desire nymark - Banneri

Vihdoinkin mun elämä näyttää valoisammalta ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koen olevani oikeasti onnellinen. Kaikki ei enää ole epävarmaa enkä koe olevani robotti joka tekee kaiken systemaattisesti jossain ihmeellisessä survival modessa. Välillä jopa huomaan miten uskallan luoda tulevaisuuden haaveita. Haaveita parisuhteesta, yhteisestä kodista, onnellisesta arjesta, perheestä.

Olen ottanut enemmän aikaa itselleni koska olen vihdoin pystynyt ottamaan apua vastaan. Edelleenkin vietän yhtä paljon aikaa Bellen kanssa, mutta en ole yhtä paljon yksin Bellen kanssa ja kyllä se vaikuttaa kummasti arkeen jos kaksi aikuista pyörittää arkea. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että olen saanut nukkua enemmän, ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen.

Se tarkoittaa myös sitä, että minulla on mahdollisuus käydä suihkussa ja seistä siellä 20 minuuttia jos niin haluan. Tai että joku toinen on kantoapuna jos haluan lähteä johonkin, koska vauvan kanssa tavaramäärä on päätä huimaava välillä. Tärkeintä kuitenkin on että en enää koe olevani yksin. Jos Belle on isänsä luonna se ei enää tarkoita että istun yksin 200 neliön kokoisessa talossa ja mietin miten tyhjältä kaikki tuntuu ilman lasta.

Se tarkoittaa myös että saan tukea ja että joku on siinä kannustamassa, niin että pystyn välttämään mental breakdownin. En voinnut kuvitella miten hyvältä tuntuu kun joku kysyy että ”pärjäätkö?” tai antaa lohduttavan halauksen jos Belle päättää että tänään valvotaan. Tai että joku keittää sinulle kahvia aamulla.

Toisaalta olen tuntenut aikamoista vuoristorataa mun tunteissa. Kaksi vuotta meni ihan sumussa, pelkästään sillä mind setillä että kunhan pysytään hengissä. Nyt kun olen saannut levätä olen myös kerennyt ja jaksanut kelata asioita ihan eri tavalla ja käydä mun tunteita läpi. Stressi purkautuu ja välillä haluan vaan itkeä, kun mietin mitä kaikkea olen käynyt läpi. Enkä edes tiedä miten ihmeessä olen jaksanut käydä tämän kaiken paskan läpi, kun elämä ei ole antanut mitään perus sitruunoita vaan tiilikiviä.

Mun terapeutti on monesti sanonut, että välillä asiat pahenee ennen kuin ne paranevat. Nyt ymmärrän mitä hän koko ajan on tarkoittanut, ihan näin käytännössä. Onneksi ympärilläni olevat ihmiset ovat ymmärtäväisiä, koska mistään perus mood swingseistä ei ole kyse kun kahden vuoden kasaantuneet fiilikset ja rankat kokemukset purkautuvat kerralla. Kaksi erittäin rankkaa vuotta takana, innolla odotan mitä 2018 tuo tullessaan.

Kommentit (4)

Kiva o läsa att de ha allt börja gå åt de bättre hålle! Ha imellan fundera när man ha läst här i din blogg att hur fan orkar du ?

Aivan ihana lukea, että oot saanut nukuttua paremmin ja elämä näyttää valoisammalta <3 Voin hyvin samaistua moneen kohtaan tekstissäsi, vaikka varmasti hyvin erilaisia asioita ollaan käyty läpi.

Kyllä se uni vaikuttaa yllättävän positiivisesti elämänlaatuun ?♥️

Haha aaaw ? ibland ha man nog undra själv också ? men somsagt, huvudsaken att de börjar gå bättre nu ♥️

Vastaa käyttäjälle Sara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X