälle ida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X