ÄITIYS - Mitä olen oppinut tähän asti (11 week edition)

11 viikkoa Äitinä takana. Raskausaikana luin paljon kirjoja vauvanhoidosta sekä miten äidin pitäisi olla ja toimia. Kirjat olivat varmasti hyödyllisiä, mutta niissä ei kerrota noita pieniä asioita, niitä jotka oppii vasta kun vauva on saapunut maailmaan ja elämäsi muuttuu ja mullistuu niin monella eri tavalla. Vaikka meillä oli aika rankka alku äitiys sekä kaikki ne asiat jotka ovat muuttuneet Kirpun takia ovat tulleet minulle aika luonnostaan. Heti kun näin Kirpun tiesin että mun elämäni tehtävä oli siinä, silmieni edessä. Äitinä oleminen on asia jonka ymmärtää vasta siinä vaiheessa kun sinusta oikeasti tulee äiti. Joka päivä opin jotain uutta ja Kirppu on maailman paras opettaja. 

• Olen huolissani koko ajan. Jos kirppu yskii tai aivastaa pelkään heti että hänellä on joku tappava tauti ja soitan kättärille asap. Luen hirveitä tarinoita miten vauvat ovat kuolleet kuivumisen takia ja revin melkein hiukset päästäni.
• Lapsen itku on hirveää. Ei sen takia että se olisi ärsyttävää, vaan sen takia että se on sydäntä särkevää. Varsinkin kun Kirpulla on ollut vaikeuksia korvikkeen kanssa ja tietää että hänen vatsaan oikeasti sattuu.
• Tutteja tai tuttipulloja ei ikinä voi olla liikaa. Miksi tutit ovat aina hukassa, vaikka meillä on niitä tyylii 20 kappaletta? Ja miksi kaikki tuttipullot ovat aina tiskikoneessa tai niihin ei heittämällä löydy sopivaa tuttiosaa aamu neljältä?
• Sisustus muuttuu. Tällä tarkoitan sitä että sisustuksestakin huomaa että talossa on vauva. Tutteja joka puolella, koliikkikeinu olkkarissa, keinuhevonen ruokailutilassa ja lastenvaunut makkarissa on pelkkä alku.
• Rakkaus saa uuden merkityksen. Rakastan mun puolisoa, vanhempia, kavereita ja koiraa. Mutta se rakkauden tunne joka tulee omaa lasta kohtaan on jotain aivan erilaista. Jotain niin vahvaa että sitä ei pysty kuvailemaan sanoilla.
• Vauvan hymyt ovat parasta maan päällä. Se tunne kun vauvasi hymyilee on myös jotain mitä ei pysty kuvailemaan sanoilla ❤️. Sydän meinaa räjähtää joka kerta kun Kirppu hymyilee. Eilen Kirppu rupesi hymyilemään kun kyselin jos hän haluaa mamman syliin ja meinasin melkein itkeä onnesta.
• Aika menee törkeen nopeasti. Ei silleen ”onko nyt jo kevät?” vaan tyyliin ”mitä ihmettä? Onko hän yli 2 kuukautta jo? Miten se on mahdollista?! Minne tämä aika menee?! Missä pause nappi on?!”. Löysin yhden quotin joka kuivailee tätä hyvin: the days are long but the years are short.

• Väsymys on radikaalia. Muistan ne ajat ennen Kirppua kun valitin että minua väsyttää. Haluaisin mennä ajassa taaksepäin ja antaa litsarin itselleni. Ei sinä nuori 20 vuotias Desire, sinä et tiennyt mitä väsymys on. En muista milloin viimeksi olisin nukkunut yli 5 tuntia putkeen. Nyt väsymys on sellaista luokkaa että menen ruokakauppaan eripari kengät jalassa, laitan maidon astiankaappiin ja puhelimen jääkaappiin.
• Haluat viettää aikaa vauvasi kanssa koko ajan. Monet joilla ei ole lapsia luulevat että äitien elämä on totaalisesti ohi, synkkää ja rajoitettua koska ”hän ei enää käy missään”. Minua ei tarvitse sääliä, haluan itse viettää aikaa kotona Kirpun kanssa ja vaikka elämäni on muuttunu todella paljon se on muuttunut parempaan suuntaan.
• Vauvanvaatteet ovat addiktio. Jos menen kauppaan etsimään vaatteita itselleni tulen kotiin vauvanvaatteiden kanssa. Joka ikinen kerta. En pysty vastustamaan kaikkia ihania vaaleanpunaisia bodyja koska Kirppuhan tarvitsee tällaisen, eikö?
• Vauvasi on aina ykkösenä ja oma hyvinvointisi toisella sijalla. Unohdan nukkua, syödä, liikkua, viettää omaa aikaa, panostaa mun ulkonäköön koska 99% ajastani menee Kirpun kanssa ja kaikki pyörii Kirpun ympärillä. Älkää käsittäkö väärin, en valita. Tämä on valinta jonka itse teen. Nämä asiat eivät vaan ole yhtä tärkeitä minulle kuin ennen. Voisin viedä Kirpun hoitoon ja ottaa omaa aikaa, mutta en halua.